Viisi viikon varrelta

Sisältää saatuja PR-näytteitä*

Voi mitkä ihanat ilmat on taas ollutkaan, muutaman päivänä olemme istuskelleet meren rannassa kallioilla pidempäänkin auringosta nauttien.

Viime viikonloppuna laittelin parvekkeelle hieman kasveja. Parvekkeen nurkkaan on jokakesäiseen tapaan kiinitetty myös lintujen kylpyaltaaksi laakea, matala teekuppi, jonka tiaiset ja varpuset ovat taas löytäneet.

Näimme aikoinaan Cape Codissa Yhdysvalloissa erään antiikkiliikken pihalla kepin päähän liimattuja vanhoja kuppeja, joissa linnut kylpivät, omimme idean tuolta reissulta.

Ikkunasta on hauska seurailla lintujen kylpypuuhia. Aurinkoisina päivinä ne lennähtävät kupin reunalle, kylpevät innokkaasti sirkuttaen, ravistelevat itsensä ja lennähtävät taas pois. Välillä voi olla jo seuraava jonossa pulahtamaan "ammeeseen".

Instan puolella paljastin pari viikkoa sitten leikanneeni itse hiuksiani pari senttiä. yllättävän hyvin meni, vaikka kampaajani varmasti löytäisi aika paljonkin huomautettavaa... Viime viikolla ostin asteittain vaalentavaa vaalennussuihketta, joka vaalensikin juurikasvua sopivasti, suihkin lopuksi vielä hieman silver-suihetta keltaisuutta taittamaan. Ei tämä kampaajalla käyntiä korvaa, mutta nyt mennään tällä, ainakin vielä hetken aikaa. Kaipaan toki kampaajalle, viimeksi olen tainnut käydä tammikuun alussa.

Sain tällä viikolla blogin kautta testattavaksi Biozellin Bioplex*-sarjan tuotteita. Suomessa kehitetyn ja valmistetun Bioplex- sarjan vegaaniset tuotteet ovat kiiltoa ja elinvoimaa antavia, hiusta sisältä rakennepaikkavia ja vahvistavia. 

Rakennepaikkaavat tuotteet saattavat joskus jättää hiukset raskaiksi ja lättänöiksi, etenkin jos niitä laittaa paljon. Kokeilin toisella pesukerralla hoitoainetta, toisella hiusnaamiota, joita käytin lähinnä latvoihin pienehkön määrän. Hiukset tuntuivat mukavan ryhdikkäiltä eivätkä jääneet mitenkään latteiksi.

Viikon "Support your local" - illalliseksi tilattiin Passiosta härkätartaria ja ankkaragua (josta lautasella noin puolet, oli melkoinen annos). Jälkkäriksi anopin tekemää taatelikakkua, sekin toki herkullista. Noutoruoatkin nostan aina omille astioille, kauniit astiat tuovat ihan eri fiiliksen kuin rasiasta syöminen. 

Joka perjantai koronakevään aikana olemme tilanneet helsinkiläisravintoloista ruokaa vaikkemme normaalisti syökään viikottain ravintoloissa. Tämän hetken teoilla vaikutetaan siihen millainen kaupunki palveluineen meillä on tulevaisuudessa

Vanhan kotitalon pihaan, saman kadun varrelle jossa nytkin asumme, istutettiin magnoliapuun taimi samana kesänä kun muutimme pois. Joka vuosi muistan käydä katsomassa sitä juuri kun viimeiset kukat ovat lakastumassa. Nyt halusin käydä katsomassa myös isompia puita Torkkelinmäellä. Ehdinkin eilen nähdä ne vielä kauneimmassa kukassaan. 

Grillikausi avattiin tänä vuonna aiemmin kuin varmaan koskaan. Asumme kerrostalossa, mutta meillä on asukkaiden käytössä grilli, jota vain harvat hyödyntävät.

Lämpiminä kesäiltoina tuomme grillin ison, puistomaisen pihan keskellä. Nyt nostimme sen vai takapihan aurinkoon grillaamisen ajaksi. Grilliin laitettiin pressinäyteenä saatu HK:n grilliseiväs* eli valtavan kokoinen possun ulkofilee. Nimi lienee suunnattu "äijägrillailuun",  minun korvaani se vähän särähtää vaikka possusta hyvää tulikin. Sitä syötiin grillattujen herkkusienten ja panzanellasalaatin (tosin ilman broileria) kanssa, lihaa riittää vielä ensi viikon ruokiinkin. Tänä kesänä erilaisia grilliruokia lisukkeineenn täytyy kokeilla enemmänkin. Grillailun lomassa maistettiin suomalaiset, kuivan raikkaat Nordfors & Friends* - siiderit.

Oletko värjännyt tai leikannut itse hiuksia tänä keväänä? Oletko jo aloittanut grillikauden, entä mitkä on kevään lempikukkasi? Minulla taitavat kaikki kukat olla lempikukkia, niin innoissani jaksan olla niistä joka kevät!

Gyozat eli japanilaiset possunyytit

Katselin kahden vuoden takaisen Japanin-matkamme kuvia. Kichijojon kaupunginosassa söimme Ichien Honten -ramenkuppilassa herkullisia possugyozoja.

Kichijojin alueelle olimme alunperin menossa ostamaan minulle Maker's Watch Knot -kelloa jonka hankkimista varten olin saanut ystäviltä jenejä synttärinä. Halusin jonkun muiston matkasta ja saman vuoden tasavuosisynttäristä. Etsiessäni tietoa alueesta huomasin, että siellä voisi olla muutenkin mukava viettää iltapäivä. Tokion halutuimpana asuinalueena pidetty Kichijoji on vartin junamatkan päästä Shinjukun asemalta. 





Kelloliikkeestä tullessamme lounastimme Ichien Honten -ramenkuppilassa Nakamachi-ostoskadulla. Pienessä kymmenen paikan ravintolassa on ramenin lisäksi tarjolla on gyoza -taikinanyyttejä, joita söimmekin lounaaksi. Gyozia oli kahta kokoa ja kieliongelmien takia päädyimme tilaamaan annoksen sekä jätti- että pienempiä gyozoita, molemmat samalla possutäytteellä. Hyviä olivat, joten ei harmittanut, että niitä tuli vähän enemmänkin. 





Ichien Hontenin puinen, pelkistetty interiööri viehätti, pieni ravintola oli aivan täynnä kun saavuimme, mutta hetken päästä muut ruokailijat olivat ryystäneet rameninsa ja pistelleet gyozansa ja jäimme yksin syömään tiskille heidän lähitessään lounaalta takaisin töihin.

Pari viikkoa  sitten päätin toteuttaa gyoza-kokkailun, Kotona pakkasessa oli tähän tarkoitukseen wonton-kuoria, jotka olin aiemmin ostanut yhdestä kallion aasialaisista liikkeistä. Wonton-kuoria voi tehdä itsekin, mutta työpäivän iltana tämä vaihe oli näppärämpi ohittaa valmiita kuoria käyttämällä.

Vaikka kaapit ovat täynnä astioita ja aiemmalta Japanin-matkaltakin olin tuonut joitain astioita kotiin, ostin muutaman pienen lautasen kahden vuoden takaisella reissullakin.

Gyozat valmistuivat näppärästi. Täyte valmistui nopeasti,  kuoret irtosivat helposti toisistaan ja kun maltoin käyttää tarpeeksi vähän täytettä, alkoi kuorien täyttäminen sujua vauhdilla.




Täytteeseen voi possun sijaan käyttää myös broilerijauhelihaa tai tehdä vegeversion, porkkanan ja sienet käyvät hyvin täytteeksi lihan sijaan.

Gyozat eli japanilaiset possunyytit

1 l hienonnettua varhaiskaalia

1/2 tl suolaa

400 g porsaan jauhelihaa

1/2 tl tuoretta inkivääriraastetta

 2 valkosipulinkynttä

1 varsisipuli

2 tl misotahnaa

1 tl seesamiöljyä

½ tl chilirouhetta

½  tl sokeria

40 gyoza tai wonton -kuorta

Paistamiseen

1 rkl seesamiöljyä

Hauduttamiseen

5 dl kanalientä

Silppua varhaiskaali kulhoon, lisää jauheliha, inkivääriraaste, valkosipuli- ja varsisipulisilput, miso, seesamiöljy, chilirouhe ja sokeri. Sekoita ja kaavi seos tiiviiksi palloksi.

Ota yksi taikinakuori kerrallaan ja lisää keskelle teelusikallinen täytettä. Sivele taikinakuoren toisen puoliskon sisäreunan pinta vedellä ja taita toinen puolisko täytteen yli reunoista yhteen puoliympyräksi. Painele kuoren reunat ensin keskeltä yhteen ja etene painellen keskikohdasta ulospäin.

Toista loppujen kuorten kanssa. Lämmitä keskilämmöllä kookkaan kannellisen pannun pohjalla noin ruokalusikallinen seesamiöljyä. Paista nyyttejä öljyssä molemmin puolin minuutin ajan, kunnes gyoza-nyytti on kauniin ruskea.

Lisää pannulle 5 dl kanalientä. Peitä pannu kannella ja anna gyozojen kypsyä kannen alla pari minuuttia. Ota kansi pois, käännä levy kuumemmalle ja jatka kypsentämistä, kunnes kaikki neste on haihtunut pannulta.

Nosta gyozat tarjolle. Voit pirskotella soijaa ja riisiviinietikkaa halutessasi gyozoille. Tarjoa tuoreen lehtikaalin kanssa.

Japanissa kaalia on usein sellaisenaan naposteltavana rennoissa izakaya-ravintoloissa. Jauhelihaseosta jäi ylikin, siitä paistoimme lihapullia, jotka syötiin seuraavana päivänä.

Viisi viikon varrelta

Tällä(kin) viikolla on iloittu kevään edistymisestä, käyty maalla viemässä ruokakassit eläkeläisille ja tuettu paikallista yritystä.

Parvekkeella on ollut jo helmihyasintteja, mutta nyt Vapun aikaan olen istutellut sinne yrttejä ja joitain kukkiakin, joiden uskon pärjäävän jo näillä keleillä. Kasvit on hankittu ihan ruokakauppareissuilla, mutta puutarhamyymälöissäkin on kuulemma ollut hyvin meneķkiä nyt kun kotona ollaan enemmän.

Maaliskuun alusa järjestimme töissä asiakastilaisuuden. Tilaisuuteen tein helppoja pikku tartaletteja kekseistä, joille pursotin sitrunalla ja sokerilla maustettua kasviskermavaahtoa. Koristeeksi laitoin vadelman ja syötävän orvokin. Otin ruokakaupan yrttihyllystä ostamani orvokkipuskat talteen tilaisuuden jälkeen, nyt ne taas kukkivat parvekeella. Ruohikko parvekkeen alapuolellakin kasvaa kesäisin eriväristä orvokkia, kun sinne kesäisin heittämäni kuivien orvokinkukkien siemenet ovat alkaneet itää.

By request. Siippa toivoi viime viikonloppuna amerikan-italialaisia lihapullia, hän nosti kaapin päältä vielä järkyttävän painavat ravintolalautaset joita aikoinaan tuotiin New Yorkista puoli tusinaa ja vähän pienempiä toiset puoli tusinaa. Siippa kantoi ne, minulla oli samala reissulla Cape Codista ostettu oikean kokoinen, vanha puinen houkutuslintu-sorsa käsimatkatavarassa, muistan vielä liikkeen nimenkin "Cat's Meaow". Houkutuslintu on nyt ikkunalaudalla. Illallisen aikana muisteltiin myös New Yorkin "aitoa Pikku-Italiaa" eli Bronxin Belmontin alueen Arthur Avenueta sivukatuineen, jossa vietimme päivän toisella New Yorkin matkalla.

Viikolla käytiin viemässä ruokakassit maalle appivanhemmille. Samalla päästettiin lampaat ulos. Nyt ne eivät syöksyneet yhtä vauhdikkaasti ulos kuin ensimmäisellä kerralla talven jälkeen, mutta muutamat spurtit nähtiin silti.

Vappuaattona kokkailtiin kotona. Vapunpäivänä osui sopivasti Support your local - perjantai; haimme antipastoa ja burgerit Trattoria Sognosta kotiin. Noudossa kävi tosin nolosti. Olimme ihan viimeisiä asiakkaita ja jäimme ovensuulta juttelemaan tutun omistajapariskunnan kanssa pienyritysten tukemisesta niin, että unohdimme maksaa! Velka käytiin kuittaamassa toki heti eilen.

Eilisen kauniissa puolenpäivän kelissä kiertelimme Kaivopuistossa, Tähtitorninmäellä ja Eirassa pari tuntia. Aivan ydinkeskustan kupeessakin pystyi hyvin väistelemään ihmisiä. Sosiaalinen etäisyys ei tarkoita, että pysyy vain neljän seinän sisällä. Ulkoilu on nyt tärkeää paitsi psyykelle, myös fysiikalle. Vaikka tästä ollaan varmasti montaa mieltä, nähtyäni läheisen yli seitsemänkymppisen kunnon nopean romahtamisen hänen pysyttyään lähes liikkumatta kotona koronan aikana, suorastaan kehotan myös kaikkia kynnelle kykeneviä ikääntyneitäkin ulos liikkumaan. Järki päässä toki, liioitellutkin turvaetäisyydet pitäen, vilkkaimpia reittejä välttäen ulkoilu on ylläpitää kuntoa ja toimintakykyä. 

Oletko ulkoillut, mitä ilonaiheita on Vappuviikolle löytynyt?