Michelin-tähtiä Hongkongissa osa 2; rokkikokin lounaalla | Michelin stars in Hongkong vol 2; rocking molecule lunch













Hongkongissa söimme kaksi kertaa Michelin-tähtiä saavuttaneissa ravintoloissa. Ensin menimme maailman halvimpaan Michelin-tähditettyyn, ulkoasultaan varsin vaatimattomaan Tim Ho Wan-ravintolaan.

Loppuviikosta lounastimme Bo Innovation-ravintolassa, joka edustaa Michelin-tähditettyjen ravintoloiden toista ääripäätä. Tämä oli pihistä ja panosta-lomamme panostus-osaston kärki. Kävimme tässä ravintolassa
lounaalla myös viisi vuotta sitten ensimmäisellä Hongkongin-matkallamme, silloin ravintolalla oli yksi tähti. Ruokailu oli jäänyt mieleeni yhtenä upeimmista ravintolakokemuksista ja halusin ruokailemaan ravintolaan tälläkin matkalla. Sittemmin lounaan hinta on kaksinkertaistunut, mutta uskoin sen tarjoavan edelleen vastinetta rahalle, onhan ravintolalla tänä vuonna peräti korkeimmat kolme tähteä. Illallisen hintaa olisi mennyt reippaasti yli budjetin, mutta hyvien ravintoloiden tunnelmasta ja tarjonnasta pääseekin nauttimaan lounasaikaan huomattavasti huokeammin, joskaan ei ihan lounaskuponkihinnoin. 

Lontoossa syntynyt Alvin Leung on koulutukseltaan insinööri, mutta itseoppineen visionäärin perinteisestä kiinalaisesta ruoasta innoituksensa saaneet fuusio- ja molekyylikeittiön luomukset ovat saaneet siis Michelin-kriitikotkin polvilleen. Demon Chefiksikin kutsuttu tatuoitu, rock-staran näköinen Leung kutsuu itse tyyliään nimellä
X-treme Chinese.

Tein varauksen jo miltei kuusi viikkoa aiemmin varmistaakseni meille pöydän. Varatessa piti täyttää pdf-lomake ja  no showsta tai lähempänä kuin 24 h ennen varattua aikaa tehdystä peruutuksesta olisi kortilta veloitettu 250 HKD eli vajaa 30€.

Ravintolaan vievä huomaamaton hissi sijaitsee rauhallisella kujalla. Viime kerralla kävelimme ensin hissin ohi, tällä kertaa se löytyi helposti. Toisessa kerroksessa sijaitsee terassi ja pieni ravintola. Saapuessamme klo 13.30 muita ruokailijoita oli sali puolillaan, lähinnä bisneslounastajia sekä muutamia tyylikkäästi pukeutuneita, varakkaan näköisiä "ladies who lunch"-seurueita. Muita länsimaisia turisteja lisäksemme ei ollut.


Muissa pöydissä näytettiin syötävän chef’s menua, me tyydyimme kuitenkin kolmen ruokalajin set-lounaaseen. Juomana oli vettä ja lasilliset valkoviiniä. Kolmen ruokalajin menun lisäksi tilasimme lisäksi molekyylikeittiön "Cha siu bao"-taidonnäytteen. Cha siu bao on perinteinen kantonilainen bbq-possupulla, mutta Bo Innovationissa se tuodaan kananmunan keltuaiselta näyttävänä annoksena ja hulautetaan lusikasta kerralla suuhun jossa annos "räjähtää". 

Ruoka oli tälläkin kerralla taidokkaasti valmistettua, ainoastaan possunkylkiannokseni tuotti pienen pettymyksen. Nyt se oli yksinkertaisuudessaan liian lähellä katukeittiöissä tarjottavia esikuviaan. Tähän annokseen olisin kaivannut jotain ekstraa vaikka paperinohut nahka olikin superrapeaa ja liha suussa sulavaa. Edellisellä kerralla annoksissa  ylipäätään oli enemmän yllättäviä, jännittäviä makuyhdistelmiä kuin nyt. Alkuun tarjoiltu yrttiöljyllä sisäpuolelta sivelty kuplavohveli oli Bo Innovationin versio suositusta hongkongilaisesta katuruoasta. Varsinainen alkuruokani foie gras karamellijäätelön, vihreän omenan ja inkiväärinäkkärin kanssa nousi ateriani parhaaksi niin maun kuin ulkonäön puolesta, mutta täyteläinen kaakao-hunaja-vadelmajälkiruoka päätti lounaan oivallisesti.
Tarjoilu oli moitteetonta ja huomaavaista. Annokset selitettiin huolella, mutta  joistain paikallisista raaka-aineista oli vaikea saada selvää tarjoilijan melko paksun aksentin takia.

Odotukset olivat kovat, mutta nyt on pakko myöntää, että kuuden vuoden takainen lounaamme oli elämyksellisempi. Herkullinen oli tämäkin, mutta jos matkustamme Hong Kongiin kolmannen kerran, taidamme kokeilla jotain uutta paikkaa.

We saved an splurger during our trip in Hong Konng. Lunch at the cheapest Michelin restaurant in the world, Tim Ho Wan belonged to the saving department, lunch at three Michelin star Bo Innovation was definitely splurging. Lunch was still within our limits, dinner would have gone quite a way over our budget.

We visited Bo Innovation also six years ago. Then prices were about he half compared today, but stars have also tripled.

Six years ago I was over the moon, it was one of the best meals I've ever had. Now, even though the lunch was impeccable, I was a bitslightly years to taste dishes of several Finnish top chefs in many events, but mainly because my main course was lacking that special element or flavour combination. Last time the unexpected flavours lifted the experince above others.


That said, lunch was delicious and service thoughtful also this time.

We chose their three course lunch and added  one dish to it; Molecular “cha siu bao”, a traditional Chinese pork bun in a totally new form.

Husband took for first course callop ceviche with shanghainese “jolo”, woba, sugar snap peas, avocado and lemon, I chose foie gras “mui choy” caramel ice-cream, green apple and ginger bread, which was the highlight of my lunch.

 Husband's main course was shiitake mushroom cake, black carrot and sour plum pigeon jus, mine suckling pig with roasted sichuan pineapple and pork jus. I felt my main course was lackig the extra something, although the paper thin skin was super crispy and the meat was tender. His main course looked and also tasted more exciting.

For dessert we both had  honey, cocoa,  dried raspberries  which was delicious.
 
                                           

Helsinki-päivä Hernesaaressa | Helsinki day in Hernesaari








 















Sunnuntaina vietettiin Helsinki-päivää. Oli ilmaiskonsertteja, taidetapahtumia, illallinen taivaan alla... Me suuntasimme kuitenkin Hernesaareen, sillä halusin nähdä paljon puhutun Löylyn. Jännittävän näköinen puurakennus tämä sauna/kahvila/ravintola olikin. Koivin monta onnistunutta kuvaa en saanut, sillä ihmisiä oli niin paljon liikkeellä puolipilvisenäkin päivänä. Kahvi oli maukasta ja osasin kuvitella itseni istumassa ylemmillä terasseilla helteisenä kesäpäivänä kirja toisessa, jääkahvi toisessa kädessä. Lomaankaan ei enää ole kuin 13 työpäivää.


Hernesaaren Rannassa olemme olleet viime kesänä muutaman kerran, mutta kävelimme nyt sinnekin. Muu asiakaskunta ei viime kesän vierailuilla ollut ihan minuun vetoavaa, tällä kertaa paikkaa kansoittivat kuitenkin perheet, muutama turisti ja iltapäiväkävelyllä olleet pariskunnat. Ruokapisteitäkin oli tullut paljon lisää. Siippa nappasi libanonilaista Dayasta ja minä ostin Teresa Välimäen & Johanna Lindholmin Super Bowlista broileri-coscous-kulhon. Sunnuntairuokailu hoitui näppärästi merta ihaillen.


Birgitastakin tuli ohi kulkiessamme ihana grillatun burgerin tuoksu, mutta se jäi toiseen kertaan. Muutaman kuvan otin vielä Hernesaaren teollisuusalueella. Rannassa ja vanhojen siilojen luona olisi muuten muotibloggaajille mielenkiintoisia kuvauspaikkoja, omat ilmeeni "tyylikuvissa" olivat sen verran oudot, etten niitä nyt liitä tähän.



Sunday was the Helsinki day. Despite many activities in city center, we headed to Hernesaari. We had lattes at new Löyly; cafe/restaurant/sauna combo wtih numerous terracees facing the sea. Lunch we ate at Hernesaaren Ranta, further down the water's edge. On the same shoreline there is also summer restaurant Birgitta, we could smell them grilling delicious burgers.

I can already see myself biking down to Hernesaari on the hot July days (it will be hot, won't it?), stting by the sea, sipping ice latte and reading a good book.

Arjen luksusta salatussa Helsingissä | Every day luxury in secret Helsinki




Olen suuri arjen luksuksen fani. Minulle se tarkoittaa pieniä edullisia tai vaikka ilmaisia asioita, jotka tekevät arjesta vähän paremman, kauniimman tai toimivamman. Aamulatte, hyväntuoksuinen, kauniisti pakattu käsivoide, kupillinen hyvää teetä töihin tultuani.

Kahvia juon muutamana aamuna arkisin kotona ja kupillisen töissä. Työkahvi ei ole kovin erikoista, se on pikemminkin vain osa lyhyttä aamupäivän hetkeä, kun käyn sisarfirman kollegan kanssa läpi työjuttuja -ja vähän henkilökohtaisiakin. Kotona sen sijaan vaahdottelen maitoa tummapaahtoiseen kahviini, luen lehteä kahvia hörppiessäni ja näin kesäisin ihailen poimimiani kukkia kahvia juodessani.


I love the everyday luxury. It does not have to be expensieve or rare, but those little things that give every day life a silver lining. Morning latter, a hand cream with lover scent, a good cup of tea when I arrive in the office.


I drink coffee few mornigns a week at home and daily a cup at work. The coffee we have a t work is nothing speial, but my Morning coffee I want to have darkly roasted with a good milk froth and sip it with time and newspaper. That's luxury to me.






En ole koskaan ollut suuri teen juoja, mutta pari vuotta sitten rupesin juomaan ison kupillisen teetä heti työpäivän aluksi. Lähinnä juodakseni tarpeeksi työpäivän aikana. Valitsen aina jotain hyvää teetä, jotta teekupillinen tulee varmasti juotua tyhjäksi työnteon lomassa. Nyt menossa on kauniisti pakattu Pukka sweet vanilla green*-tee, joka oli Sugar Helsingin pressitilaisuudesta saadussa kassissa. Maussa on myös kiva vivahde fenkolia ja lakritsaa. Teen lisäksi juon vielä 1-1,5 l vettä toimistolla.



I've never been a big tea drinker, but love this Pukka Sweet vanilla green tea*. I took up a big mug of tea routine few years back at work, just to rememmber to drink more during day. Addition to the tea I also drink 1-1,5 liters of water during office hours.


Hyvältä tuoksuva käsivoide on helppo, halpa tapa tuoda pientä ylellisyyttä päivään -ja pitää kädet pehmeinä. Omaan rutiiniini kuuluu voidella kädet vielä viimeiseksi illalla ennen valon sammuttamista, samalla laitan myös huulirasvaa yöksi.

Norris Cosmeticsin bloggaajatilaisuudessa tuoksuttelin ja kokeilin Naturally European-sarjan ihanan tuoksuisia käsivoiteita. Raikas Ginger & lime-käsivoide* oli suosikkini ja sainkin sen testiin.

A beautifully packed hand cream with delicious scent is an easy, cheap way to bring luxury to every day. Part of my daily routine is to spread hand and lip creams before I turn lights off at night. I have just opened Ginger & Lime hand cream By Naturally European, the scent is so delish!






Nyt on loistava kokeilla uusia grilliruokia. Etelä-afrikkalainen Allesverloren**-viinitalo tutustutti bloggaajia The Cockissa braai-ruokaan eli sikäläiseen grilliruokaan. Broilerin siivet ja täyteläinen ja marjaisen mausteinen Allesverloren Cabernet Sauvignon sopivat loistavasti yhteen. Maussa oli häivähdys tammea. Tilan omistajan mukaan viinissä saa aavistuksen vivahtaa puu, mutta se ei saa maistua puulta, jossa on viiniä. Oma suosikkini Allesverlorenin viineistä oli Tinta Barocca, jota ei harmillisesti Suomesta saa. Etelä-afrikkalainen grillailu on kuulemma hyvin rentoa ja käsin syödään paljon.

Loma-arjen luksusta tulee olemaan rauhaisa kokkailu ja aterioiden suunnittelu. Kiireisinä työviikkoina tulee usein tehtyä ruokaa nopeasti ja palattua vanhoihin suosikkeihin. Lomalla on kiireettä aikaa selailla keittokirjoja, lehtiä ja ruokablogeja uusien reseptien löytämiseksi, kehitellä uusia ruokia itsekin, hakea esiin taloyhtiön grilli ja istua pihalla nauttimassa ruoan valmistumisesta ja syömisestä.


Summer is a great time to test new (bbq) foods. South African Allesverloren** vinery introduced their wines and braai (South Afican bbq) food and to a group of bloggers. Wings and full bodied, spicy Allesverloren Cabernet Sauvignon go well together. There is just a hint of oak as according to the vinery owner he likes to have some wood in his wines, but not so much that it tastes like there is some wine in the wood.

Vacation time everyday luxury will be the time. Time to browse cookbooks, magazines and food blogs for new recipes, time to create new dishes of my own, time to take out the grill and enjoy al fresco cooking and dining.



Arjen luksusta on myös kukkien poimiminen luonnosta kodin koristeeksi. Vaikka poimin villiyrttejä lautaselle ja monia kukkia kodin koristeeksi, lupiineja ei ihan kotikulmilla kasva. Muistelin kuitenkin, että vähän kauempana, mutta ihan kävelymatkan varressa lupiinia kasvaisi. Normaalisti poimin lupiineja myöhään juhannusaaton aattona samasta paikasta maalla anoppini kanssa aaton lounaspöytään. Lähempänäkin lupiinia kukkii, mutta menemme perinteisesti aina useamman kilometrin päähän tiettyyn paikkaan. Taitavat lupiinit tänä vuonna vain olla lakastuneita juhannukseen mennessä.


Wild flowers are the among the best summer luxury - for free! Lupines are early this summer, we usually have them at the midsummer lunch table, but this year I don't believe they will last for Midsummer weekend as it's still two weeks away.



Kulkiessani kotikulmilla polkua lupiinien lomassa tuli tunne salaisesta puutarhasta, vaikka paikka onkin moottoritien vallin ja joutomaan välissä. Salattu Helsinki 💚 Kaupungista löytyy paljon tällaisia salattuja keitaita, kun vain osaa etsiä. Luksusta on kulkea luonnossa miltei keskustan kupeessa.

Some parts of Helsinki can feel like a secret garden. Or actually, many places. There are smaller and bigger, beautiful areas very near city centre that are lush, calm and quiet. Every day luxury of secret, not so well known Helsinki.


*Tuote saatu testiin blogin kautta/Received for test trough blog
**Kutsu blogin kautta/** Invitation trough blog