Kerroin lyhyesti aiemmassa postauksessa, että meillä oli yksityinen opas Tokiossa yhden päivän ajan.
Luin kuukautta ennen matkaa Tripadvisorin Tokio-forumilta Tokyo Free Guide-vapaaehtoisjärjestöstä, joka yhdistää matkailijoita ja paikallisia asukkaita, jotka vapaaehtoisina toimivat matkailijoiden oppaina, ilmaiseksi!
Laitoin hakemuksen vetämään ja jo seuraavana päivänä sain Ichirolta sähköpostia. Oin jo hakemuksessa kertonut, että olemme kiinnostuneet ruoasta, tokiolaisen tavallisesta arjesta ja vierailuista sellaisilla alueilla, joilla emme ehkä itse tulisi käyneeksi. Vaihdoimme muutaman sähköpostin, Ichiro-san ehdotti videolinkkien kera erilaisia paikkoja ja tekemisiä, joista kokosimme sopivan päiväohjelman.
Ichiro oli sovittuna aamuna hotellissa odottamassa meitä mennessämme aulaan 10 min ennen sovittua aikaa. Pääsimme heti juttuun hyvin. Ichiro on 75-vuotias, mutta hän piti sellaista tahtia yllä, että saimme välillä miltei pistää juoksuksi! Hän kertoi käyneensä koulua vain viisi vuotta ja tehneensä elämäntyönsä Toshiballa koneenkäyttäjänä. Vuotta ennen eläkkeelle jäämistään eli 12 v sitten hän oli päättänyt ryhtyä opiskelemaan englantia kuuntelemalla radiota! Hän puhui oikein kelpo englantia ja kirjoittikin englanniksi hyvin, etenkin kaikki englanninkieliset sanonnat olivat hänelle mieluisia. Melkoisen kunnioitettava suoritus radiota kuuntelemalla! Viimeiset kuusi vuotta Ichiro oli päässyt kehittämään kielitaitoaan vapaaehtoisena oppaana, hänellä oli samalla viikolla kolme eri pariskuntaa eri puolilta maailmaa opastettavana. Me olimme ensimmäiset suomalaiset. Opastuksen lisäksi Ichiro harrastaa harppuunakalastusta, hän näyttikin meille kuvia joissa hän esitteli kalansaalista märkäpuku päällä.
Ichiro oli sovittuna aamuna hotellissa odottamassa meitä mennessämme aulaan 10 min ennen sovittua aikaa. Pääsimme heti juttuun hyvin. Ichiro on 75-vuotias, mutta hän piti sellaista tahtia yllä, että saimme välillä miltei pistää juoksuksi! Hän kertoi käyneensä koulua vain viisi vuotta ja tehneensä elämäntyönsä Toshiballa koneenkäyttäjänä. Vuotta ennen eläkkeelle jäämistään eli 12 v sitten hän oli päättänyt ryhtyä opiskelemaan englantia kuuntelemalla radiota! Hän puhui oikein kelpo englantia ja kirjoittikin englanniksi hyvin, etenkin kaikki englanninkieliset sanonnat olivat hänelle mieluisia. Melkoisen kunnioitettava suoritus radiota kuuntelemalla! Viimeiset kuusi vuotta Ichiro oli päässyt kehittämään kielitaitoaan vapaaehtoisena oppaana, hänellä oli samalla viikolla kolme eri pariskuntaa eri puolilta maailmaa opastettavana. Me olimme ensimmäiset suomalaiset. Opastuksen lisäksi Ichiro harrastaa harppuunakalastusta, hän näyttikin meille kuvia joissa hän esitteli kalansaalista märkäpuku päällä.
Before our trip to Japan, I did read on Tripadvisor Tokyo forum abt Tokyo free guide organization. Local volunteers have signed up to guide visitors for a day. We applied for a guide and within a day got reply from Ichiro. We exhanged few mails and set a program for a day.
Päivän aikana ehdimme seikkailla laajasti eri puolilla kaupunkia. Ajoimme ensin junalla Sugamoon, jossa on tunnettu "vanhojen rouvien ostoskatu". Suurin osa asiakkaista ja myös myyjistä oli eläkeikäisiä. Mieleenpainuvimmat liikkeet olivat onnea tuottaviin punaisiin alusvaatteisiin keskittyneet liikkeet! Ostoskadulta temppelin edestä ostimme myös mausteseosta myyjältä, joka oli myynyt mausteita samassa paikassa 29 vuotta.
He met us in the hotel lobby, we headed first by Yamanote line to Sugamo and visited "Old ladies shopping street". Most customers and also venderos were elderly people. One of the speciality stores was a shop selling red good luck underwear.
Sugamosta jatkettiin raitiovaunulla vähän matkaa ja sitten vaihdoimme junaan, joka vei meidät Nipporiin. Nipporissa tutkailimme erikoistuneiden ruokakauppojen uuden vuoden tarjontaa, kävimme temppelissä (kävimme aika monessa shintolais- ja buddhalaistemppelisssä päivän aikana), kuljimme Yanaka Ginzan ostoskadulla ja mutkittelevilla asuinkaduilla.
During the day we learned that Ichiro, who is 75 years old, had worked a machine operator at Toshiba. He had gone to school for only five years. We were stunned that he had learned English by listening to the radio! He told that one year before his retirement, 12 years ago, he had decided to learn English. The past six years he has practised his English with international visitors has guided. His English was pretty good, we undesstood each other very well and takeled about history, Tokyo, news, differences and similarities between Japan and Finland. Ichiro was a cultivated person, we learned a lot from him about Tokyo, religious habits, culture, local habits etc.
From Sugamo we took a tram to a train station and continued to Nippori and Yanaka Ginza shoppig street.
Nezussa kävimme temppelissä, jonka lammessa oli karppeja ja kilpikonna. Jatkoimme Uenoon, jossa on iso puisto useine temppeleineen. Uenon puisto on Tokion suosituimpia picnicpaikkoja kirsikkapuiden kukkiessa.
By whirlwinding local streets we came to Nezu-jinja shrine.
Uenossa kävimme myös syömässä, ruokailun jälkeen Ichiro vei meidät vielä Ameya Yokocho marketin vilkkaille ostoskaduille Uenon juna-aseman kupeeseen. Entisillä amerikkalaissotilaiden mustan pörssin kaduilla myytiin vaatteita, ruokaa, kopiotuotteita, kosmetiikkaa... Myyjät huusivat äänekkäästi, väkeä oli valtavasti ja tunnelma oli todellista markkinameininkiä. Ichiro oli tarkan jenin mies, hän vei meidät Tokion edullisimpiin makeisliikkeisiin (joissa myytiin mm. japanilaisten suosimaa vihreä tee-Kit Katia) ja kävi ostamassa pähkinöihin erikoistuneesta liikkeestä vaimon tilaamia pähkinöitä, ne kun olivat edullisempia kuin muualla Tokiossa.
Pävä venähtikin pari tuntia pidemmäksi kuin alun peri olimme sopineet, mutta Ichiro tuntui viihtyvän seurassamme hyvin.
Ichiro kertoi kulkiessamme meille Tokion historiasta, uskonnosta, eri alueista Tokiossa, juttelimme ajankohtaisista uutisista, vertailimme joissain asioissa Suomea ja suomalaisia Japaniin ja japanilaisiin. Ichiro oli kultivoitunut persoona, hän oli kiinnostunut monenlaisista asioista sekä ilmiöistä ja hän oli hyvin mukana ajankohtaisissa tapahtumissa.
Olin googlannut Ichiron nimellä ennen matkaa ja löytänyt pari blogipostausta matkailijoilta, joiden oppaana hän oli ollut. Blogeissa kerrottiin, että hän oli ehdottomasti kieltäytynyt ottamasta mitään lahjoja vastaan. Järjestön sääntöjen mukaan oppaalle on kuitenkin maksettava matkakulut, ruokailu ja mahdolliset pääsymaksut. Latasimme päivän aluksi Ichiron matkakorttiin 1000 jeniä (n. 7€) ja tarjosimme hänelle päivällisen. Minusta oli kuitenkin epäkohteliasta olla tarjoamatta lisäksi hänelle pientä lahjaa kiitokseksi päivän viettämisestä kanssamme. Olimmekin ostaneet Fazerin sinistä rasian, jonka ajattelimme olevan sopiva pikku lahja ja jos hän kieltäytyisi, voisimme aina syödä suklaat itse!
Olimme saaneet häneltä pussillisen vihreä tee-Kit Katia levähtäessämme Uenon puistossa, ja hän kertoi pitävänsä suklaasta. Sen varjolla sanoimme hyvästellessämme, että toivomme hänen maistavan myös suomalaista suklaata. Hän ilahtuikin rasiasta suomalaista suklaata, otti sen vastaan ja sanoi maistelevansa pojanpoikansa kanssa suklaita seuraavana iltana.
Our last area was Ueno. First we headed to huge Ueno park and visited few temples there. After walking trough the park we had dinner and the last stop was Ameya Yokocho market, the busy market streets along the train tracks between Okachimachi and Ueno Stations. A lot of American products used to be available there when the street was the site of a black market in the years following WW2. Now there are cheap clothes, cosmetics, candies, spices, food etc for sale.
I had googled Ichiro's name prior to our trip and fourd few blog posts about him guiding visitors. Everyone had praised him, but also told that he had refured any small gifts as thank you for the day.
I had googled Ichiro's name prior to our trip and fourd few blog posts about him guiding visitors. Everyone had praised him, but also told that he had refured any small gifts as thank you for the day.
We still felt that we would like to give something to show our gratitude forfor the time spent with us. Fortunately he had given us a bag of green tea Kit Kats, so we could explain that he also has to taste Finnish chocolate box we had brought with us. We were glad he accepted the chocolates. The guideline is to cover the transportation and eating during the day, so we also doanloaded 1000 yen in his Suica travel card and offered him a supper.
Hauskana ja yllättävänä sattumana tapasimme Ichiron seuraavana päivänäkin! Astuimme Asakusan vilkkailla markkinakaduilla pienestä liikkeestä ulos ja kukapa muu liikkeen edessä oli kuin Ichiro punaisine lippiksineen! Hän oli temppelialueella uusien opastettaviensa kanssa. Temppelialueen uuden vuoden aaton ruuhka oli valtaisa, jokainen Tokion 13 000 000 asukkaasta tuntui olevan alueella yhtä aikaa. Oli ällistyttävä yhteensattuma, että kohtasimme siellä.
The next day we all had a huge surprise to meet again without planning. We just stepped out of a small store in uncredibly busy market streets leading to Asakusa temple. Ichiro-san was standing there with the next couple he was guiding!
