Kirsikankukkien aikaan

Kirsikkapuiden puhkeaminen kukkaan on aina sykähdyttävää, tänä vuonna ensimmäisen kukan näkeminen oli ehkä tavallistakin ilahduttavampaa. Maailmassa voi tapahtua vaikka mitä, mutta luonto kulkee kulkuaan.




Kotikadulla on kirsikkapuu, joka kukkii aina ensimmäisenä. Toissa aamuna siinä kauempaa katsottuna näkynyt edes kukannuppuja, lämpimän kevätpäivän iltana jo useampi nuppu oli auennut. Samaan aikaan puhkeaa aina Vanhan kirkkopuiston ensimmäinen puu kukkaan.




Viime vuonna näin ensimmäiset kirskankukat Helsingissä 26.4., nyt ollaan siis kolmisen viikkoa etuajassa.




Kevät on joka vuosi yhtä voimallinen, ensin se hiipii kukka ja korsi kerrallaan, sitten luonto yht'äkkiä suorastaan räjähtää kasvuun.

Oletko jo nähnyt kirsikkapuiden kukkivan tänä vuonna?

Saako nyt iloita?

Sis PR-näytteitä*

Olen miettinyt mistä postailla blogiin näin erikoisina aikoina. Saako iloita ja kertoa mikä on tuonut mielihyvää?

Päädyin kuitenkin pysyttelemään samoilla linjoilla kuin aiemminkin. Matkailu ja maalla olo ovat nyt toki tauolla, jollen haaveile tulevasta tai muistele menneitä. Mutta mm. omaa elämää, ruokaa, kosmetiikkatestailua ja iloa kevään etenemisestä on luvassa. Moni tuntuu kaipaavan huonojen uutisten, huolen ja ahdistuksen vastapainoksi jotain kepeämpääkin. Itsekin saan iloa etsiessäni tässäkin tilanteessa niitä elämän valoisia puolia.

Facebookissa ja instagramissa on kiertänyt vaikka mitä haasteita juuri tämän hetken näkymistä taiteilijanimen kehittämisestä etunimen ensimmäisellä kirjaimella alkavan ostoslistan keksimiseen. Keksin itsekin yhden haasteen tai kyselyn jonka voisin julkaista täällä blogissa. Illalla "tämän hetken näkymä" on useamman kerran ollut kulhollinen tomaattikeittoa, johon on päätynyt milloin mitäkin pakastimesta ja jääkaapista; porkkanaa, pakastemaissia, papuja... ja aina lopputulos on ollut edullinen sekä herkullinen. Hyvästä ruoasta iloitsen aina.

Kotikulmilla rannan kävelyteillä saattaa kauniina päivinä olla pienoista ruuhkaakin. Haluamme välttää ihmisjoukkoja ja kun kulkee sivukaduilla poikkeaa metsään pienemmille poluille, vastaantulijoita onkin hyvin harvaksetaan ja heitäkin pääsee väistämään useita, yleensä jopa kymmeniä metrejä.

Kallioilla kiivetessä ja horisonttiin katsoessaan saa muuta ajateltavaa ja miltei unohtaa olevansa alle viiden kilometrin päässä Helsingin keskustasta. Luonto antaa voimaa, se elää omaa eloaan kaikesta huolimatta. Päivien piteneminen, luonnon vihertyminen, merituulet rantakallioilla, mustasta mullasta puskevat kukat tuovat iloa kaiken keskellä.

Onneksi meillä ei ole vielä ulkonaliikkumiskieltoa, toivon kuitenkin, että kaikki pitäisivät liioiteltujakin etäisyyksiä ja välttäisivät ihmisjoukkoja. Ihan kaikki eivät välimatkoista ja kokoontumissuosituksista näytä välittävän. Useamman ystävyksen joukkoja näkee kävelyllä ja läheisellä urheilukentällä oli parikin lasten jalkapalojoukkuetta harjoittelemassa lähekkäin. En ole nyt edes ajatellut lähteä kenenkään ystävän kanssa kävelylenkeille "turvavälejä pitäen", välimatkat kun tuskin pysyvät turvallisella tasolla koko ajan juttelun lomassa.

Joutsenet kerääntyvät merenlahtiin isoina parvina, meriharakat ovat saapuneet talvehtimasta Länsi-Euroopan rannoilta. Variksetkin siistiytyvät kevän kunniaksi. Kävelyreittimme varrella on pieni uimapoukama, kuvasin maisemia lasipallon läpi kun ohitsemme marssi lintu mereen muina variksina. Alkoi hyvin tarmokas pesu, päätä dipattiin monta kertaan veteen ja siipiä räpyteltiin ahkerasti. Aikansa peseydyttyään lintu nousi takaisin rantaan ja lennähti pois.

Hiusväreistä on Facessa keskusteltu kaikkien juurikasvun venähtäessä. Itse en taida uskaltaa värjätä, punapigmentti taittaa hiukset helposti todella keltaiseksi. Olen joltain kampaajaltakin joskus lähtenyt muistuttaen Ruotsin lippua; juuret keltaiset, latvat siniset kun tilannetta on yritetty pelastaa hopeashampoolla. Odottelen kunnes taas voin huolettomin mielin suunnata kampaajalleni, taitaa kevään muotihitin oloasun kaveriksi tulla toinen trendi eli hillitön juurikasvu. Omanikin on lupaavassa kasvussa vaikka olen koettanut vakutella itselleni, ettei värjätyn ja oman maantienharmaan ero ole niin paha. Taitaa se silti olla.

Olen osan työpäivistä ollut kotona, osan toimistolla yksin. Toimistopäiviksi olen meikannut, vaikken ole välttämättä nähnyt ketään. Kotona meikkaaminen on taas jäänyt, mutta ihoa on tullut hoidettua normaalia huolellisemminkin. Iho ainakin kiittää lisääntyneestä kotiajasta. Miltei joka etäpäivä ole aloittanut etätyöpäivän naamio kasvoilla. Yksi suosikeista on Korresin Greek Yoghurt-sarjan Hydra Biome-kasvonaamio*. Ihana raikas, kosteuttavan "jugurttimainen" koostumus, jonka luvataan palauttavan stressaantuneen, samean, kutiavan tai epätasaisen ihon luonnollisen hehkun ja sileyden. Etenkin jääkaappikylmä naamio tuntuu todella raikkaalta. Saman sarjan vaahtoava puhdistusvoide* ja rauhoittava, probioottinen "yön yli"-hoitonaamio* toimivat hyvin.





Tälle viikolle osuivat sekä minun että Siipan synttäritkin. Siipalta sain lahjaksi hänen siskonsa valmistaman ihanan, kookkaan nahkalaukun, johon mahtuvat kaikki päivittäiset kantamukseni kamerasta hajuveteen ja paljon muuta. Huomaa metallinvihreä sisätasku! Appivanhemmilta myös kälyni  valmistama linnunsilmä-hopeariipus. Toimiikohan myös pahan silmän ja muunkin pahan torjujana näinä outoina aikoina? Mariia valmistaa myös näinä aikoinaan kivijalkamyymälässään kauniita nahkatuotteita ja hopeakoruja.

Sopivasti synttäriksi tuli myös Pr-näytteenä ilahduttamaan ihana Escadan Flor del sol-kausituoksu*, jonka tequila sunrise -cocktailia, daaliankukkien ja santelipuun vivahteet vievät lumisateen keskeltä aurinkoisen Meksikon kesätunnelmiin. Escadan kesätuoksut ovat aina olleet mieleeni, niissä on aina jotain jatkumoa, mutta silti uutta.

Mitä ilonaiheita sinulla on ollut näinä aikoina?

Maisema lasipallon sisällä

Maisema lasipallon sisällä. Vähän kuin elämä nyt, näyttää kauniilta mutta silti ylösalaisin.

Maailma näyttää päällisin puolin olevan ennallaan; aurinko paistaa ja kevät etenee, mutta silti kaikki on ylösalaisin.

Koetan silti pysyä rauhallisena,  mahdollisimman paljon eristäytyä muista ja pestä käsiä jatkuvasti. Ulkoilulenkit kulkevat nyt rauhalliseksi havaitsemiamme kallioisia rantapolkuja.

Luonto antaa kuitenkin iloa ja rauhaa, liikunta ja raikas ilma tekevät hyvää.

Huom! Lasipallo on hauska lisä maisema- tai kaupunkikuvaukseen, mutta sen kanssa pitää olla varovainen. Aurinkoisella säällä se kuumenee nopeasti ja voi porttaa sormet. Lasipallo myös heijastaa auringon valoa voimakkaasti ja voi helposti sytyttää tulipalon.

Viisi viikon varrelta

Postaus sisältää pressinäytteitä*

Mukavaa sunnuntaita! Viikon pääpuheenaihe on kaikilla varmasti ollut sama.

Vielä viikko sitten suhtauduin koronaan kepeämmin, mutta kun tilanne on eskaloitunut niin sairastuneiden määrässä, rajoitussuosituksissa kuin hurjissa talousuutisissa, on mielikuvani tilanteesta muuttunut selvästi huolestuneemmaksi. Oma arkeni on sujunut kutakuinkin normaalisti, mutta saa nähdä kuinka arki muuttuu tulevina viikkoina. Ensi viikolla minun piti mennä Tallinnaan espanjalaisen bisneskumppanin kanssa, mutta hän perui matkansa juuri ennen kuin olin pyytämässä ettei hän tulisi nyt. Nyttemminhän Viro onkin sulkenut rajansa. Talouteen virus, rajoitukset ja pelko vaikuttavat suorastaan karmaisevalla tavalla, mutta turvallisuus on asetettava etusijalle.

Onhan tämä hämmentävä tilanne, ei tällaisia olosuhteita maailmanläaajuisesti tai kotimaassakaan ole ollut meidän elinaikanamme. Olen kuutenkin ollut töissä normaalisti, ulkoillut ja käynyt kaupassakin. Perjantaina tapasin muutamia tuttuja, söin ravintolassa ja matkustin metrolla. Pesin toki käsiäni senkin päivän aikana toistakymmentä kertaa, pidin vähän välimatkaa, olin kättelemättä ja halailematta, ravintolassa kaivoin käsidesin käyttöön ennen ruokailun aloittamista, metrossakin olin hanskat kädessä. Omaa sairastamista ja mahdollista karanteenia enemmän olen huolissani tällä hetkellä kaiken tämän vaikutuksesta talouteen, etenkin pieniin yrityksiin tilanne iskee todella kovaa. Työnantajanikin on pk-yritys, ystävillä on eri palvelualojen yrityksiä tai he ovat töissä firmoissa joiden kaupankäynti on miltei pysähtynyt viimeisen viikon aikana.

Kotivara meillä kyllä riittää sìihen kriittiseen 72 tuntiin ja kaappien kätköistä sekä pakastimesta löytyy syötävää vaikka viikoksi, vaikkemme olekaan nyt hamstrailleet. Eikä pahemmin päässytkään hamstraamaan, sillä mm. riisi, perunat, leipä, kaurahiutaleet, pavut, tomaattimurska sekä tietenkin vessapaperi oli kaupasta loppu. Eilen tosin hyllyt olivat jo täydempiä, eivät päivittäistavarat tai ruoat ole kokonaan loppumassa vaikka välillä joku hylly tyhjenisikin.

Tulevien viikkojen pressitilaisuuksiin en enää ilmoittautunut. Monet pressitilaisuudet on nyt varmuuden vuoksi myös kokonaan peruttu, vaikka eivät ne toki olleetkaan lähellekään 500 hengen massatilaisuuksia.

Iloa voi hakea vaikka kukista ja samalla tukea kukkakauppiasta. Kimpunhan voi tilata ja maksaa etukäteen jollei halua pidempään jäädä hengailemaan kukkakauppaan. 

Muutaman viikon takaisessa Pauligin kokkikoulussa pyydettiin illan päättyessä osallistujia ottamaan kukkia asetelmista kotiin. Sainkin koottua kauniin pikku kimpun, joka kesti viikon verran kotona. Syksyllä ostan kukkia harvoin, joulun aikaan ostan amarylliksen ja muutamia hyasintteja, mutta kun kevät alkaa koittaa ja päivät pitenemään alan kaivata kukkia kotiin ennen luonnon puhkeamista kukkaan.

Töihinkin hankittiin kimppu, joka piti ikuistaa kuviin.

Taidekin ilahduttaa ja rauhoittaa. Museokortin saatuamme olemme tänä vuonna olleet useamman kerran museoissa, mutta pari viikkoa sitten oli vuorossa ilmaismuseo. 

Kaksi kertaa viikossa auki olevassa Reitzin kotimuseossa Töölön Apollonkadulla on upea kokoelma mm. Edefeltiä ja Schjerfbeckiä. Maailman isoissa museoissa usein uupuu taiteen määrään kun sali toisensa jälkeen on täynnä tunnettuja taideteoksia. Aika matkoilla on rajattua ja upeiden maalausten ohi tulee vain porhallettua kuitaten ne miltei vilkaisulla. Pidän tällaisista pienistä museoista, joissa voi rauhassa tutustua rajattuun määrään taidetta saamatta "taideähkyä".

Osa museoistakin saattaa nyt olla kiinni, Reitz taitaa olla ainakin toistaiseksi auki.

Nyt viikonloppuna olen nauttinutkin siitä, ettei mitään erikoista tarvitse eikä edes voi tehdä. Olen nukkunut pitkään, ulkoillut ja hemmotellut itseäni ihonhoidolla -sekä jäätelöllä. 3 kaverin* uutuusjäätelöpuikoissa on mm. kotimaisista vadelmista tehtyä sorbettia, kinuskia, suklaatryffeliä sekä paahdettuja ja suolattuja pähkinöitä. Viidestä jäätelöpuikosta kaksi on vähälaktoosista ja kaksi vegaanista. Kaikki jäätelöpuikot ovat gluteenittomia, eikä niissä ole käytetty keinotekoisia maku-, väri- tai säilöntäaineita. Tähän mennessä olen puikoista maistanut suklaatryffeliä, joka vei kielen menessään.

Myrskyn silmässäkin koetetaan pysyä rauhallisina, noudatetaan varovaisuutta , mutta nautitaan myös arjen pienistä onnenhetkistä. Tuetaan nyt etenkin pieniä yrityksiä; ostetaan lahjakortteja ja kevään lahjoja, tilataan tuotteita, haetaan tai tilataan ruokaa jne. Haluammehan pitää nämä yritukset ilonamme tulevaisuudessakin. Kälyni ja hänen miehensä juuri 15 v. täyttänyt yritys Design Laakso Sundman tarjoaa mm. paikan päällä tehtyjä yksilöllisiä hopeakoruja,  nahkalaukkuja ja keramiikkaa. Ihastuttavia tuotteita lahjoiksi ja itselle.

Mikä sinua huolestuttaa tässä tilanteessa eniten? Entä mitä ilnaiheita tällä vikolla on ollut?

Viisi viikon varrelta

Sisältää pressinäytteitä*

Jo tämän viikon alkaessa arvelin tämän viikon hujahtavan ohi hetkessä -ja niinhän se menikin. Nyt ollaan jo kevään puolella, maaliskuussa. Viikkoon on kuulunut mm. työreissua etelään, valoisien päivien ihastelua kuin muinoisen kaksoisolennonkin muistelua. Kuka olikaan 80-luvulla minulle #dobbelgänger?

Käväisin viikolla työmatkalla Tallinnassa. Tahti oli tiukka, kuudessa maissaolotunnissa kävin neljän asiakkaan luona eri puolilla kaupunkia. Omaa aikaa ei sitten jäänytkään kuin hetki kun pysähdyin viideksi minuutiksi ohi ajaessani katsomaan lähempää Tondin kasarmeja. Olen vuosia silloin tällöin ne ohittaessani ihaillut ränsistyneitä vanhoja kasarmirakennuksia. Nyt ensimmäinen niistä on kunnostettu toimistokäyttöön.

En halunnut palaverien jälkeen odotella myöhäisempää laivaa päästäkseni pyörähtämään kaupungilla, sillä olisin ollut kotona vasta kymmenen jälkeen. Tehdään sitten joku "oma matka" erikseen Siipan kanssa keväämmällä.

Viikon kaunein aamiainen oli by Raili -kosmetiikkasarjan kevätuutuuksien lanseeraustilaisuudessa Railin Puuterihuoneella Eirassa. Uutuuksille skoolattiin raikkaalla aloe vera-shotilla. Sarjan upeista uutuustuotteista lisää juttua myöhemmin keväällä.




Käsivoidevinkkinä näin kevään ensimmäisenä päivänä - maaliskuuuhan on tosiaan jo kevätkuukausi! - apteekkikosmetiikkasarja Ducrayn Melascreen*-käsivoide korkealla aurinkosuojakertoimella on omiaan estämään maksaläikkiä ja suojaamaan auringolta. Japanissahan naiset liikkuvat kesähelteilläkin päivänvarjon lisäksi kädenselän yli ulottuvilla irtohihoilla varustettuna suojatakseen itseään auringolta. Sisällä hihat napataan pois. En  taida ryhtya käyttämään irtohihoja kun käsiä voi suojata voiteellakin.

Viikon kirkkaina päivinä olen havahtunut huomaamaan kuinka päivä pitenee. Tahti on puolisen tuntia viikossa. Kahdeksan maissa aamulla saa jopa jo otettua kuvia ikkunan luona luonnonvalossa, pilvisinä päivinäkin. Olen kuluneena talvena kuvannut vain muutaman kerran kuvauslampun valossa, pidän luonnonvalossa kuvaamisesta niin paljon enemmän.

#doppelgänger-kuvia on pyörinyt somessa viime viikkoina. En tiedä ketä nykyään muistutan vai muistutanko ketään. Nuorena olin kai aika paljon sen aikaisen keihässankarin Tiina Lillakin näköinen, monien mielestä jopa kaksoisolento. Ihmiset useaan otteeseen pysäyttelivät kadulla ja pyytelivät nimmaria. Tiinan naapurikin kertoi sanoneensa Tiinalle hänellä olevan kaksoisolennon. No, oli meillä ainakin samanlainen permis

Nizzassa otettu kuva oli aikoinaan Hevosurheilu-lehden kansikuva. 19-vuotiaasta hevosenhoitajasta ja hänen hoidokistaan napattu kuva on edelleen meillä seinällä.

Kuinka sinun viikkosi on kulunut? Iloisetko kevään pitenevistä päivistä?

Viisi viikon varrelta

Kohta ollaan keväässä; on aika aloittaa suojakertoimien käyttö, ihailla/kauhistella/hämmästellä aikaista kukintaa ja rentoutuakin.

Luontoa ja tätä "talvea" ei voi olla hämmästelemättä. Nythän talvi vetelee jo viimeisiään; ensi viikolla siirrytään maaliskuun myötä virallisestikin kevääseen. Monena vuonna eniten lunta on satanut (ja kevättä kohden mennessä myös sulanut) maaliskuussa.

Jonkinlaista lumipeitettä on eteläänkin tulevalle viikolle luvattu, saa nähdä kuinka talvista on tulossa. Kuluneella viikolla sateli yhtenä aamupäivänä hetkosen lunta, hämmästelimme sitä samaan suuntaan hetkellisessä pikkupyryssä kulkeneiden tuttujen kanssa, vaikka helmikuussa lumisateen pitäisi toki olla ihan normimenoa. Kevään kukat nousevat maasta pari reilusti yli kuukauden etuajassa, tänään bongasin ison leskenlehden nupunkin maalla.

Viikon paras, runsain ja raikkain aamiainen nautittiin ACO-apteekkikosmetiikkasarjan uusien aurinkovoiteiden pressitilaisuudessa ravintola Espassa. Kevätaurinko alkaa hiljalleen lämmittää, ihanien auringonsäteiden haittavaikutuksilta kannattaa alkaa suojautumaan nyt. 

ACO on lanseerannut ensimmäiset, erityisesti kuivalle ja atooppiselle sekä aurinkoyliherkälle iholle kehitetyt aurinkotuotteensa; Intolerance Lotion SPF50 ja AtoProtect Lotion SPF50+. ACOn aurinkotuotteet ovat apteekkikosmetiikkasarjojen myydyimmät aurinkosuojat. Tuoteperheestä löytyvät tuotteet kaikille ihotyypeille ja koko perheelle

Sateen jatkuessa eilen koko päivän oli aikaa lukea. Perjantaina nappasin lehtihyllystäkin pitkästä aikaa luettavaa.  Trendissä oli Diane Keatonin inspiroima muotijuttu. Seuraan Dianea Instagramissa tyyli-inspiksen ja hyvän huumorintajun takia.

Muut Murakamit olen lukenut aiemmin, nyt aloitin Komtuurin surman. Paksussa kirjassa riittääkin luettavaa joksikin aikaa.

Eilen oli nimipäiväni. Olin tehnyt jo maalla aamiaiselle granolatortun ihan muuten vain, nimipäiväni muistin vasta appeni kysyessä onko joku erikoispäivä.

Sain nimikkomyrskynkin eilen. Tuuli-myrskyn nimeä hämmästeltiin Iltasanomien kommenteissa, mutta myrskythän nimetään kyseisen päivän nimipäivän mukaan.

Yön aikana 24 h sateen jälkeen anoppilan maisema oli muuttunut, pellolle oli ilmestynyt järvi ja laskiaissunnuntaiaamuksi ojapahanen oli muuttunut leveäksi virraksi.

Kuinka viikkosi on sujunut? Oletko jo bongannut kevään merkkejä?

Viisi viikon varrelta

Postaus sisältää PR-näytteitä

Myrskyävää iltaa. Toivottavasti tämä harmaa, sateinen päivä ei käänny ihan hirmumyrsky-yöksi.

Joululahjaksi saamaamme museokorttia on nyt vingutettu useampaan otteeseen. Viimeksi tänään vietimme sateista päivää Didrichsenin taidemuseon Kuutti Lavosen näyttelyssä.

Helmikuussa museokorttia on käytetty myös Valokuvataiteen museossa Kaapelilla. 

Amerikkalaisen valokuvaaja-lastenhoitaja Vivian Maierin näyttelystä Omakuva ja sen varjo on hyvää vauhtia tulossa Suomen valokuvataiteen museon kaikkien aikojen suosituin näyttely. Yli 15 800 näyttelyvierasta on käynyt katsomassa Maierin teoksia neljän ensimmäisen näyttelyviikon aikana. Vivian Maier (1926–2009) oli amerikkalainen valokuvaaja, joka kuvasi aktiivisesti läpi elämänsä, mutta ei juuri vedostanut kuviaan tai näyttänyt niitä kenellekään. 

Maierin kuville ominaista on hänen oman varjonsa tai heijastuksensa näkyminen kuvissa. Yleensä oman varjan näkymistä kuvissa koetetaan välttää, mutta Maier teki siitä 150000 kuvan toistolla taidetta.

Olen saanut vuosien varrella blogin kautta testiin erilaisia kosmetiikkatuotteita. Monet ovat todella hyviä, mutta usein tulee jotain vieläkin parempaa.  Toisaalta monet tuotteet ovat kuitenkin jääneet jatkuvaan käyttöön ja testauksen jälkeen olen ostanut samaa tuotetta lisää. 

Max Factorilta meikkipussin vakioita ovat Miracle Sculpting Wand Highlighter*, joka antaa aikuiselle iholle sopivan kevyttä, luonnollista hehkua hyvässä ihon väriin sulautuvassa sävyssä. Brow Revival-kulmaväri* antaa kulmille juuri sopivaa harmaanruskeaa sävyä, väri levittyy pikku harjalla sopivasti eikä ole liian paksua. Tuotteella saa kulmat kuriin ja väriä ilmeeseen, mutta silti kulmat näyttävät luonnollisilta.




Ystävänpäivän iltaa vietimme kotona kahdestaan; hyvää ruokaa ja jälkiruoaksi macaronseja (PR-näyte Foodmarket Herkku*). Oli taas vauhdikas viikko töissä, ja rento ilta kaksistaan oli juuri sitä mitä kaipasin.

Ystäväpäivänä ei siis nähty ystäviä, mutta lauantaina kokoonnuimme ystäväjoukon kanssa Holidayssa. Ruokakuvat unohtuivat keskustelun lomassa, mutta annokset olivat maittavia, suosittelen etenkin currya jossa on pehmeäkuorista rapua. Illan aikana pitkäaikaisten ystävien erilaisten elämänvaiheiden vertailu kirvoitti nauruja ja yhdestä seurueen leideistä kuoriutui karaoketähti. Kaksikymmentä vuotta ystävyyttä, kuinka tapaamisestamme voikin olla niin pitkä aika! 


Juhlistitko ystävänpäivää, oletko käynyt kiinnostavissa näyttelyissä viime aikoina tai mikä on suosikkikosmetiikkatuotteesi?