Helppo ja herkullinen perunapannu

Vieläkin tulee vesi kielelle kun katselen näitä kuvia. Perunapannu kananmunan, mädin ja creme fraichen kanssa oli yksinkertaisuudessaan supermaukasta.

Ostin rautapannun maalla paikalliselta kesäkirppikseltä/rompetorilta pari vuotta sitten. Paikka on auki vain kesäsunnuntaisin pari tuntia, se on meille maalla ollessamme aina must-kohde -samoin monelle muulle. Kerran paikalle riensi portista juoksujalkaa hengästynyt nainen "Olin yövuorossa ja pelkäsin, etten ehdi, olisi pitänyt odottaa viikko!" Ei hän mitään tiettyä ollut etsimässä, mutta ei halunnut menettää mahdollisuutta tehdä jonkun hyvän löydön.




Tämä rautapannu on ollut parhaita löytöjäni tuolta kirpputorilta, vaikka olen sieltä löytänyt mm. kasan parinkymmenen sentin hintaisia lautasia ruokakuvauksiin, vanhoja palkintomaljoja, laseja, "ravintolahopeita" jne. Hyllyssä oli iso kasa erilaisia rautapannuja, kun näin tämän vähän pienemmän korkeareunaisen ja ennen kaikkea rautakahvaisen pannun, nappasin sen heti hyllystä. Mukaan lähti minulle ja kälylleni kaikenlaista muutakin, ostosten kokonaishinta oli kokonaiset viisi euroa. Pannu kaipasi vain hyvän pesun ja rasvapolton, sen jälkeen se on ollutkin ahkerassa käytössä.

Minulla on ollut parikymppisestä saakka isompi rautapannu, joka on edelleen hyvässä käytössä. Siinä on kuitenkin puukahva enkä voi laittaa sitä uuniin. Tämän pienemmän, rautakahvaisen pannun halusin nimenomaan uuniruokia varten. Perunat tulevat tällä rautapannulla paistettuna erikoisen rapsakkapintaisiksi.

Tein ruoan hävikkiviikolla, mutta tätä tulee tehtyä varmasti useamman kerran uudelleenkin. Jääkaapissa oli perunoita, creme fraichea pari lusikallista purkin pohjalla sekä vähän versoja ja kananmunia, joita meillä on aina kotona. Pakkasessakin oli kirjolohenmätiä, jota käytin kaksi lusikallista.

Perunapannu

3 kiinteää perunaa ohueksi viipaloituna
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 rl oliiviöljyä
suolaa
pippuria


1 pieni punasipuli ohueksi viipaloituna
2-3 rl creme fraichea
versoja tai yrttejä
2 rl (kirjolohen) mätiä
1 keitetty 4 min kananmuna kuorittuna


Lämmitä uuni 200 C asteeseen.

Viipaloi pestyt perunat kuorineen, kuivaa pyyhkeellä tai talouspaperilla. Kuivatuista perunoista tulee rapeampia. Pyöräytä perunaviipaleet oliiviöljyssä, mausta suolalla ja pippurilla, ripottele hienonnettu valkosipuli perunaviipaleiden joukkoon. Laita kaikki pannulle. Paista 200 C uunissa pannulla, 25-30 min, kääntele perunoita kahdesti paistamisen aikana.

Tarjoile viipaloidun punasipulin, creme fraichen, mädin, kananmunan ja yrttien tai versojen kanssa.

Pikkujoulukauden upea Insomnia-show Virgin Oilissa

Pessinäytös Raflaamo/Virgin Oil

Vieläkö on pikkujouluideat hukassa? Itse olin kauden ensimmäisissä pikkujouluissa vauhdikkaan shown ja maittavan illallisen parissa Virgin Oilissa viime viikolla. Helsingin ydinkeskustan ravintola Virgin Oil tarjoaa pikkujoulukauteen 2019 näyttävän Insomnia-shown, joka vie kuumiin klubitunnelmiin Roomasta Puerto Ricoon. 

Show-numeroiden tähtin ovat suositut musikaalitähdet Lauri Mikkola ja Eveliina Mattila sekä Tanssii Tähtien Kanssa - ohjelmasta tuttuja tanssijoita, mm. Matti Puro ja Katri Mäkinen.

Tämä show olikin tosiaan ensimmäinen pikkujouluni tälle vuodelle, joinain vuosina ei ole ollut ensimmäisiäkään. Saa nähdä onko tänä vuonna muita pikkujouluja tiedossa myöhemmin.

Vauhdikkaiden tanssi- ja laulunumerojen väliin on mukavasti rytmitetty aikaa seurustelulle ja ruokailulle. Ilta soljui mukavasti eteempäin, kun sai vaihtaa ystävien kanssa kuulumisia, syödä hyvin ja seurata taitavia esityksiä. Välillä päästiin itsekin osallistumaan pienen tanssitunnin muodossa.

Virgin Oilin ohjelmapakettiin sisältyy lisäksi italialainen illallinen runsaasta buffetpöydästä. 

Alkuruokina on Caesarsalaattia scampin pyrstöillä, prosciuttoa, coppakinkkua, Spianata Romana -salamia, marinoituja herkkusieniä, melonia ja kaprista, Taleggio ja Gorgonzola-juustoa, piccante -tuoremakkaraa, marinoitua punasipulia, aurinkokuivattua tomaattia, basilikaa ja pennepastaa, timjamioliiveja, paprikaa, artisokkaa, tuoretomaattisalsaa ja rucolaaviikunaa ja viinirypäleitä, mansikkamoussea, artisokkaa, tomaattisalsaa ja tuoremakkaraa.

Pääruokana on yön yli haudutettua porsaan potkaa kolmella kastikkeella ja salviaperunoita ja jälkiruoaksi suklaa-aprikoosileivos ja amarettovaahtoa.

Mauissa oli vähän nostalgiaakin parin vuosikymmenen takaa silloisten  ja edelleenkin mieluisten herrkujen kuten scampi-ceasarin, aurinkokuivattujen tomaattien ja artisokkien muodossa. Kaikki oli raikasta ja maistuvaa, taisivat kaikki pöydässämme käydä santsaamassa omia suosikkejaan.

Oletko jo ollut tai aiotko osallistua pikkujouluihin tänä vuonna?

Viisi viikon varrelta

Marraskuu on jo täällä, lokakuu tuntui hujahtavan ohi hetkessä.

Marraskuu on vienyt värit maisemasta. Ajelin eilen lenkin maalla, kesällä niin idylliset ja vehreät maisemat ja lokakuun värikäs ruskakin oli vaihtunut marraskuiseen harmauteen. Läheisen järven vastarannalla sentään näkyi kaistale vihreää.

Talviaikaan siirtyminen on minulle aina vaikeaa. Kaamos ja aikaisin pimenevät illat saavat harkitsemaan talviunille vetäytymistä. Tasan vuosi sitten olin pitkän viikonlopun Malagassa, aurinkoiset päivät antoivat energiaa marŕaskuulle. Nyt reissuja aurinkoon ei ole suunnitteilla.

Maalla olen ulkoillut Tarmon kanssa. Voi sitä riemua, kun kenkiä aletaan vetää jalkaan; lauma on lähdössä ulos seikķailemaan! Vaikka keli on harmaa, retki Tarmon kanssa piristää aina ainakin vähäksi aikaa.

Maalla minulla on aina kulmakarvarituaali. Kulmarvani kasvavat vauhdikkaasti ja nypin hajakarvoja useamman kerran viikossa. Maalla kylpyhuoneen valossa jokainen kulmakarva erottuu kuitenkin paljon paremmin kuin kotona. Nypin täällä ollessa aina kulmakarvat tarkasti. En siis ohueksi, pidän kulmieni luonnollisesta muodosta. Joskus kävin värjäyttämässä kulmat, ja kosmetologi olisi samaĺla väkisin halunnut muotoilla kulmat pyöreämmiksi. Sitä en sallinut, kulmakarvojeni luonnollinen kulma antaa minulle sen luonnollisen "oman ilmeen". Silti niitä miltei otsalle tai luomien puoliväliin ilmaantuvia, itsepäisesti kasvavia harotuksia en voi sietää. Välillä jossain muuallakin huomaan vessan valossa kulmakarvojeni rehottavan kuin Neanderthal-naisella. Pitäisi olla aina pinsetit käsilaukussa  jotta voisin äkkiä nyppäistä harottavat hajakarvat saman tien.

Siellä täällä pilkahtelee vielä väriäkin. En ole syyskukkia hankkinut pienelle avoparvekkeelleemme, johon syksyn merituulet puhalteltevat. Parvekkeella on vielä muutama vihreälehtinen kesäkasvi, kukat toki ovat aikoja sitten kukkineet. Annan niiden olla siellä sen aikaa kun kestävät ja tyydyn ihailemaan syysistutusten loistoa kaupungilla kunnes ne väistyvät talven tieltä. 

Sesonki taitaa olla lopuillaan, mutta vielä viikunoita on ollut lähikaupassa tarjouksessa. Niitä on syöty halloumin kanssa, salaatin joukossa, aamupuuron kanssa ja leivän päälläkin. Leivälle laitoin viikunan seuraksi homejuustoa ja hunajaa.


Miten talviaika ja kaamos vaikuttavat sinuun? Onko joku joskus halunut muokata jotain yksityiskohtaa sinussa?