Viisi viikon varrelta

Sisältää pr-näytteitä*

Kevään ihana kukkivien puiden ja pensaiden aika on käsillä. Jo viime viikolla ensimmäiset kirsikkapuiden kukat aukesivat. Nyt kukinta vain kiihtyy. Luonnon röyhähtäminen kukoistukseen on erityisen ilahduttavaa tänä vuonna.

Luonnon kulku on jatkanut keväistä oikkuiluaan. Välillä paistaa aurinko siniseltä taivaalta ja seuraavassa hetkessä onkin jo rankka raekuuro. Aamuisin on useampana päivänä herätty lumisateeseen, mutta pian lumet ovat jo sulaneet.

Näin jopa ensimmäisen kukkivan rhodon ja ensimmäiset tulppaanitkin taitavat kukkia jo pian, ainakin jos nämä lumisateet nyt loppuvat.

Tulppaaneja on myös maljakossa. Kälyni toi kimpun kun annoin hänelle kassillisen kangaspaloja kasvomaskien tekoa varten. Maskeja on pian myynnissä hänen liikkeessään.

Aiemminkin jo kirjoittelin, kuinka nyt kotoillessa on tullut keskityttyä hoitorutiineihin. Iho ja hiukset kiittävät! (Paitsi se juurikasvu, kun en edelleenkään uskalla itse värjätä).

Tällä viikolla olen testaillut 100 % luonnonmukaisia, hajusteettomia, mikromuovittomaia ja silikonittomia Überwood-hiustenhoitotuotteita, jotka ovat  sekä NaTrue-sertifioituja ja eläinkokeettomia. 

Päävaikuttavana ainesosana kaikissa tuotteissa on monia hyvien ominaisuuksien mänty – tuoksu on kuitenki raikkaan hedelmäinen eikä tervamainen. 

Überwood-tuotteet on pakattu 25% havupuuta sisältäviin polywood-pakkauksiin,vähentää muovin valmistuksessa tarvittavan raakaöljyn määrää 40 %.

Viimeksi olen pessyt värjätyille hiuksille tarkoitetulla Colour Shampoolla. Shampoo sisältää riisin alkioöljyä, joka suojaa värjättyä hiusta ja auttaa värin pysymistä. Väriä kirkastava shampoo sopii värjätyille ja sameille hiuksille. Se tehostaa värin intensiivisyyttä (no tässä vaiheessa tätä sävyä ei enää kovin intensiiviseksi saa) ja tekee hiuksista pehmeät ja helpommin käsiteltävät. Pehmeat ja taipuisat ne ovat kuitenkin olleet pesun jälkeen. 

Parasta tällä viikolla oli torstain 15. hääpäivä eli kristallihäät.

16.4.2005 oli aurinkoinen ja lämmin päivä. Ikimuistoinen, suurien tunteiden päivä, joka vilahti ohi hetkessä. Vuodet ovat vierineet, mutta rakkaus pysyy.

Kristallihääpäivää vietimme kotona -tietenkin, mutta juhlistimme sitä vähän vasta perjantaina. Koronakriisin alettua täälläkin toden teolla päätimme lanseerata "support your local"-perjantait ja omalla pienellä tavallamme auttaa yksityisyrittäjiä, tähän mennessä ruokaa on tilattu Töölön Trattoria Sognosta, Punavuoden Pennystä ja töölöläisestä Tanskalainen voileipä-ravintolasta. Pikkuväykkä-munkkeja ja leipää on haettu Leipomo Väyryseltä.

Tällä kertaa päätimme syödä hodareita. Ateriasta tehtiin osan itse, osan ostettiin. Hankimme makkaroita Punavuoren Feri's-makkarapuodista, sämpylöistä tuli kuitenkin jostain syystä outoja murenevia skonsseja, joten ne jätettiin lopulta pois, mutta tein lisukkeet. Palanapainikkeeksi juotiin samppanjaa ja jälkiruokana syötiin Olipa kerran-konditorian leivoksia.

Moni on kertonut poksauttavansa samppanjapullon auki kun rajoitukset puretaan. Me olemme ajatelleet järjestää kerran viikossa pikku juhlat kaksistaan, vaikka ihan nouto-/tilattua ruokaa syömällä. Normaalissa arjessahan harvoin tilaamme edes pizzaa kotiin, eikä ravintolassakaan tosiaankaan viikottain tule syötyä. "Juhlan" ei tarvitse olla kallista ja hienoa, vaan hauska pikku hetki arjen keskellä. Epävarmuuden keskellä elän kaikesta huolimatta mieluummin nyt-elämää kuin sitkun-elämää.

Mikä sinua on ilahduttanut tällä viikolla? 

Kirsikankukkien aikaan

Kirsikkapuiden puhkeaminen kukkaan on aina sykähdyttävää, tänä vuonna ensimmäisen kukan näkeminen oli ehkä tavallistakin ilahduttavampaa. Maailmassa voi tapahtua vaikka mitä, mutta luonto kulkee kulkuaan.




Kotikadulla on kirsikkapuu, joka kukkii aina ensimmäisenä. Toissa aamuna siinä kauempaa katsottuna näkynyt edes kukannuppuja, lämpimän kevätpäivän iltana jo useampi nuppu oli auennut. Samaan aikaan puhkeaa aina Vanhan kirkkopuiston ensimmäinen puu kukkaan.




Viime vuonna näin ensimmäiset kirskankukat Helsingissä 26.4., nyt ollaan siis kolmisen viikkoa etuajassa.




Kevät on joka vuosi yhtä voimallinen, ensin se hiipii kukka ja korsi kerrallaan, sitten luonto yht'äkkiä suorastaan räjähtää kasvuun.

Oletko jo nähnyt kirsikkapuiden kukkivan tänä vuonna?

Saako nyt iloita?

Sis PR-näytteitä*

Olen miettinyt mistä postailla blogiin näin erikoisina aikoina. Saako iloita ja kertoa mikä on tuonut mielihyvää?

Päädyin kuitenkin pysyttelemään samoilla linjoilla kuin aiemminkin. Matkailu ja maalla olo ovat nyt toki tauolla, jollen haaveile tulevasta tai muistele menneitä. Mutta mm. omaa elämää, ruokaa, kosmetiikkatestailua ja iloa kevään etenemisestä on luvassa. Moni tuntuu kaipaavan huonojen uutisten, huolen ja ahdistuksen vastapainoksi jotain kepeämpääkin. Itsekin saan iloa etsiessäni tässäkin tilanteessa niitä elämän valoisia puolia.

Facebookissa ja instagramissa on kiertänyt vaikka mitä haasteita juuri tämän hetken näkymistä taiteilijanimen kehittämisestä etunimen ensimmäisellä kirjaimella alkavan ostoslistan keksimiseen. Keksin itsekin yhden haasteen tai kyselyn jonka voisin julkaista täällä blogissa. Illalla "tämän hetken näkymä" on useamman kerran ollut kulhollinen tomaattikeittoa, johon on päätynyt milloin mitäkin pakastimesta ja jääkaapista; porkkanaa, pakastemaissia, papuja... ja aina lopputulos on ollut edullinen sekä herkullinen. Hyvästä ruoasta iloitsen aina.

Kotikulmilla rannan kävelyteillä saattaa kauniina päivinä olla pienoista ruuhkaakin. Haluamme välttää ihmisjoukkoja ja kun kulkee sivukaduilla poikkeaa metsään pienemmille poluille, vastaantulijoita onkin hyvin harvaksetaan ja heitäkin pääsee väistämään useita, yleensä jopa kymmeniä metrejä.

Kallioilla kiivetessä ja horisonttiin katsoessaan saa muuta ajateltavaa ja miltei unohtaa olevansa alle viiden kilometrin päässä Helsingin keskustasta. Luonto antaa voimaa, se elää omaa eloaan kaikesta huolimatta. Päivien piteneminen, luonnon vihertyminen, merituulet rantakallioilla, mustasta mullasta puskevat kukat tuovat iloa kaiken keskellä.

Onneksi meillä ei ole vielä ulkonaliikkumiskieltoa, toivon kuitenkin, että kaikki pitäisivät liioiteltujakin etäisyyksiä ja välttäisivät ihmisjoukkoja. Ihan kaikki eivät välimatkoista ja kokoontumissuosituksista näytä välittävän. Useamman ystävyksen joukkoja näkee kävelyllä ja läheisellä urheilukentällä oli parikin lasten jalkapalojoukkuetta harjoittelemassa lähekkäin. En ole nyt edes ajatellut lähteä kenenkään ystävän kanssa kävelylenkeille "turvavälejä pitäen", välimatkat kun tuskin pysyvät turvallisella tasolla koko ajan juttelun lomassa.

Joutsenet kerääntyvät merenlahtiin isoina parvina, meriharakat ovat saapuneet talvehtimasta Länsi-Euroopan rannoilta. Variksetkin siistiytyvät kevän kunniaksi. Kävelyreittimme varrella on pieni uimapoukama, kuvasin maisemia lasipallon läpi kun ohitsemme marssi lintu mereen muina variksina. Alkoi hyvin tarmokas pesu, päätä dipattiin monta kertaan veteen ja siipiä räpyteltiin ahkerasti. Aikansa peseydyttyään lintu nousi takaisin rantaan ja lennähti pois.

Hiusväreistä on Facessa keskusteltu kaikkien juurikasvun venähtäessä. Itse en taida uskaltaa värjätä, punapigmentti taittaa hiukset helposti todella keltaiseksi. Olen joltain kampaajaltakin joskus lähtenyt muistuttaen Ruotsin lippua; juuret keltaiset, latvat siniset kun tilannetta on yritetty pelastaa hopeashampoolla. Odottelen kunnes taas voin huolettomin mielin suunnata kampaajalleni, taitaa kevään muotihitin oloasun kaveriksi tulla toinen trendi eli hillitön juurikasvu. Omanikin on lupaavassa kasvussa vaikka olen koettanut vakutella itselleni, ettei värjätyn ja oman maantienharmaan ero ole niin paha. Taitaa se silti olla.

Olen osan työpäivistä ollut kotona, osan toimistolla yksin. Toimistopäiviksi olen meikannut, vaikken ole välttämättä nähnyt ketään. Kotona meikkaaminen on taas jäänyt, mutta ihoa on tullut hoidettua normaalia huolellisemminkin. Iho ainakin kiittää lisääntyneestä kotiajasta. Miltei joka etäpäivä ole aloittanut etätyöpäivän naamio kasvoilla. Yksi suosikeista on Korresin Greek Yoghurt-sarjan Hydra Biome-kasvonaamio*. Ihana raikas, kosteuttavan "jugurttimainen" koostumus, jonka luvataan palauttavan stressaantuneen, samean, kutiavan tai epätasaisen ihon luonnollisen hehkun ja sileyden. Etenkin jääkaappikylmä naamio tuntuu todella raikkaalta. Saman sarjan vaahtoava puhdistusvoide* ja rauhoittava, probioottinen "yön yli"-hoitonaamio* toimivat hyvin.





Tälle viikolle osuivat sekä minun että Siipan synttäritkin. Siipalta sain lahjaksi hänen siskonsa valmistaman ihanan, kookkaan nahkalaukun, johon mahtuvat kaikki päivittäiset kantamukseni kamerasta hajuveteen ja paljon muuta. Huomaa metallinvihreä sisätasku! Appivanhemmilta myös kälyni  valmistama linnunsilmä-hopeariipus. Toimiikohan myös pahan silmän ja muunkin pahan torjujana näinä outoina aikoina? Mariia valmistaa myös näinä aikoinaan kivijalkamyymälässään kauniita nahkatuotteita ja hopeakoruja.

Sopivasti synttäriksi tuli myös Pr-näytteenä ilahduttamaan ihana Escadan Flor del sol-kausituoksu*, jonka tequila sunrise -cocktailia, daaliankukkien ja santelipuun vivahteet vievät lumisateen keskeltä aurinkoisen Meksikon kesätunnelmiin. Escadan kesätuoksut ovat aina olleet mieleeni, niissä on aina jotain jatkumoa, mutta silti uutta.

Mitä ilonaiheita sinulla on ollut näinä aikoina?

Maisema lasipallon sisällä

Maisema lasipallon sisällä. Vähän kuin elämä nyt, näyttää kauniilta mutta silti ylösalaisin.

Maailma näyttää päällisin puolin olevan ennallaan; aurinko paistaa ja kevät etenee, mutta silti kaikki on ylösalaisin.

Koetan silti pysyä rauhallisena,  mahdollisimman paljon eristäytyä muista ja pestä käsiä jatkuvasti. Ulkoilulenkit kulkevat nyt rauhalliseksi havaitsemiamme kallioisia rantapolkuja.

Luonto antaa kuitenkin iloa ja rauhaa, liikunta ja raikas ilma tekevät hyvää.

Huom! Lasipallo on hauska lisä maisema- tai kaupunkikuvaukseen, mutta sen kanssa pitää olla varovainen. Aurinkoisella säällä se kuumenee nopeasti ja voi porttaa sormet. Lasipallo myös heijastaa auringon valoa voimakkaasti ja voi helposti sytyttää tulipalon.

Tämä hetki

Kukkivien puiden aika on suosikkihetkeni vuodessa. Niin odotettu, niin ohitsekiitävä... etenkin tänä vuonna kun puut kukkivat pari viikkoa normaalia aiemmin, kaikki miltei yhtäaikaa ja lämmön takia lyhempään kuin muina vuosina. Talven harmaudessa, pimeydessä, tuiskuissa ja pakkasissa haaveilen juuri tästä hetkestä; valosta, tuoksusta, vehreydestä ja kaikkia aisteja hivelevästä kauneudesta. Nyt hetki on täällä ja ohi jo hetken kuluttua.


Tämä hetki on niin taianomainen, ilmassa leijailee kukkivien puiden makea tuoksu ja linnut laulavat suorastaan kilpaa. Kotikadun varrella on 140 koristeomenapuuta, niiden kukkiminen on suorastaan sydäntäpakahduttavan ihanaa.

 

  

Kuten eräs ystävä totesi; nyt nautitaan ihanasta kesästä, vaikka oikeasti kesä ei ole vielä alkanutkaan.

Mikä sinulle on paras aika vuodesta?