Viisi viikon varrelta

Taas on viikko vierähtänyt ja lokakuun puolivälissä nautitaan todellisesta intiaanikesästä!

Tulin eilen maalle viikonlopuksi. Kävin vaihdattamassa varmuuden vuoksi jo kitkarenkaatkin autoon. Renkaat ovat anoppilassa säilytyksessä ja halusin valmistautua jo "keltakuvun" jälkeiseen aikaan kun en maalle välttämättä tule moneen viikkoon.

Metsään ajattelin mennä vain samoilemaan eilen ja poimia mahdolliset matkan varrelle osuvat suppikset talteen. Jo ensi metreillä tajusin mukaan ottamani pikku korin olevan aivan liian pieni. Metsässä oli valtavasti suppiksia paitsi vakipaikoista myös niiden väliltä, lisäksi löysin isoja kanttarelleja, mustia torvisieniä, pari valtavaa tattia ja lampaankääpiä. Ja tukipa koettua sekin, että lokakuun puolivälissä olin sienimetsässä pitkähihaisessa t-paidassa ja ilman takkia. Eikä ollut todellakaan yhtään kylmä.

Viikon paras asia on, että viimein pääsin varaamaan lentoliput Malagaan. Siippa on siis Aurinkorannikolla töissä tämän syksyn. Hänen aikataulunsa ovat hieman vaihdelleet, viimein tällä viikolla lyötiin lukkoon työvuorot niin, että sain varattua matkan. Reilun kahden viikon päästä lähden Malagaan pitkäksi viikonlopuksi. Koska aikaa ei ole kuin joitain päiviä, pysyttelemme varmaan koko ajan Malagassa, kierrämme vähän kaupungin nähtävyyksiä ja syömme hyvin. Ravintolavinkkejä ja muitakin vinkkejä Malagaan otan mielelläni vastaan.

 Monet aiemmin alustavasti katsomani hotellit olivat täynnä näin lähellä matkapäiviä, kun matkan ajaksi sattuu myös Pyhäinpäivä 1.11., jolloin moni espanjalainen ja keski-eurooppalainen viettää pitkää viikonloppua. Satuin kuitenkin bongaamaan kehutun neljän tähden hotellin vanhankaupungin reunalta rannan läheltä ja vielä oikein hyvään hintaan.

Olemme yleensä niin paljon yhdessä, että on ollut outoa olla ilman häntä. Emme ole yli kuudentoista vuoden aikana koskaan olleet näin pitkään erillään. Nyt on kuitenkin mitä odottaa ja matkani jälkeen hän tuleekin jo parin viikon päästä kotiin.

Kesäisin ihoni voi hyvin ja syksyn kosteat ilmatkin ovat olleet lempeitä iholle. Mutta kun talvi lempeän syksyn jälkeen väistämättä saapuu, iho joutuu koville. Ihoni kuivuu pakkasilla, sääretkin saattavat kuivahtaa aivan suomuille. Tänä vuonna halusin varautua jo etukäteen ja otin käyttöön testiin saamani suomalaisen Atopik-sarjan tuotteita*. Atopik on suomalaista apteekkien kautta myytävää sertifioitua luonnonkosmetiikkaa, joka on kehitetty kaikista herkimmällekin iholle.

Olen nyt suihkutellut etenkin säärille Atopikin kosteuttavaa ja ravitsevaa vartaloöljyä*, joka sisältää skvalaania ja kauraöljyä. Samaisia ainesosia on myös Atokpikin suojavassa balmissa*, jota voi kättää kuivile ja ärsyyntyneille ihoalueille ja huulille. Piti oikein googlata mitä on skvalaani. Se on tulehduksia ehkäisevä ainesosa, joka pehmentää ja kosteuttaa. Luonnonkosmetiikan skvalaani saadaan oliiveista tai sokeriruosta.

Atopik Hoitobalmi on muuten maailman ensimmäinen kosmetiikkatuote, joka on pakattu Sulapacin biohajoavaan ja muovittomaan rasiaan. Suomalainen pakkausinnovaatio valmistetaan puusta ja luonnonperäisistä sidosaineista. Tästä plussaa, muvipakkauksen määrä joskus ahdistaa, niitä tuntuu kertyvän vaikka haluaisi tehdä hyviä valintoja hakkimalla mahdollisimman vähän muoviin pakattuja tuotteita.

*PR-näyte

Tällä viikolla juhlistettiin uudistuneen Original Sokos Hotel Presidentin avajaisia*. Hotellia on uudistettu pitkään suunnittelija Paola Suhosen elämyskonseptin pohjalta ja olen ehtinyt jo yöpyäkin hotellin Juhannus-huoneessa tämän jättihyttysen vieressä. Teemoina löytyvät myös Talvimyrsky-, Sisu-, Satumetsä ja Hiljaisuus-huoneet.

*PR-tilaisuus

Olettehan jo hankkineet tämän vuoden Roosan nauhan? Niitä myydään mm. kauppojen kassoilla 3€ hintaan rintasyöpätutkimuksen hyväksi. Olen menettänyt kaksi ystävää rintasyövälle, joten tämä keräys on minulle hyvin läheinen. Käytän usein myös kälyni Mariian minulle ystäväni muistoksi tekemää ruusukvartsiriipusta. Tässä teemakuussa se on erityisen ajankohtainen. Koska riipus ei ole virallinen Roosa nauha-tuote, lahjoitin samalla myös Roosa Nauha -keräykseen.

Säät ovat olleet aika vaihtelevia viime viikkoina pakkasöistä näihin miltei kesäisen lämpimiin päiviin ja auringonpaisteesta sateeseen. Kuluneella viikolla ruska on ollut kauneimmillaan. Viiķko sitten ihasta sunnuntai-iltapäivästä oli kiva nauttia lähirantoja kiertäen. Ensimmäiset revontuletkin ovat näkyneet Helsingissä asti, minä tosin nukuin enkä tiennyt niistä mitään.

Oletteko päässet nauttimaan ruskasta ja upeista syyssäistä? 

Vallila, Helsingin salattu helmi

Välillä on seikkailtu Pariisissakin, mutta Helsingistäkin löytyy aluieta, joilla ei tule niin paljon pyörittyä, Vallila on yksi tällaisista Helsingin alueista. Ei ehkä ihan salaisuus, mutta yllättävän harva tuntee muuta kuin Vallilan pääkadut. Mäkelänkatua olen ajanut paljon, mutta Vallilasta löytyy muutakin kuin vilkkaita läpiajokatuja.

Vallilan puutaloalue rakennettiin 1910-luvulla vähävaraisten "terveelliseksi ja turvalliseksi asuinalueeksi". Alue oli pitkään purku-uhan alla, mutta nyt useimmat näyttävät hyväkuntoisilta uudehkoine kattoineen ja tuoreine maaleineen.

Syyskuun puolivälissä pihoilla oli vehreää, hedelmäpuut notkuivat ja kukatkin vielä kukkivat.

Valllilasta löytyy myös "Apinalinna", jonka vehreän pihan sanotaan olevan Pohjoismaiden suurin sisäpiha. Tunnelma oli kuin Berliinistä tai Kööpenhaminasta.

Vallilassa näimme myös ikkunasta ohikulkijoita kurkistelevan suloisen koiran, joka nautti samalla emännän harjauksesta.

Vallilaan on viime vuosina tullut useampia kiinnostavia ravintloita, niihin täytyy tutustua tarkemmin toisella kotiseuturetkellä.

Onko sinulla jotain suosikkialuetta Helsingissä?

Viisi viikon varrelta

Viikon varrelta pari kosmetiikkavinkkiä, luonnon hämmästelyä ja nopea ruokaidea.

En osta lehtiä enää samaan tahtiin kuin takavuosina, mutta amerikkalaisen Voguen legendaarinen syyskuun numero (joka meillä on kaupoissa vasta lokakuussa) on aina saatava. Vogueta olenkin nyt lukenut viikonlopun aikana moneen otteeseen.

Vaihdoin kuluneella viikolla kuivahtaneen ripsivärin uuteen. Aasian matkoilta olen ostanut japanilaisia Majolica Majorcan ripsivärejä, Majolica Majorca on Shiseidon halvempi sisarmerkki. Joku merkin ripsiväreistä taivuttaa, joku tuuheuttaa, joku pidentää ripiä. Kaikkia yhdistää kuitenkin se, että ne pysyvät hyvin varisematta tai leviämättä ja peseytyvät pois helposti, jopa vedellä. Inhoan leviäviä, pandasilmät tekeviä ripsivärejä, joita saa hinkata pois loputtomiin kun mikään silmämeikinpoistoaine ei tunnu tehoavan. 

Näissä japanilaisripsareissa on sama "tuubiteknologia" (ripsiväri tekee jonkinlaisen tuubin joka ripsen ympärille) kuten klassikossa, Sensain 38 C-ripsarissa, mutta nämä edulliset, n. kympin ripsivärit mielestäni hakkaavat Sensain.  Japanin reissulta ostin myös yhden Heroine-merkin ripsarin hätävaraksi kun matkalaukku oli jäänyt Helsinki-Vantaalle, mutta otin sen vasta nyt käyttöön kun Japanissa löysinkin ripsivärin käsilaukusta. Erittäin hyvä ripsiväri tämäkin, tässä voi vielä säädellä ripsivärin määrä luonnollisesta näyttävään.

Näitä kannattaa siis hankkia Aasian reissuilta.

Pääsin kuluneella viikolla arkiaamuna ennen töihin menoa kulttimainetta niitänneen yhdysvaltalaisen luonnonkosmetiikkamerkin Tata Harperin masterclassille Stockmannin pressitilaisuudessa*. Tata Harperin tuotteet ovat mm. Gwyneth Palthrown suosikkeja.

Osallistujat tekivät itse itselleen luksushoidon Tata Harperin tuotteilla. Aloitimme poistamalla kaiken meikin hieromalla varovasti ravitsevalla öljypuhdistuksella. Meikki ja epäpuhtaudet poistettiin lisäksi vielä Purifying Cleanserilla . Vielä kolmas puhdistusaine täydensi ihon puhdistuksen! Regenerating Cleanser-puhdistusaine jätettiin kasvoille, sen päälle levitettiin ohut kerros Resurfacing-naamiota hetkeksi ennen puhdistusaineiden pois pesua.

Meikin poiston jälkeen iholle suihkautettiin Hydrating Floral Essenceä, joka antaa hehkua iholle. Seuraavaksi iholle levitettiin pariakin seerumia.

Aitoa timanttipölyä sisältävät! <Illuminating Moisturizer ja Illuminating Eye Cream viimeistelivät ihonhoitohetken. Molemmat kosteuttavat tuotteet imeytyivät välittömästi ihoon antaen timanttista, mutta hillittyä hehkua.

Vaikka meikkaan hyvin kevyesti ja viikonloppuisin en välttämättä meikkaa lainkaan, harvemmin menen täysin meikittä töihin. Nyt iho oli kuitenkin tämän hoitohetken jälkeen niin timanttisen hehkuva ja kosteutettu, etten tuntenut tarvetta meikata.

Tata Harperin kosmetiikkatuotteet ovat sataprosenttisen luonnollisia, ekologisia ja eettisiä, suurin osa myös vegaanisia. Sarjan kaikki tuotteet valmistetaan Yhdysvalloissa Vermontissa, valtaosa raaka-aineisiin käytetyistä kasveista luomuviljellään Tatan omalla tilalla.

Tata Harperin tuotteet eivät ole edullisimmasta päästä, mutta ne ovat teholtaan huippuluokkaa ja edustavat (luonnon)kosmetiikkatuotteiden eliittiä. Pullotkin ovat tyylikkäitä, joka antaa oman luksuksensa ihonhoitohetkeen. Jouluhan on pian on tulossa, näistä voisi olla myös joulun luksuslahjaksi.


*PR-tilaisuus

Viime viikolla kaitoin kvinoaa useaan ruokaan. Tällä viikolla olen tehnyt ruokia, jossa on päärynää. Klassisimpana vuohenjuusto-päärynäsalaattia, jossa oli myös paahdettuja manteleita ja pikku loraus hunajaa.

Olen koittanut viimeisiä valonsäteitä hyödyntää kuvatessa, mutta ei auta... illan pimeys tippuu yhä nopeammin. Täytyy taas vaan hyväksyä, että lamppu on pakko kaivaa esiin iltaisin kuvatesssa.

Vaikka illat pimenevät ja syksy etenee, jotkut kasvit pistävä vielä hanttiin. Kotipihan orvokit kukkivat vielä täysillä ja osa ruusuistakin on vielä kukassa. Tulevalla viikollahan pitäisi olla tulossa hyvinkin lämmintä vuodenaikaan nähden, orvotkit taitavat vielä kukkia hetken.

Miten sinun viikkosi on sujunut, pidätkö pimenevistä illoista ja luetko enää perinteisiä paperilehtiä?

Viisi viikon varrelta

Viikon kohokohdissa on ollut kansainvälistä tunnelmaa.
Vaikka messujen jälkeinen parin päivän lomanen Pariisissa olikin mukava, kotiin on aina hyvä tulla. Tulin vasta puolenyön jälkeen kotiin, sunnuntaiaamu meni sängyssä Hesaria lueskellessa. Aamiaista brunssia söin vasta iltapäivän puolella Japanista hankkimaani punaiseen, kukikkaaseen jukataan pukeutuneen.Tein myös kuluneelle viikolle ruokaisia salaatteja viittä vaille valmiiksi. Paahdoin juureksia, marinoin papuja, keitin ja maustoin kvinoaa. Tiesin viikon työpäivistä tulevan melko pitkiä ja halusin varmistaa, etten Siipan poissaollessa sorru väsyneenä vain mussuttamaan voileipiä iltaisin.

Sunnuntain aamiaistarpeet toin Pariisista -viikunat ja kahvimaidon hain sentään kentän Alepasta. Matkalaukussa on aina minigrip-pusseja ja kylmäkassi ruokatuliaisia varten. Niihin pakkasin ankanrintaa Provencal, juustoja ja makkaraa. Leivänkin ostin periranskalaisesta boulangeriesta. Pariisissa junaradalla kentälle päin tehtiin ratatöitä, vähän manailin raahatessani herkuilla täytettyä laukkua jossain pohjois-pariisilaisen juna-aseman portaissa bussiin vaihtaessani, mutta seuraavana päivänä kiittelin itseäni.

Pariisissa on todella usein jotain junaongelmia, niitä oli useana päivänä tämänkin matkan aikana, milloin sairaskohtauksen takia junat seisoivat asemien välissä, milloin taas vaihderikon takia juna eteni, mutta kävelyvauhtia. Ranskassa niin yleisiä lakkoja ei sentään tällä kertaa ollut.

Tarkistin lauantaiaamuna paikallisen liikennelaitoksen sivuilta varmuuden vuoksi päivän liikennetiedotteita ja kappas vaan, RER B-junien aikataulussa olikin jotain poikkeavaa viikonloppuna. Liikennelaitoksen sivut löytyivät muuten myös englanniksi, mutta tiedotteet tietenkin vain ranskaksi. Teksti googlen kääntäjään ja selvisi, että viimeisellä rataosuudella oli remontti viikonlopun ajan ja loppumatka kuljettaisiin bussilla. Varasinkin reilusti enemmän aikaa kentälle pääsyyn kuin olisin normaalissa junaliikenteessä tarvinnut. Samassa shuttle-bussissa oli paljon kireän näköisiä ihmisiä jotka pinkaisivat juoksuun kun pääsimme lopulta jonnekin lentokentän takapihalle, josta oli vielä pitkä matka terminaaleihin. Minulla oli onneksi hyvin aikaa hilata laukkuni lähtöselvitykseen kaikessa rauhassa.

Pariisin ihanalta ruokamarkkinakadulta Rue Mouffetardilta ostamani viikunatorttupalakin matkusti ehjänä -ja maistuvana- matkalaukussa kotiin.

Apteekkikosmetiikka on hyvin suosittua Ranskassa. Minulla on vakio-pharmacie Rue du Fourilla, jossa on huimaavan laaja valikoima ja ranskalaisittainkin edulliset hinnat. Ranskalainen apteekkikosmetiikka kun on Ranskassa muutenkin edullisempaa kuin Suomessa. Siellä tulee aina kiusaus täyttää kori kosmetiikalla. Nyt hillitsin itseni ja ostin ainoastaan kaksi suosikkituotetta. Kotona on sen verran paljon tuotteita, jotka täytyy käyttää loppuun. Ostin kukkaisvettä, jota käytän kasvoveden sijaan ja suihkuttelen ihoa valmistelemaan kosteusvoiteen alle sekä kiireisen naisen ystävää, Pschittin Magique Nouvelle Peau kirkastavaa ja kuolleita ihosluja poistavaa mikrokuorintavaahtoa, joka levitetään kasvoille vain 30 sekunniksi. Käytän sitä etenkin niinä aamuina kun iho näyttää jotenkin samealta.
Fragonardin parfyymitalon liikkeessä käyn miltei joka reissulla. Fragonardilla on mm. sarja keveitä ja edullisia varmaan nuorille naisille tai teinitytöille tarkoitettuja edt-tuoksuja, joista olen ostanut useammankin. "Aikuisen naisen" vahvemmat tuoksut eivät iholleni oikein sovi, niiden tuoksusta tulee yleensä vain tympeän tunkkaisia ihollani. Johtunee ihon PH-arvosta. Sen sijaan tällaisista raikkaan hedelmäisistä ja sitruksisisista tuoksusista moni on kysellyt kiinnostuneena mitä tuoksua käytän.

Verveine on raikkaan sitruunainen. Latvatuoksussa on sitruunarautayrttiä, greippiä ja litsiä, sydäntuoksussa jasmiinia ja ylang ylangia. Juurituoksussa on puun tuoksua. En ollut ihan varma mitä verveine tarkottaa, joten käänsin googlella. Englanninkielinen käännös lemon verbena taitaa olla kaupallisempi kuin suora käännös sitrusrautayrtti. Rautayrtille löytyi muuten muutama hauska/outo esimerkkilause käännösohjelmasta.

fr Tu te souviens de cette montre-bracelet en verveine?
fi Muistatko tämän rautayrttirannekellon?

fr Les enfants, vous avez besoin d'obtenir de la verveine.
fi Teille pennuille täytyy antaa rautayrttiä.

fr Laissons la verveine se dissiper de son système, puis on la charmera pour qu'elle oublie.
fi Annetaan rautayrtin poistua hänestä, ja sitten lumoamme hänet unohtamaan. Ihastuttava, raikas tuoksu joka tapauksessa.

Viikon kätevä emäntä-hetki oli untuvapeittojen pesu itsepalvelupesulassa. Oma koneemme on vetoisuudeltaan liian pieni untuvapeitoille eikä taloyhtiömme sinänsä hyvässä pesutuvassa useinkaan ole vapaita aikoja saati kuivausrumpua.

Itsepalvelupesuloita on maailmalla paljonkin, Suomessa en ole niitä nähnyt. Sain kuitenkin päähäni etsiä netistä löytyisikö itsepalvelupesua untuvapeittojen pesuun, perinteisessä pesulassa kun pesun hinta voi kohota aika korkeaksi. Ja kappas vaan, Mechelininkadulta löytyikin itsepalvelupesula, jonka koneista löytyi nimenomaan untuvapesuohjelma. Sinne siis lauantaina. Oli vähän amerikkalais-fiilis odotella pyykkien peseytymistä ja kuivumista lähikahvilassa. Ehdin myös lähipuistikoissa hetken aikaa kokeilla taas kameran kaukosäätöä puhelimen sovelluksen kanssa.

En tosin ole koskaan pessyt matkoillakaan itsepalvelupesulassa, joko hotellissa on ollut pesukone ja kuivuri tai olemme heittäneet "wash & fold"-pesuun kassillisen pyykkiä aamulla ja hakeneet ne illalla. Nyt joka tapauksessa on itsepalvelupesulakin menestyksellä kokeiltu ja peitot ovat kuohkean puhtaat. Aikaa meni hämmästyksekseni vain tunnin verran ja hinta oli 16€ kahdelta peitolta kun tavallisessa pesulassa untuvapeiton pesu on nelisenkymppiä kappale.

Viikon muutos on tapahtunut säässä. Huomaan aina syksyiseltä messumatkalta saapuessani, että päivä on viikon sisällä lyhentynyt, ruska alkanut ja sääkin usein viilentynyt. Ilma muuttuikin hetkessä syksyiseksi. Vielä lentokentältä viikko sitten yöllä kotiin ajellessani mittari näytti 16 C astetta, mutta kahdeksalta maanantaiaamuna mittariin vilkaisessani elohopea oli kivunut vain muutamaan plusasteeseen ja myrskysäitäkin on viikolla koettu. 

Ilmojen viileneminen sopiikin siihen faktaan, että jouluun on enää reilut 80 päivää. Jouluaiheisiin pressitilaisuuksiin on alkanut tulla kutsuja ja joulutiedotteitakin pukkaa sähköpostiin. Kauden ensimmäiset glögitkin on jo maisteltu Pernod Ricardin bloggareiden glögi-illassa.  Jossain vaiheessa joulun saapuminen alkaa innostaa, mutta joulukauden alkaminen aiemmin ja aiemmin vähän saa niskavillat pystyynkin (vaikka olihan suklainen Rocky Road Glögg hyvää...). Ihan joulufiiliksellä taida osata olla vielä olla pitkään aikaan. Hellekesähän oli ihan juuri!

Syksyn saapumisen huomasi myös kuluneella viikolla siitä, että kaupungin puistoissa tyhjennettiin isoja kukka-astioita kesän jäljiltä. Kotikulmilla yhtenä aamuna puistotyöntekijä huikkasi astioita tyhjentäessään ohikulkiessani haluaisinko ottaa kukat, jotka hän oli leikannut erikseen talteen. Monelle oli kuulemma tarjonnut, mutta minä olin ensimmäinen jolle kelpasi. Nappasin kimpun mukaani ja istuin metrossa tyytyväisenä syli täynnä kukkia. Kaikki pöytäni luona käyneetkin ovat pysähtyneet ihailemaan kimppuani. En vain tiedä mitä kukkia nämä ovat, tiedätkö sinä? Oletko jo valmis joulukauteen? Lokakuun alussahan ainakin suklaarasioille raivataan marketeissa tilaa ja hiljalleen joulu alkaa ainakin kaupoissa muutenkin hiipimään näkösälle... ekat myyntiin tulleet joulukoristeetkin bongasin kuluneella viikolla!

Viisi viikon varrelta

Työelämä tällä viikolla on ollut hektistä eikä aikaa ole ollut kaikkeen suunniteltuun. Keskiviikkoiltana huomasin somen täyttyneen Habitaresta. Sain sinne parikin kutsua, mutta ei mitään mahdollisuutta lähteä kun painoin täysillä 9-19 töissä, torstaina lähdin aamukuudeltä Tallinnaan työmatkalle. Sieltä, harvinaista kyllä ehdin jo 16.30 lähteneellä lautalla kotiin, laivalla ja kotona tosin jatkoin töitä iltamyöhään.

Perjantai-iltana sekä lauantaina halusin olla tiiviisti kotona, sillä varhain tänä aamuna Siippa lähti yhdeksäksi viikoksi Espanjaan töihin. Jo nyt on ikävä 🖤

Viikon pähkäily onkin oma pakkaamiseni. Tänään pakkaan ja pyykkään, tiistaiaamuna suuntaan Pariisiin messumatkalle. Instastoryyn kuvaa laittaessani olin tosin mielestäni lähdössä jo huomenna. Vaatesuunnitelmat menivät uusiksi kun tajusin Pariisissa olevan päivisin noin +30 C, täytyy pakata kevyempää mukaan kuin mitä alunperin olin ajatellut

Viikon löytö oli ehdottomasti Oulunkylän Capperi-pizzeria. Siippa oli lupautunut viemään siskontyttönsä Oulunkylään synttäreille ja mietti ajaisiko välillä kotiin vai mitä tekisi kaksi tuntia. Muistelen lukeneeni jostain hyvästä pizzapaikasta Oulunkylässä ja ehdotin, että mennään pizzalle sinne, myös kälyni tuli mukaan. Nopealla googlauksella löysimme Capperin.

Onnekkaasti saimme viimeisen vapaan pöydän klo 17.30 sunnuntai-iltana. Istuuduttuamme ravintolan ovi kävi noin kolmen minuutin välein, osa toki haki pizzaa mukaankin.

Pizzoillaan Capperi kiilaa ainakin minulle kaupungin gourmetpizzerioden kärkeen. Ei toki kaupungin halvin pizzeria, löytyihän listalta 24 euroakin maksava pizza, mutta laadusta kannattaa maksaa muutama euro enemmän. Mieluummin käyn pizzalla harvemmin ja nautin vähän parempaa.




Viikon suloisuus oli viime sunnuntaina Puu-Vallilassa ikkunalla seissyt koira, joka tarkkaili ohikulkijoita samalla kun emäntä harjaili sitä.

Viikon ikävä uutinen oli ruokafestivaali Taste of Helsingin loppuminen. Vääntö Helsingin kaupungin kanssa tapahtuma-aluesta ja mm. tilavuokrien nouseminen pakottivat tekemään lopettamispäätöksen. Vuoden 2018 tapahtumaan Helsinki perui yllättäen ruokafestivaali Taste of Helsingin tilavarauksen, kukaan ei tullut kertoneeksi asiasta tapahtuman järjestäjälle. Uuden paikan saaminen ja tapahtuman järjestäminen pienemmällä alueella vaati melkoista vääntöä.

Vaikka tämänkesäinen uudessa paikassa järjestetty tapahtuma oli menestyksekäs, Taste of Helsinkiä ei enää järjestetä kesällä 2019. Jään kaipaamaan tätä alkukesän kohokohtaa, johon olen osallistunut monena vuonna, viimeksi yhtenä Taste of Helsingin ambassadoreista.

En saanut yöllä heti unta Siipan lähdettyä, tänään olenkin tehnyt asioita eri järjestyksessä kuin yleensä. Aamiaistakin söin vasta ihan äsken iltapäivällä. Kahvikupissa oli pr-näytteenä saatua vaaleapaahtoista Pauligin Cafe Sydney-kahvia, jonka paketin mukana tulleessa tiedotteessa sanottiin sopivan hyvin vaikka avokadoleivän pariksi. Muistelin aamiaista syödessäni kahdeksan vuoden takaista Australian-matkaa. Sydneyssa oli ihania kahviloita, kahvilakulttuuri todella kukoisti kaupungissa.

Miten dinun viikkosi on sujunut?