Lohimousse

Kun olen nähnyt lohta tai kirjolohta tänä talvena tarjouksessa, olen ostanut kokonaisen fileen ja kypsentänyt sen Airfryerissa. Lohta on syöty ensimmäisenä päivänä lämpimänä ja lopusta olen tehnyt moussen, joka on syöty seuraavana päivänä esim. uuniperunan kanssa.

Uuni/Airfryer-loheen minulla on yksinkertainen resepti. Lohi taputellaan kuivaksi, pinnalle ripotellaan karkeaa merisuolaa ja annetaan on kalan suolautua vartin ajan. Ylimääräinen suola huuhtaistaan pois ja file taputtellaan kuivaksi. Pintaan rouhaus mustapippuria ja kala Airfryeriin/uuniin. Airfryerissa kypsenettäessä leikkaa filee kahteen osaan, jotta se mahtuu kotiin paremmin. Kypsennä Airfryerissa 180 asteessa 16 minuuttia, uunissa 20-25 min.

Lohimoussea voi myös tarjoilla dippinä tai pursottamalla kurkkuviipaleille tai kekseille.  

Olen käyttänyt lohimousseen creme fraichea, turkkilaista jugurttia ja viimeksi koostumukseltaan pehmeää Lidlin Milbona- cottage cheesea.

Lohimousse

1/2 kypsä lohifile ilman nahkaa

100 g turkkilaista jugurttia tms.

0,5 dl sitruunamehua

1/2 sitruunan raastettu kuori (keltainen osa)

1/2tl rouhittua korianterinsiementä

1 rl hienonnettua lehtipersiljaa

mustapippuria

Laita creme fraiche, turkkilainen jugurtti tai raejuusto, lohi, sitruunamehu ja kuori, lehtipersilja ja pippuri monitoimikoneeseen ja sekoita tai käytä sauvasekotinta.  Siirrä sen jälkeen mousse kulhoon, jos käytät sitä dippina tai pursota kurkkuviipaleille tai kekseille. Koristele fenkolisuikaleilla.

Lohimoussereseptejä on yhtä monta kuin kokkejakin, millainen on sinun lohimoussereseptisi?

Pariisissa pitkästä aikaa

Terveiset Pariisista, jossa oli pitkästä aikaa tällä viikolla.

Matka oli 50. kertani Pariisissa työmatkalla, kävin Pariisissa vuosikaudet tai itseasiassa vuosikymmenet kaksi kertaa vuodessa messuilla, nyt on ollut kolmisen vuotta välissä.

Kaikki aiemmat kerrat olen ollut hotellissa vasemmalla rannalla, Luxembourgin puiston tuntumassa, kriteerinä on ollut lyhyt matka juna-asemalle, messut kun ovat yli puolen tunnin junamatkan päässä lentokentän lähellä. Tällä kertaa valitsin hotellin “rohkeasti” muualta, Samaritainen tavaratalon ja hallien läheltä. Taas sai todeta, ettei "Grand Hotel" varsinaisesti tarkoita, että hotelli olisi erityisen suurikoinen tai etenkään suurenmoinen. Olen ollut työmatkoilla muissankin Grand hoteleissa, ihan tavallisia majapaikkoja ne ovat olleet, välillä vähän nuhjaantuneitakin, eikä tämäkään ollut siinä poikkeus. Hotelli oli nähnyt parhaat päivänsä jo kauan sitten, huone oli kuitenkin hyvin siivottu. Grand vaan taitaa kuulostaa paremmalta kuin pelkkä hotelli. No, joka tapauksessa sijainti oli hyvä niin lyhyehkön kävelymatkan juna-asemalle kuin vapaa-ajankin kannalta. Illalla hotellilta ehti vielä kävelemään Seinen rantaan, Halleille ja Oopperan tienoille.

Joitain vuosia sitten kävin katsomassa upean Diorin näyttelyn. Vaikka olen vuosien varrella käynyt Pariisin-matkoilla muutamissa museoissa, en tuon näyttelyn lisäksi ole käynyt Pariisin muotimuseoissa tai näyttelyissä.

Nyt ajattelin käydä katsomassa messujen jälkeen illansuussa Musée Yves Saint Laurentin. Liikennelakko sotki kuitenkin suunnitelmat. Matka katkesi Gare du Nordille kun junat eivät kulkeneet sieltä eteenpäin. Aamullakin oli ollut lakon takia  junan vaihto. Opasteita ei juurikaan ollut, olin vain epäselvän kuulutusten varassa, mutta netistä sentään selvisi, että joitain junia kulkee lakosta huolimatta. Ryysis laitureilla oli niin valtaisa, etten halunnut jäädä enää odottamaan mahdollisesti joltain laiturilta ehkä jossain vaiheessa lähtevää junaa. Kävelin siis illalla Gare du Nordista Maraisiin ja jätin museon tällä kertaa väliin. Ihan hyvä valinta oli kävelylenkkikin. 

Moni ravintola, jossa olin käynyt jo 90-luvulla oli nyt näinä välivuosina lopettanut ja tilalla oli jotain muuta. Kolmen ruokalajin prix fix-menutarjouksetkin olivat miltei kokonaan hävinneet.

Viitisen vuotta sitten huomasin hampurilaisia ja amerikkalaistyyppistä ruokaa tarjoavien ravintoloiden olevan trendikkäitä, nyt näkyi useita runsaasti tekokukin koristeltuja, pastellisävyisiä "instagrammable"-ravintoloita.

Ostoksia en juurikaan tehnyt, kotiin toim patongin, juustoja ja kaksi ravunlihapurkkia sekä Samaritainen tavaratalosta Ranskan lipun väreissä olevan verkkokassin, jossa voin kuljettaa kotikulmien ranskalaisesta leipomosta patongin kotiin.  Pidän eniten ostoksilla käynnistä pienissä kaupoissa, mutta Pariisin perinteiset isot tavaratalot ovat arkkitehtonisesti upeita ja vierailun arvoisia 

Pariisin kaupunkitunnelmista huolimatta parasta matkassa oli pitkäaikaisten yhteistyökumppanien tapaaminen kasvokkain kolmen vuoden tauon jälkeen. Messutarjontaakin katsoi taas uusin silmin tauon jäljiltä.

Oletko ollut Pariisissa?

Viisi viikon varrelta

Postaus sisältää saatuja PR-tuotteita*

Tammikuu jä selän taa, ollaan jo helmikuussa, kevättä kohden menossa! Tässä vuoden ensimmäinen katsaus nyt mielenpäällä oleviin asioihin.

Sitrushedelmien kausi on nyt. Veriappelsiinit, mandariinit, satsumat, klementiini... kaikki oranssi kiinnostaa nyt! Veriappelsiinit ovat trendanneet jälleen vahvasti tammikuussa, mutta meillä syötiin tammmikuussa eniten Lidlin parin kilon laatikoissa myytäviä klementiinejä, jotka ovat todella mehukkaita ja makeita. Sitruskausi jatkuu vahvana koko sesongin, nyt kroppa tuntuu huutavan hedelmistä saatavaa C-vitamiinia.

Porvoolaisen Trattoria Nonna Sophian delistä löytyy ihania italilaisia herkkuja. Calabrialaisen Pastificio Gioian bergamotilla maustettu pasta* on maultaan hienostuneen hennosti sitruksinen, pugliallaisen Frisinion No 1 -oliiviöljyssä* on vihreää hedelmäisyyttä.

Vaikka itse etenkin talvella pukeudun lähinnä vain mustaan, olen kuitenkin päivittäin töissä värien ympäröimänä. Kahviakin voi kulua, kun koetan koota värivalikoimaa ja valita vaikka sen täydellisen vanhan roosan tai beigen sävyn.

Suomen tunnetuin meikkitaiteilija, kosmetologi Raili Hulkkonen on omistanut pitkän uransa suomalaisten naisten kauneudelle. Työssään hän korostaa erityisesti ihon tervettä hehkua. Suomalaisessa By Raili-sarjassa* on nyt entistä enemmän aikuiselle iholle räätälöidyn meikkituotettiat ihonhoitotuotteiden lisäksi. Aiempien meikkituotteiden seuraksi on nyt tullut mattaluomivärejä ja voideposkipunia. Luomivärit levittyvät hyvin ja pysyvät koko päivän ainakin pohjustettuna. Minulla on helposti rasvoittuvat luomet, pohjustan ne aina luomivärinpohjustustuotteella ennen luomiväriä. Pro glo-luomivärinappi* sävy Sand on hyvä mattainen, nutrian sävy. Poskipunat*ovat kevyitä ja ohuesti levittyviä, mutta niissä hyvin pigmenttiä. Mustan rajausvärin lisäksi sarjaan on tullut ruskea geelirajauskynä*, joka levittyy helposti ja pysyy hyvin.

  

Sitrusposset on jälkiruoan, jonka usein teen kun tulee vieraita ja jälkiruoan pitää valmistua nopeasti ja helposti. Jouduin lauantaina käymään pari tuntia töissä ja iltapäivällä oli tulossa ystäviä syömään. Onneksi olin jo aiemmin päättänyt tehdä veriappelsiinipossetia jälkiruoaksi. Pyöräytin possetit aamulla jätin viilenemään ja hyytymään. Linkin reseptin sitruuunamehun voi korvata veriappelsiinimehulla (tai puolet sitruunaa/puolet veriappelsiinia) ja laventelinkin voi halutessaan jättää pois.

Mikä sinun lempijälkiruokasi sitrushedelmistä? Oletko kokeillut joitain uusia meikkejä?