Tässä hieman jatkoa Portugalin autoloman viimeiselle osalle eli neljään päivään Lissabonissa. Näin lomakauden alla ja uusien autolomaseikkailuiden odottaessa on kiva muistella viime kesän matkaa.
Luovutimme Portugalin automatkan jälkeen auton takaisin Lissabonin lentokentän liepeillä olevaaan vuokraamoon alkuiltapäivästä. Tilasin meille Uberin ja hieman ihmettelin kun kaksi kuljettajaa perui kyydin. Kolmas kirjoitti viestissään ettei voi paavin takia ajaa keskustaan, mutta luulin kyseessä olevan vain huono Googlen käännös. Neljäs kuski viimein nouti meidät vuokraamolta. Lähestyessämme keskustaa näimme enemmän ja enemmän nuorisojoukkoja, joilla oli samanlaisia lippuja, joukkoja vetämässä oli usein nunna, munkki tai pappi. Olimme nähneet näitä nuorisoseurueita muuallakin Portugalissa, mutta emme olleet kiinnittäneet heihin suuremmin huomiota. Googlasin äkkiä Pope Lissabon ja selvisi, että Lissabonissa oli alkamassa katolilaisten useamman päivän kestävä nuorten maailmankonferenssi, johon arvoitiin saapuvan n. 1,5 miljoonaa nuorta! Paavikin oli tulossa nuorten takia Lissaboniin.
Ja nuoria katolilaisia, munkkeja, nunnia ja pappeja tosiaan oli joka puolella! Mahduimme kuitenkin kaduille, lauttoihin ja metroihin, vaikka nuorisojoukoilta ei voinut välttyä missään Lissabonissa. Mihinkään kirkkoon emme kuitenkaan edes yrittäneet änkeytyä nuorten joukkoon, vaikka yleensä joka kaupungissa muutamassa tulee yleensä käytyä lepuuttamassa jalkoja ja ihailemassa kirkkotaidetta.
Kaikki ravintoloitsijat eivät olleet kokouksesta riemuissaan, monet vakioasiakkaat olivat lähteneet kaupungista ja asioista etukäteen selvää ottaneet turistitkin olivat siirtäneet matkojaan suosiolla. Meillehän tämä tuli siis täytenä yllätyksenä. Yleistä hälinää ja huutoa nuorisoporukat harrastivat, mutta ainakin meidän silmissämme he olivat varsin hyvin käyttäytyviä.
Majoituimme Lissabonissa kahdessa paikassa, ensin keskeisellä paikalla sijaitsevassa Garret 48-asuntohotellissa, joka olikin varsin kiva, etenkin 2 metriä leveä, jämäkkä vuode oli ihana. Huoneistomme oli sisäpihalle päin, kadun hälinä ja kadun puolella kenkäkäkaupan ikkunassa soittava DJ:kään eivät kuuluneet lainkaan sisälle.
Finnair perui kuukautta ennen lähtöämme paluulentomme, joten siirsimme paluun aiottua seuraavalle päivälle. Garret 48:ssa ei ollut enää vapaita huoneita, joten viimeisen yön vietimme läheisessä Augusta Boutique Hotellissa, joka oli myös mukava. yllätyksekseni hinta sisälsi myös hyvän, kattoterassilla nautitun aamiaisen.
Vuonna 1956 avattu Cervejaria Ramiro Lissabonissa on ollut esillä edesmenneen Anthony Bourdainin No Reservations -ohjelmassa jo ennen parin vuoden takaista Somebody Feed Philin Lissabon-jaksoa, mutta alunperin matkaa suunnittellessamme muistelin Kaikki äitini reseptit kirjoittaneen joskus jostain mahtavasta ravintolasta Lissabonissa ja se oli juuri Cervejaria Ramiro. Siellä olivat meidän viime kesän "rapujuhlat"
Alkupalat ovat yksinkertaisia; mm. Iberian kinkkua ja manchego-juustoa, mutta nämä jätimme suosiolla väliin. Pääruokina on erilaisia simpukoita, rapuja ja hummereita, jotka on valmistettu tarkasti perinteisten portugalilaisten reseptien mukaan.
Tirisevän kuumat valkosipulikatkaravut, Gambas al ajillo sekä Ramiron klassikko, gamba tigre grelhada eli grillatut tiikeriravut sekä Ameijoas à bulhão pato, simpukat kuparikattilasta tarjoiltuna ovat suosituimpia annoksia. Näitä mekin tilasimme. Lisäksi söimme taskurapua.
Ramiron ehdotus jälkiruoaksi on on prego, lihalla, sinapilla ja valkosipulilla täytetty leipä, mutta pregoa emme tällä kertaa maistaneet.
Toisin kuin monessa nettiartikkelissa mainitaan, Cervejaria Ramiroon voi tehdä varauksen. Varatessa ravintola perii 25€/hlö varausmaksun, joka hyvitetään laskussa.
Ponto Final Almadan puolella osui silmiini jossain somen syövereissä ennen matkaa, mutta se oli myös Somebody feed Philin Philip Rosenthalin yksi kohde Lissabonissa. "Viimeisellä laiturilla" sijaitseva ravintola näytti houkuttelevalta, joten suuntasimme sinne lounaalle.
Time Out Marketin läheltä otimme lautan Almadaan ja kävelimme vanhojen, ränsistyneiden varastojen ohi rantaa pitkin n. 1,5 km ravintola Ponto Finaliin. Illalla en kulkisi valaisematonta rantaa yksin, mutta päivällä reitti oli aivan ok. Saapuessamme ei yhtään pöytää ollut vapaana, mutta ostimme juotavaa ja meidät ohjattiin ulos odottamaan. Pian pöytä laiturin reunalta vapautuikin. Oli mukava istua varjossa kuumalla ilmalla, siemailla viiniä ja syödä kalaa katsellen Tajo-joen toisella puolen kohoavaa Lissabonin profiilia. Luulimme tilanneemme lasit viiniä, mutta molemmat saivatkin puolikkaat pullot viiniä. No, viinit maistuivat myös kalan kanssa.
Viimeisen illan illallisen söimme Corrupion baaritiskillä lähellä Time Out Marketia. Ravintola tarjoilee moderneja versioita portugalilaisista ruoista.
Lissabonissa on paljon trendikkäitä kahviloita, joissa viimeistä aamua lukuunottamatta söimme aamiaista.
Dear Breakfastilla on neljä suosittua aamiaiskahvilaa Lissabonissa,mutta pääsimme aamiaiselle kuitenkin jonottamatta.
Rua de Pogos de Negrsilla on moonta kahvilaa, Lou's cafen aamiainen oli oiken hyvä.
Time Out Market on vanha kauppahalli, jossa nyt on keskitytty pääosin ruoka-annoksiin. Kojuista löytyy ruokaa joka makuun. Pysähdyimme hallissa ennen lauttamatkaa Almadan puolelle ja ostimme vaniljaiset pastel de nata-leivokset, joita jokaisen Portugalin kävijän täytyy maistaa. Viimeisenä päivänä haimme myös juustoja hallin herkkutiskiltä kotiinviemisiksi.
Postugalin matkasta voi lukea lisää klikkaamalla osa 1 ja osa 2.
Oletko käynyt Lissabonissa? Jäikö joku ravintola tai kahvila erityisesti mieleesi tai onko hyviä majoitussuosituksia?
