Viisi viikon varrelta

Viikkoon on mahtunut niin aurinkoa kuin hämäränhyssyäkin, pikku lomasta kuin työmatkaakin.

Viikon paras asia oli tietysti mieheni näkeminen Malagassa miltei kahden kuukauden jälkeen. Ja puolentoista viikon päästä hän tulee jo kotiin! Tai, no Malagan-reissu oli siis jo viime viikolla mutta viikon varrelta-katsauksissa palataan usein edeltävään viikonloppuunkin. Eikä se aurinkokaan ollut huonompi juttu. Sään kanssa olikin todella hyvä tuuri, vielä pari tuntia ennen saapumistani satoi kaatamalla ja taas maanantaina kotiin lähdettyäni oli sadepäivä, mutta ne neljä päivää jotka vietimme Malagassa olivat aurinkoisia ja lämpimiä.

Nespresson liike muutti Keskuskadulla uuteen osoitteeseen. Tyylikkään liikkeen avajaisissa nautittiin tietysti hyvää kahvia ja ihanaa aamiaista.

Tallinnassakin kävin kuluneella viikolla pyörähtämässä työmatkalla, mutta siltä reissulta näppäsin vain pari sumuisen harmaata kännykkäkuvaa Instastoryyn. Instagramissa voitte seurata Lumo Lifestyleä nimellä@lumolifestyle. Pikaiseen lounaaseen löytyi Rootermannin korttelista uusi/uudehko juutalaisdeli Ruby, jossa söin munakoisolla ja hummuksella täytetyn bagelin. Sotkuista syötävää, mutta herkullista.

En ole ihan joulutunnelmissa vielä, mutta siirtynyt kuitenkin hyggemoodiin. Tämä harmaus ja hämärät päivät huutavat kynttilöiden lämpöä. Ikean joulutilaisuudesta saamani led-valoilla toimivat pikku kuuset* antavat samanlaista lämmintä valoa kuin kynttilätkin.






Viikon kimppu on punaiseksi värjätty eukalyptuskimppu. Yleensä en pidä värjätyistä kukista ja olin etsimässä ihan erilaisia kukkiakin, mutta tämä iski tällä kertaa joulunpunaisuudellaan. Siis dramaattisella punaisuudellaan, enhän vielä ole joulufiiliksellä... Viime vuoden viinitien reissulta Strasbourgista ostettu vanha viinicooleri toimii niin viininjäähdyttimenä kuin maljakkonakin

Alkaako joulu jo hiipimään mieleen vai vieläkö pysytte syysfiiliksissä?




*PR-näyte

Ikean joulu

Eilen nautittiin lähestyvän joulun ihanista tuoksuista ja täyteläisistä mauista Ikean tarjoaman joulupuuron äärellä*.

Hyvän onnen mantelia puurolautaseltani ei löytynyt, mutta hyvän seuran, kauniin, runsaan kattauksen ja jouluisten makujen äärellä en jäänyt sitä kaipailemaan. Ja laitoin puuroni höysteeksi kaikenlaisten muiden herkkujen lisäksi myös paahdettuja saksanpähkinöitä, eivätköhän ne tuo onnea yhtä lailla?

G18-juhlatila oli sisustettu ja pöydät katettu juhlasesongin Ikea-uutuuksien tummilla, syvillä sävyillä ja värikylläisillä kuoseilla.

Joulupöytää kotona rohkaistiin kattamaan mix & match-tyyliin sekoittaen kuoseja, astioita ja kalusteita sekaisin. Tässä olenkin ihan aallon harjalla; kaikki juhlakattaukseni ovat aina sekoitus uutta ja vanhaa, erilaisia lautasia, ruokailuvälineitä, laseja, kynttilänjalkoja sulassa sovussa.

Illan aikana tutustuttiin hieman jo myös tulevaan kevääseen. Pianhan se kevätkin -tai ainakin ajoissa alkava kevätsesonki- sieltä tulee kun joulusta on ensin selvitty. Paljon väriä on kevääseen ja kesään tiedossa, mutta myös rouheutta, koskettamiseen houkuttelevia tuotteita ja neutraaleja sävyjä niiden ystäville.

Oletko jo suunnitellut joulukoristelua ja -kattausta? Millainen joulun värimaailma sinulla on tulossa tänä vuonna?

*PR-tilaisuus

Rauhoitutaan

Rauhoittuminen on minulle tärkeää niin osana päivää kuin vuodenkiertoakin.

Vaikka olenkin sydämeltäni kaupunkilainen, rakastan myös luontoa. Onneksi kotikulmilla, alle viiden kilometrin päässä Helsingin keskustasta pääsee vain muutamalla askelella kotiovelta niin metsään kuin merenrantaankin. Monena kesänä elokuuhuni on kuulunut vadelmien poimiminen ihan kotikulmilla. Samalla kun aamiaismarjavarastot ovat karttuneet, olen rauhoittunut työpäivän jälkeen omien ajatusteni kanssa marjapuskissa. Tänä vuonna en saanut vadelmaa lainkaan kuuman kesän kuivatettua kaikki lähiseudun vadelmapensaat. Tuntuu, että kesästä jäi jotain oleellista puuttumaan, niin ihana kesä kuin olikin.

Maalla syksyisin, joskus jopa joulun aikaankin jollei lumi ole vielä maassa vetäydyn viikonloppuna muutamaksi tunniksi metsään poimimaan -tai ainakin etsimään sieniä. Viimeiset suppilovahverot olen yleensä kerännyt joulun pyhinä jollei lumi ole vielä ollut maassa. Tänä syksynä maallakaan ei ole tullut käytyä niin usein kun Siippa on pois marraskuun loppupuolelle. Muutama viikko sitten olin kuitenkin maalla ja suuntasinkin heti metsään. Siellä olin muutaman tunnin omien ajatusten kanssa vain luonnon äänet seuranani ja samalla koin löytämisen riemua sienikorin täyttyessä.

Metsä on hyväksi fyysiselle ja henkiselle terveydelle. Lyhytkin metsässä oleilu laskee verenpainetta ja rauhoittaa sykettä. Epätasaisessa maastossa kulkeminen parantaa tasapainoa ja kehittää niitäkin lihaksia, joita muuten ei käytä. Lisäksi metsän parantavan voiman ja rauhan sanotaan jopa ehkäisevän masennusta. Sieni- tai marjametsässä tunnen kuinka rauhoitun ja stressi -jollei nyt ihan kerralla karise hartioilta niin ainakin helpottuu.

Onneksi tosiaan on lähimetsät ja merenrannat ihan kotimaisemissa Helsingissä. Niistä voi käydä ammentamassa mielenrauhaa ja hyvää oloa.

Luonnossa ja itse asiassa joka puolella haluan kulkea kaikki aistit avoinna. Haluan näkemisen lisäksi kuulla mitä ympärilläni tapahtuu; en ole hankkinut kuulokkeita, vaikka blogiyhteistyönäkin niitä on tarjottu. Metsässäkin kuuntelen musiikin, podcastien tai äänikirjojen sijaan luonnon ääniä; keväällä palaavien lintujen laulua, loppukesän sirkkojen siritystä ja näin syksyisin tuulen suhinaa ja meren kohinaa. Luonnossa toki usein vaivun ajatuksiini, mutta taustalla kuuluu silti rauhoittavia luontoääniä.

Vaikka televisiota Netflixiä tai Areenaa tulee katsottua usein iltaisin, makuuhuoneeseen meillä ei ole haluttu televisiota. Älylaitteitakaan ei iltaisin tuoda makuuhuoneeseen. Olen säätänyt sekä puhelimen että tabletin näytön siirtymään näkökyvyn suojaamistilaan illasta aamuun; ruudun valo himmenee ja värin sävy lämpenee, toimii samalla myös merkkinä, että laitteet olisi nyt hyvä laittaa pois. Sinisen valonhan sanotaan häiritsevän yöunta. Jollei sinulla ole jo tämä toiminto käytössä; näkökyvyn suojaaminen löytyy useimpien puhelimien/tablettien asetuksista kohdasta Näyttö.

Olen myös kaikista laitteista kytkenyt päältä ylimääräiset ilmoitukset. Vain messengerin ja tekstiviestin merkkiäänet ja saapuvat puhelut olen pitänyt päällä, sillä niitä käyttävät lähimmät ihmiseni. Töissä aiemmin kuvaruudun alakulmassa vilkkuivat saapuvat sähköpostit. Se häiritsi keskittymistä, sillä niitä saattaa tulla toistasataa päivässä. Kytkin tämänkin toiminnon pois päältä, tekeminen rauhoittui ja keskittyminen parani heti.

Illalla sängyssä luen muutaman sivun kirjaa tai lehteä. Lukeminen rauhoittaa, mutta yleensä en jaksa lukea pidempään kuin juuri muutaman sivun, vaikka olisin vetäytynyt sänkyyn ajoissakin. Välillä etenen hyvienkin kirjojen kanssa todella hitaasti.

Vaikka kahvi on piristävä juoma, aamiainen latenjuonteineen on yksi päivän rauhallisista hetkistä ja lempeä nousu uuteen päivään. Viikonloppuisin aamiaisen ja lehden äärellä kuluu helposti toista tuntia. Arkisinkin koetan raivata aamuun tilaa heräämällä vähän aiemmin rauhalliselle aamiaishetkelle. Lehteä en usein ehdi lukea kokonaan, jatkan sen lukemista illalla. Meille tulee edelleen paperilehti, sitä rauhoittuu lukemaan perusteellisemmin kuin näköisversiota netistä. Lehden lukeminen on minulle tärkeää, pirstaleiset pikku-uutiset netistä eivät anna samaa sisältöä kuin perusteellisemmin käsitellyt uutiskatsaukset ja syventävät artikkelit.

Mitä vinkkejä sinulla on rauhoittumiseen?

Treffit Malagassa

Olen jo moneen kertaan täällä blogissakin kertonut kuinka Siippa on tämän syksyn ollut töissä Espanjassa. Työrupeaman loppusuoran jo häämöttäessä pääsin viimein tänne Malagaan hänen luokseen kun pitkä vapaa ajoittui viikonloppuun.

Hän asuu muualla Aurinkorannikolla, mutta nämä neljä päivää yhdessä vietämme Malagassa. Säät ovat täällä olleet viime viikkoina varsin vaihtelevia, mutta nyt on kivat kelit, parikymmentä astetta ja aurinkoista päivisin.

Olin katsellut useampaa tunnelmallista pikkuhotellia Malagasta, mutta ne olivat Siipan vapaapäivien varmistuttua jo täyteen buukattuja. Jäljellä olevissa perushotelleissa ja airbnb-asunnoissa hinta ja laatu eivät oikein kohdanneet. Katsellessani hotelliarviota Tripadvisorista silmiini osui kuitenkin hyvä tarjous; reilulla satasella löytyi neljän tähden AC Palacio, joka kuuluu Marriot-ketjuun. Kun huoneen hintaan kuului vielä aamiainenkin, iskin välittömästi kiinni ja liityin Marriotin kantisohjelmaan, joka oli tarjouksen edellytys. Tyylikäs majapaikka tämä on kaikin puolin. Sijaintikin on loistopaikalla vanhan kaupungin laidalla, palmupuiston vieressä.

Eilen täällä oli pyhäpäivä ja miltei kaikki kaupat kiinni, mutta yhdessä ollessa, rantaa pitkin kävellessä ja merta ihaillessa ei kauppoihin kaivannut. Picasso-museo oli auki ja Alcazaban linnoituksellekin pääsi ihailemaan maisemia. Ravintolatkin olivat auki, joten pääsimme tapaksia maistelemaan heti lounasaikaan ja pariin kirkkoonkin ihailemaan.

Mukavaa loppuviikkoa, nyt tankkaan yhdessäoloa vielä pariksi erossaoloviikoksi ja tietysti auringonvaloa ja lämpöä talvea varten.

Vauhtiviikon viisi + 1

Kulunut viikko on ollut varsinainen vauhtiviikko, kun PR-toimistot ovat pitäneet pressipäiviä, uutuuksia ja saavutuksia on esitelty ja joulukausikin on tullut harppauksen lähemmäksi. Ja talvi, se tuntuu lähenevät lämpimän syksyn jälkeen! Eilen Helsingissä satoi räntääkin!

Stockmann on avannut joulukoristeosastonsa. Perjantaina aamutuimaan pääsin Stockan workshopiin* Kreetta Järvenpään opastamana tekemään oman vihreän jouluoksani. "Enemmän on enemmän"- tekniikallani koristelemani viheroksan söpöine, Stockan joulukoristeosastolta bongaamineni kipsieläimineen roikkuu nyt kotona esillä tuomassa alkavaa joulutunnelmaa.

Entisestä Stockan Herkusta on tulut nyt S-rymän omistuksessa Foodmarket Herkku. Helsingin keskustan Foodmarketin avajaisia vietettiin alkuviikosta. Muut Herkut uudistetaan myöhemmin.

Food Market Herkusta ei haluttu tehdä vain ruokakauppaa vaan elämyksellistä yhdistelmää kauppahallia, herkkukauppaa, ravintolaa ja kahvilaa jossa viihdytään ja asioidaan nin arkena kuin viikonloppuna. Ulkoasua on raikastettu ja Foodmarketissa voi ruokaostosten lomassa juoda niin baristan tekemää cappuccinoa, syödä kalakeittoa bistrossa kuin nauttia roomalaistyylistä levypizzaa. Foodmarketeissa paneudutaan myös hävikin vähentämiseen. Herkkuihin on tullut Zero waste -alennuskäytäntö tuotteille, joiden viimeinen käyttöhetki lähestyy. Aamutilaisuudesta oli kiirehdittävä töihin, täytyy käydä myöhemmin tutustumassa tarkemmin, toivottavasti omat lempituotteeni ovat vielä mukana valikoimassa.

Republicin pressitoimistossa tutustuin mielenkiintoiseen tuotteeseen joka pääsi välittömään käyttöön. KSM66* on luontaistuotekaupoissa myytävä stressinhallintaan tarkoitettu ayrvedinen luontaistuote, jossa vaikuttavana aineena on Intian ginsengiksikin kutsuttu ashwagandha. Ravintolisä tukee myös nukahtamista, palautumista ja jaksamista sekä suorityskykyä. Näitä kaikkiahan tarvitaan pimenevässä syksyssä.




Change esitteli kevään 2018 ja juhlakauden alusvaatemuotia. Keväälle 2018 on tiedossa väriä kuten tämä kaunis laventeli myös alusvaatteisiin, nyörejä ja rohkeita leikkauksia kaikille vartalotyypeille.

Kuluneella viikolla pääsin nauttimaan myös Ospitalità Italianasta eli italialaisesta vieraanvaraisuudesta ravintola Baccossa, tottakai italialaisen viinin ja ruoan kera*. Ospitalità Italiana on myös laatusertifikaatti italialaisen ruoan, viinin ja palvelun aitoudesta sekä edistämisestä. Bacco on saanut tämän kunnianosoituksen ensimmäisenä suomalaisena ravintolana. Vieruskaveri kehui myös paikan pizzoja, niitä täytyy käydä maistelemassa myöhemmin.

Eilinen iltapäivä meni vielä tänäänkin auki olevilla Viini ja Ruoka-messuilla* kälyni Mariian kanssa, jossa aika meni kuin siivillä ruokia ja viinejä maistellessa sekä tuttuja tavatessa. Instastoryssa on messuilta muutama kuva, mutta kameran muistin ottaa yhden ainoan kerran esiin Viinilinnan Antin maistattaessa keskitäyteläistä, marjaista LaSelvan Privoa.

Tämä onkin ollut tavallista selvästi vauhdikkaampi viikko, työpaikka keskustassa mahdollisti pistäytymisen tilaisuuksissa työpäivää ennen tai niiden jälkeen.  Tänään rauhoitunkin, käyn auttelemassa äitini puutarhahommissa ja pakkaan valmiiksi ensi viikon pitkää viikonloppureissua varten. Espanja -ja Siippa-, täältä tullaan!

Millainen sinun viikkosi on ollut, vauhtia vai rauhaiseloa?

*pressitilaisuus/pressilippu

Mitä viimeksi?

Vauhtileidi Vaasasta, Tuulanneli oli vastannut blogissaan Mitä viimeksi-haasteeseen. Harvemmin nappailen näitä kysymys/vastauspostauksia omaan blogiin, vaikka niitä onkin hauska lukea.Nyt päätin kuitenkin vastata näihin hauskoihin viimeksi-kysymyksiin.





Viimeisin ruoka; Viimeisin ruoka oli tämänaamuinen jugurtti, johon lisäsin pensasmustikoita jaa aamulla tekemääni kvinoa-hampunsiemengranolaa. Granola on todella herkullista ja rapsakkaa, resepti tulossa blogiin.

Viimeisin viesti; Viimeisimmäsä viestissä oli pupuja ja sydämiä... kenelleköhän tuli lähetettyä... (lue alta Viimeisin itku)
 
Viimeisin itku; Pakko myöntää, parit kyyneleet on tullut tirautettua ikävästä. Siippa on pitkään pois (lue alta Viimeisin suunnitelma).

Viimeisin nauru; Naurettua tulee joka päivä, mieluiten monen monta kertaa jutellessani Siipan, kollegoiden, ystävien kanssa. Jotkut lehtijutut naurattavat -ja kyllä, netissä vastaan tulevat kissavideot saavat usein purskahtamaan nauruun.

Viimeisin hermostuminen; Olen iän karttuessa oppinut pitämään hermoni kurissa paremmin kuin nuorempana. Tolkuton liikennekäyttäytyminen saa kuitenkin näkemään punaista; etenkin jalkakäytävällä pyöräily (ja samalla kellon soittaminen jalankulkijoille!) sekä holtittomat autoilijat jotka eivät pysähdy suojatien eteen ja pahimmillaan jopa ohittavat edes hiljentämättä viereiselle kaistalle pysähtyneen autoilijan sujauttaessaan suojatien yli -ja usein miltei suojatietä ylittävän jalankulkijan yli. Olen itse autoilija, pyöräilijä ja jalankulkija, enkä voi ymmärtää näitä liikenteen itsekkäitä hölmöilijöitä.

Viimeisin ostos; Jos ruokaostoksia ei lasketa mukaan, viimeisin ostos on alekupongilla hankittu vaaleanharmaa kashmirneuletakki Stockalta. Rakastan kashmirin pehmeyttä, keveyttä ja lämpöä. Kashmirneuleeni ja -asusteeni ovat klasississa sävyissä ja malleissa; harmaata, luonnonvalkoista, hiekkaa ja mustaa. Olen ehkä vähän tylsä pukeutuja, mutta tunnen oloni kotoisimmaksi neutraaleissa sävyissä ja tietysti iänikuisessa mustassa! Kashmirvillat otan käyttöön syksy toisensa jälkeen, hinta per käyttökerta on pysynyt alhaisena kun samoja vaatteita/asusteita on tullut käytettyä vuosikausia kymmeniä, jopa satoja kertoja. Hintavampi vaate on loppujen lopuksi ollut ekologisempikin vaihtoehto ihan pitkän käyttöikänsä perusteella.

Yllättäen olen joiltain edullisemmiltakin merkeiltä löytänyt hyviä kashmirtuotteita, jotka ovat pysyneet varsin vähällä nyppyyntymisellä ahkerassakin käytössä, jotkut kalliimpien merkkien kashmirit ovat jopa vielä kaupan rekissä olleet nuhjuisempia kuin pari vuotta paljon käyttämäni edulliset vaihtoehdot. Toki aika monella halpismerkillä kashmir on lyhytkuituisempaa, joka käytössä tarkoittaa niiden pilliintyvän eli nyppyyntyvän helpommin kuin laadukkaat -ja usein hintavammat- pitkäkuituiset kashmirvillat. Onnekkaasti olen kuitenkin löytänyt edullisemmista tuotteitakin laadukkaita yksilöitä. Tuuletan kashmirvaatteeni joka käytön jälkeen ja pikku nypyt poistan varovasti kashmirkammalla. Tästä aiheestahan  tulikin tällainen tekstiilialan ammattilaisen luento!

Viimeisin muutos sisustuksessa; Meillä ei sisustus usein vaihdu. Olen aikoinaan opiskellut useamman vuoden ammattikorkeakoulun kursseilla sisustussuunnittelua, mutta  kerroksellinen sisustuksemme on pysynyt vuosia miltei samana. Olohuoneen matto vaihtui viime talvena, käsin solmittu matto onkin sellainen ikuisuushankinta, joka toivottavasti kestää elämän loppuun asti. Uusi sohva on seuraavaksi isompana ostoksena listalla. Pikkumuutoksena lisänä sisustukseen ostimme Japanista ostimme kodin seinälle rukousnauhan, kyltin kalatorilta ja pari akvarellia jotka kehystettiin Suomessa.

Viimeisin lukemani blogiteksti; Reetan postaus harmaasta huvittikin hieman kun juuri itsekin olin kirjoittanut tähän  postaukseen neutraaleista väreistä ja ottanut itsestäni  kuvia harmaassa asussa.

Viimeisin suunnitelma; Matka Malagaan. Sitä on suunniteltu jo siitä saakka kun Siipan syksyn projekti Espanjan Aurinkorannikolla varmistui kesällä. Hän on ollut jo kohta neljä viikkoa Espanjassa, mutta työvuorojen sijoittuminen eivät olleet ihan varmoja. Malttamattomana olen tuijotellut lippujen vaihtuvia hintoja mahdollisten matkapäivien lähestyessä. Viime viikolla varmistui pitkä viikonloppuvapaa ja minä suuntaan Malagaan keskiviikkoillasta sunnuntaihin kuun vaihteessa eli aika pian. Jihuu!

Suloista sunnuntaita, mikä sinua hermostuttaa, itkettää tai naurattaa?