Viisi viikon varrelta

 Sisältää PR-näytteitä saatuja tuotteita 

Viikon odotetuin ja pelätyin; Aila-myrsky tuli ja meni viikolla, Helsingissä onneksi vähäisenä. Vain sateen ja tuulen maahan piiskaamat lehdet ja oksat muistuttivat myrskypäivästä eilisessä auringonpaisteessa. 

Käsisaippuaa on tänä vuonna kulunut pullokaupalla. Hyvä tuoksu ja hoitavat ainesosat saavat lukuisista päivittäisistä pesuhetkistä miellyttäviä. 

Luomukosmetiikkasarja Urtekramin vegaaniset, sokerirukomuovipakkauksiin pakatut, hoitavat Spicy Orange Blossom-käsisaippuat ja sarjan muut tuotteet tuotteet (saatu PR-näyte) tuoksuvat kivasti appelsiinin kukille ja mausteille. Aloe vera, sheavoi ja hyaluronihappo jättävät ihon pehmeäksi. Sarjan hiustuotteet hoitavat erityisesti kuivia ja vaurioituneita hiuksia.

Pääsin viikolla pressitilaisuudessa maistelemaan Finlandia-talon Finlandia Cafen Neljän ilmansuunnan Taste of Finland -lautasen suomalaisia, valikoituja herkkuja.

Finlandia Cafe on kalustettu  Alvar Aallon alkuperäisillä Finlandia-talon kalusteilla, jotka ovat aikaisemmin olleet piilossa suurelta yleisöltä.

Karamzininrannan puolella sijaitseva, kaikille avoinna oleva kahvila tarjoaa arkisin keitto- ja salaattilounasta sekä after workin työpäivän päätteeksi. 

Viikon nopea ruoka on taateli- ja viikunapossu Bon Appetitin ohjetta mukaillen. Juomana pressinäytteenä saatu, liharuokien kanssa maistuva Castillo de Molina Cabernet Sauvignon. 

Taateli- ja viikunapossu

3 rkl oliiviöljyä jaettuna

1 porsaan sisäfilee

 suolaa ja mustapippuria

5 taatelia kuutioituna

2 viikunaa kuutioituna

2 rkl appelsiinimehua 

3 rkl hienonnettua tuoretta korianteria sekä lehtiä tarjoilua varten

Kuumenna uuni 200 asteeseen.  Kuumenna 1 rkl.  öljyä suuressa uuninkestävässä paistinpannussa keskilämmöllä.  Mausta possunfile suolalla ja pippurilla. Ruskista lihaa pannulla käännellen, kunnes file on ruskistunut kaikilta puolilta, n. 6–8 minuuttia.  Siirrä paistinpannu uuniin ja kypsennä kunnes paksuimpaan kohtaan asetettu paistimittari on 77 °, n. 10–15 minuuttia.  Siirrä file leikkuulaudalle ja anna levätä vähintään 5 minuuttia ennen viipalointia. 

Sekoita taatelit, viikunat, appelsiinimehu,  pannulle jääneet lihanesteet, 3 rkl hienonnettua korianteria pienessä kulhossa;  mausta suolalla ja pippurilla. 

Tarjoile viipaloitu file taateli-viikunalisäkkeen kanssa. 

Kuten kuvasta näkyy,  nyt on virallisesti siirrytty ruokakuvauksessa pitkälti keinovalokauteen, ainakin omassa aikataulussani. Ilta pimenee kun saavun töistä kotiin ja on pakko turvautua kuvauksessa keinovaloon. Tulos ei todellakaan ole  spontaanille luonnonvalon rakastajalle mieleinen. Valo ei ole kaunis luonnonvalo, tulee heijastuksia (note to myself: mattapintaiset astiat!) ja varjoja. Valoisina kesäiltoina nappaan kameran käteen ja otan pari kuvaa. Pimeinä iltoina valaistusta pitäisi suunnitella ja valmistella, etenkin mikäli mielii saada ruoan lämpimänä pöytään. Pitkän päivän jälkeen siihen ei aina ole energiaa.  Ehkäpä jaankin vain viikonlopun valoisina tunteina kuvattavia brunssireseptejä kevääseen asti. 

Tänään on vietetty päivää anoppilassa. Kävin myös etsimässä sieniä, mutta löysin vain kolme tattia. Jostain syystä hyvinä sienivuosina anoppilan lähimetsissä on vähän sieniä, mutta huonoina vuosina olen löytänyt sieniä hyvin.

Miten sinun viikkosi on sujunut? 

Viisi viikon varrelta

Syyskuun ensimmäinen viikko on lopuillaan. Nyt myönnän sivun kääntyneen syksyyn. Elokuun loppuun halusin pitää kiinni kesästä, vaikka monet alkavat puhua syksystä jo heinäkuun lopulla. Onneksi tässä syyskuun alussa on ollut vielä lämpimiäkin päiviä ja sadepäivinäkin aurinko  on pilkahdellut pilven takaa. 

Syksyn sävyt ovat hiljalleen alkaneet puhuttelemaan, vaikka kesän hiipuminen syksyyn onkin aina haikeaa. Olen taas hankkinut muutamia kukkakimppujakin kesän jälkeen ja koonnut muutamasta edullisesta markettikimpusta isomman kimpun. Inkaliljoja myytiin marketissa eurolla nippu, me saivat mennä sellaisenaan maljakkoon.

En syksyn tullenkaan vaihda syvempiin, mausteisempiin tuoksuihin, vaan käytän raikkaista tuoksuja ympäri vuoden. Monet muiden iholla ihastuttavalta tuoksuvat täyteläisemmät tuoksut ovat omalla ihollani usein tunkkaisia, johtunee ihon pH-arvosta. <käytänkin siis raikkaan hedelmäisiä ja kukkaisia tuoksuja. Euroopan myydyimmän edullisen tuoksumerkin, Biesin raikkaan hedelmäisessä Blossom Hills-tuoksussa on herukkaa,  bergamottia, ruusua ja persikkaa. Pikku tuoksupullo on helppo suajuttaa käsilaukkuun, mutta aamulla suihkautettu tuoksu pysyi yllätyksekseni hyvin myös koko päivän, edullisemmat tuoksuthan yleensä haihtuvat iholta nopeasti (tuoksu saatu PR-näyte).

Tulevan viikon puolivälissä ei tarvitse aamiaisia syödä enää yksin, kun saan Siipan kotiin yli neljän viikon työkeikalta toiselta puolelta Suomea. Pari viimeistä viikkoa olemme molemmat jo laskeneet päiviä hänen kotiutumiseensa ja nyt on viimein enää muutama päivä kun hän saapuu kotiin.

Keväällä viidellä eurolla/kpl ostamani "kuivahtaneina" myydyt terassihortensiat ovat kukkineet komeasti koko kesän parvekkeella. Toinen niistä teki vielä syksyn iloksi ison kukinnon, joka puhkesi kukkaan elokuun viime päivinä. Muut kukinnot ovat jo muuttuneet vihertävän ruskehtaviksi, mutta uusi kukinto on kirkkaan pinkki kuten hortensia oli alkukesästä.

Viikonloppu on mennyt erilaista pikkuhommaa tehdessä, raivasin taas kotonakin hieman ja vein kassillisen kirjoja ja joitain astioita SPR:n Konttiin, laitoin myös muutamia helposti myytäväksi arvoimiani astioita Marketplaceen myyntiin ja ne menivätkin kaupaksi. Nettikirppiksistä minulla on kuitenkin enimmäkseen hyviä kokemuksia, vaikka huonekalujen kanssa olikin kaikkea outoa vääntöä.

Viikonloppuun kuului kuitenkin kaikenlaista mukavaakin. Teen viikonloppuna yleensä tehohoitoja kasvoille ja hiuksille. Hiusvärin pikku raikastuskin piristää aina. Kokeilin PR-näytteenä saamaani ruotsalaisen, vegaanisen Maria Nilan hoitavaa värinaamiota sävyssä Cool Cream. Hiuksieni sävy rupeaa aina kääntymään messinkiseksi vaikka se kampaajalta lähtiessä olisi kauniin viileän sävyinen. Cool Cream antoi kivaa, luonnollista viileyttä sävyyn tekemeättä hiuksia kuitenkaan sinertäviksi kuten helposti saattaa silver-tuotteita käytettäessä käydä. Oikein hyvä sävy, joka raikasti hiuksia heti. Kevytväri kestää jopa kymmenen pesua ja peseytyy vähitellen pois hiuksista.

Mitä sinun viikkoosi on kuulunut?

Keräilymukit ja muita asioita joita kohtaa nettikirpputoreilla

Kuluneena kesänä tyhjensimme ikääntyneet sukulaiseni asuntoa. Uuteen asuntoon läheskään kaikki mahtunut, joten lopusta tavarasta oli päästävä eroon. Osa meni Sortti-asemalle mutta paljon oli hyvää tavaraa jota ei raskinut ihan ilmaiseksi antaa pois, eikä ainakaan viedä Sorttiin. Pääasia oli, että ylimääräisistä huonekaluista päästään eroon nopeasti. Siksi hinnoittelin kaiken varsin maltillisesti ja myyntisaldon tilitin sukulaiselleni.

Otin siis Torin ja Facebookin myyntiryhmät käyttöön. Olen myynyt erilaista pikkutavaraa paikallisilla FB-kirppareilla aiemminkin ja tavannut kaikenlaisia ostajia. Yleisin etikettimoka on tietysti se, ettei varattua tavaraa tulla sovitusti hakemaan eikä ilmoiteta mitään. 

Tällä kertaa säätöä oli jos jonkinmoista, mutta loppujen lopuksi sain kirjahyllyn, Lundia-hyllyjen osia, sohvan pari tuolia ja sekalaista tavaraa myytyä ja lahjoitin vanhempaa pikku fiksausta vaativaa huonekalua myös jonkin verran. Miltei kaikkien huonekalujen ensimmäinen varaaja ei koskaan tullut vaikka ilmoituksessa oli "nopea nouto etusijalla" ja kerroin kiinnostuneille, etten asu noutopaikassa ja  tulen sinne erikseen luovuttamaan myytyjä huonekaluja. Kaikissa oli myös ohjeena "vain nouto Kannelmäestä" 

Hyväkuntoinen Ikean Ektorp-sohva, josta pesin päälliset, hinta 100 €

"Tarjoan 75 euroa. En tunne Helsinkiä hyvin Voitko tuoda sohvan Korkeasaaren parkkipaikalle perjantaina klo 14?"

"No en, vain ja ainoastaan nouto toiselta puolelta kaupunkia paikasta X kuten ilmoituksessa mainittiin" 

Sekalainen kasa kahdesta eri Lundia-hyllystä irtohyllyjä 20 kpl ja päätytikkaita 3 kpl. Hinta koko kasalle 50€. 

Kuvassa osat kasana ja kuvaus minkä kokoisia hyllyjä ja päätytikkaita, otsikko "Lundia-hyllyjä ja muita Lundian osia". 

Ensimmäinen kiinnostunut ei palannut vastaukseeni. Toinen kiinnostunut;

"Maksoin ennen noutoa (vaikken pyytänytkään) . Onko näissä hyllynkannakkeet?" 

"Ei välttämättä kaikkiin hyllyihin." 

"Kuinka voit myydä näitä tällä lailla? Miten minä sitten kasaan näistä kirjahyllyn? Minä olen yksinhuoltaja, kukaan ei auta!"

""Ei niistä kahden eri hyllyn osista ehkä mitään järkevää kirjahyllyä olisikaan saanut aikaiseksi, myytiin irto-osina. En rupea säätämään, palautan rahat."

Tunnetun suomalaisen suunnittelijan ns. designtuoli 400€. Uusi vastaava 1500 €. 

Jonoa tuli nopeasti yli kaksikymmentä kiinnostunutta, jotka viestittelivät vähän väliä.

Ensimmäinen jonossa ei tullut. Toinen, joka pommitti jatkuvasti viesteillä, sattui asumaan työpaikan talossa. Toin tuolin työpaikan keittiöön, sovittiin hänen tulostaan maanantaina katsomaan. Ennen kotiinlähtöä kysyin tuleeko hän. Tiistaina vastaus illansuussa.

"Lapsi oksensi tänään, en pääse." Todisteeksi kuva lapsesta oksennus sylissään. 

"Ok, pääsetkö huomenna? Tähän on jonoa."

"Joo mutta onko sävy alkuperäinen, onko kuinka vanha tuoli, onko alkuperäiskunnossa?"

"Kuten kerroin, tuoli ei ole minun, on useamman vuoden ikäinen, mutta en tiedä tarkalleen kuinka vanha tai onko väri haalistunut, kauttaaltaan näyttäisi olevan saman sävyinen. Tule huomenna katsomaan ja päätä otatko".

Keskiviikkona käytiin aivan sama keskustelu uudestaan. Lopulta hän tuli yläkerrasta alas katsomaan. "En mä tykkääkään tästä tuolista". Selvä - eipä siinä sitten mitään. Ilmoitus vapautumisesta seuraavalle jonossa, joka tuli seuraavana päivänä, tarkasteli, koeistui, irrotti istuin- ja selkänojan tyynyt ja purki tuolin osiin saadakseen sen kannettua asemalle. Kolme päivää myöhemmin:

"Ei tämä olekaan oikein hyvä istua ja tässä on pieni tahra, voidaanko purkaa kauppa? Tuoli on Inkoossa." Kuulosti siis vähän siltä, että minun olisi lisäksi pitänyt noutaa tuoli. 

"Ikävä kuulla. Olet kuitenkin saanut tutustua käytettyyn tuoliin, koeistua sitä ennen ostosta, irrottaa tyynyt ja purkaa rungon osiin, en voi valitettavasti hyväksyä kaupan purkua."

Koko kolmeksi kuukaudeksi venynyt muuttorumba kaikkine yksityiskohtineen oli hyvin uuvuttava, "helposti myytävän" tuolin kanssa huumori oli jo loppua. Huonekalut menivät kuitenkin kaupaksi ja kaikki ilmaisena ilmoittamani huonekalutkin lopulta haettiin. Sorttiin lähti vain kuorma huonokuntoisimpia huonekaluja joita en edes ilmoitellut.

Loppua kohden opin ilmoittamaan nopeasti, että osto-oikeus siirtyy seuraavalle, mikäli vastausta ei tule parin tunnin kuluessa ja muutenkin karsimaan säätäjät pois.

Ostin itsekin torista sukulaisen uuteen asuntoon mm. vanhuksien tuolista nousemista helpottamaan suunnitellun aktiivituolin. Normaalihinta uutena 1500€, ostin uuden veroisen kolmella sadalla, myyjä toi seuraavana päivänä vitosella Helsinkiin 200 kilometrin päästä kun oli muutenkin tulossa pääkaupunkiseudulle. Lohjalta, anoppilan reissun matkan varrelta löytyi myös uutta vastaava seniorituoli eli 5 cm normaalia tuolia korkeampi käsinojallinen ruokapöydän tuoli 30€, huonekaluliikkeissä hinta on 169€ ja Espoosta erittäin hyväkuntoinen rahi kympillä, sen verhoilukin sopi hyvin aktiivituolin verhoiluun. Loistavia löytöjä siis, näissäkin myyjät halusivat nopeasti eroon tavarasta. Noudin kaikki toki sovitusti.

Innostuin saatuani läheisen tavaroita myytyäni vähän tyhjentelemään omia kaappejanikin. Samalla muistin myös pari syrjään laitettua kaapissa pitkään ollutta mukia, jotka unohdin viedä Kierrätyskeskukseen. Hyvä niin, Heljä Liukko-Sundströmin Arabia-mukit ovatkin arvokkaita keräilymukeja, todella paljon kalliimpia kuin hänen taidekeramiikkansa. Jäin juttelemaan yhden muita tavaroita noutaneen ostajan kanssa kaikenlaisista nettiostoskokemuksista ja mukitkin tulivat puheeksi, hän kehotti laittamaan ne Huutoon, sillä keräilijät saattavat hyvinkin kilpailla niistä. Hän tosin kehotti myös miettimään haluanko pitää ne, arvo voi nousta. Totesin mieluummin pistäväni ne kuitenkin nyt myyntiin, posliinillahan on taipumus hajota. Saadut rahat voi laittaa vaikka rahastoon tuottamaan. Laitoin mukin Huuto.comiin ja ällistyksekseni toinen muki meni kaupaksi hintaan 245€ ja toisestakin huudettiin 65€! Nettosin siis Kierrätyskeskukseen menossa olleista mukeista yli 300€, enkä edes muista mistä ne ovat kotoisin. Pikku jännitysmomentti tässä tosin vielä on, eilen sulkeutuneiden huutokauppojen maksua ei vielä näy tililläni. Aina puhutaan siitä hopealusikasta, joka suussa syntyneeksi mainitaan milloin kukakin. Kun arvioitin joitain vuosia sitten perinnöksi tullutta isoa, vanhaa hopeakannua, sokerikkoa ja kermakkoa, yhteispainoltaan 450 g  painavasta setistä olisi saanut arvohuutokaupassa vain noin n. 150€ ja siitäkin olisi vielä mennyt palvelumaksuja. Muuttaisinkin sanonnan muotoon "Keräilymuki kädessä syntynyt".

Onko sinulla jotain hermoja raastaneita tai iloisesti yllättäneitä kokemuksia nettikirppareilta? 

Viisi viikon varrelta

Pitkästä aikaa Viisi viikon varrelta - katsaus! Kesä meni melko lailla olosuhteissa, joista ei katsauksia paljon syntynyt, mutta elokuun arjesta on taas tullut tehtyä huomioitakin. 

Ystävien pihalla kukkii vielä komea unikkoniitty ja ihania kärhöjä. Nyt kannattaa nauttia kukista, kun niitä vielä on. 

Kämp gallerian alakerta on pitkään ollut tyhjillään, mutta nyt sinne on tullut loistava pikku museo. Suomen valokuvataiteen museo on laajentanut toimintaansa Kämp Galleriaan Helsingin ydinkeskustaan K1-museolla

Avajaisnäyttelynä on Douglas Kirklandin Coco & Marilyn. Kuvasarjat tuovat esiin kaksi hyvin erilaista ikonista naista, jotka ymmärsivät visuaalisuuden voiman mielikuvien rakentamisessa. Legendaarisen Ilta Marilynin kanssa -kuvassession jälkeen Marilyn Monroe silppusi ne negatiivit, jotka eivät läpäisseet hänen tiukkaa seulaansa. Näyttelijä toteutti vahvaa visiotaan siitä, mitkä kuvat toimisivat parhaiten hänen luomansa Marilyn-hahmon rakentamisessa. Jo kypsään ikään ehtinyt Coco Chanel ei taasen päästänyt Kirklandia seuraamaan elämäänsä Pariisin muotiviikolla, ennen kuin nuori kuvaaja oli todistanut hänelle taitonsa muotikuvaajana. 

Avajaisnäyttely jatkuu 20.12. asti, iltakahdeksaan auki olevassa näyttelyssä on helppo piipahtaa vaikka töiden jälkeen - ehdottomasti haluan katsoa kuvat vielä uudestaankin.

Pellava- ja terassijääkahvikausi taitaa jo olla auttamattomasti olla ohi. Viikko sitten Löylyn terassilla oli jo vähän vilpoisaa,  vedinkin tarjolla olleen peiton päälleni jäälattea siemaillessani ja kirjaa lukiessani. Löyly meren rannalla on ollut jo useamman kesän terassisuosikkini. Vaikka ravintola täynnä, kassalla jonot ovat lyhyet eikä tungosta ole ja ulkona pääsee rauhassa istumaan hyvän välimatkan päähän toisista. Leveät tuolit ovat olleet mukavia kirjan kanssa vetäytymiseen.

Voi mikä hakea fiilis oli viikolla pakkailla pellavavaatteita vinttiin talveksi. Keväällä taas nähdään, siihen on ihan liian pitkä aika! 

Kotimainen maissi - aah. Välillä olen illalliseksi vain kiehauttanut yhden maissintähkä, sivellyt ohuesti voilla ja syönyt kurkkua ja tomaattia sen seuraksi.

Harmaan sävyinen lautanen on mummini maalaama, hän oli taitava posliinimaalari.

Viikolla olin syksyn ensimmäisessä pressitilaisuudessa. Hieman mietitytti osallistuminen, mutta syksyn pressitilaisuuksissa osallistuminen on porrastettu, vain vähän osallistujia kerrallaan. Muutenkin korostuvat turvallisuus, turvavälit ja hyvä hygienia. Pienet tilaisuudet ovat mukavia kun järjestäjät ehtivät jutella kaikkien kanssa ja kysymyksiä on helppo esittää. Osa pressitilaisuuksista järjestetään tänä syksynä myös etänä.

Gantin syksyn kodintekstiilikokoelma esiteltiin aamiaistilaisuudessa, jossa oli vain muutama osallistuja sitten kerrallaan. Väreinä on mm. fuksiaa ja sinistä, vihreää ja poltettua oranssia. Vanha G-logogin on tehnyt paluun.

Castillo de Molinan viinejä (viinit saatu) maisteltiin etänä kaikille avoimessa Facebook - afterworkissa Sami Kurosen ja Castillo de Molinan viinintekijän Matías Cruzatin johdolla. Erilaiset etätapahtumat tulevat varmasti pysyvästikin osaksi arkeamme. Suurin oman alani messukin peruttiin, nyt on luvassa virtuaaliset etämessut Pariisista käsin, mielenkiintoista nähdä millainen messukokemuksen hyvin käsinkosketeltavalla ja visuaalisella alalla voidaan tarjota.

Viikonlopun ohjelmassa monella oli varmaan ylioppilasjuhlia. Ystäväperheen tyttären lakkiaisetkin olivat tänä viikonloppuna, osa osallistujista oli perunut ja loputkin tulivat porrastetusti. Kuvasin nuorta ylioppilasta jo keväälläkin, mutta eilen kuvattiin vielä vähän lisääkin. Aamulla heräsin vasta vähän ennen yhtätoista, huonosti nukutun viikon univajetta tuli vähän paikattua, mutta vähän kiire tuli aamulla. Hiusten pesun ja laittautumisen jälkeen kävin kiireellä vielä äidinkin luona toimittamassa luvatusti vähän asioita kotiasu päällä. Äiti kyseli olenko menossa verkkareissa juhliin, kun olin jo meikannut, hiukset föönattuna ja kerroin voivani olla kiireessä vain hetken kun on kiire ylppäreihin. Ei sentään, kotiin piti ehtiä vielä vaatteiden vaihtoon. Onneksi vaatteet oli ovat silitettynä ja mokkakengät harjattuna. Kotiin palattuani tajusinkin, ettei ollutkaan kiirettä, olin katsonut kutsusta ajan aivan väärin. Lähtöön olikin vielä puolitoista tuntia.

Olipa kiva kuvata päivänsankaria ja, ihana nähdä ystäviä, joita olin tavannut viimeksi uutena vuonna.

Miten sinun viikkosi on sujunut, oliko viikonlopun ohjelmassa venetsilaisia, muita kesäkauden päättäjäisiä tai ylioppilasjuhlia? Millä fiiliksellä syyskuuhun ja syksyyn?

Takaisin arjessa

Arki on alkanut taas minullakin. 

Loma tosin meni melko lailla omaisen asioita hoidellessa asunnon etsinnästä muuttoon ja hänen vanhan asuntonsa tyhjentämiseen. Viimeisimmästä omasta muutosta on niin kauan aikaa, etten edes muistanut kuinka paljon ihan kaikkiin pieniin asioihin menee aikaa, saati sitten isompiin. Niin se loma vain hurahti sitten niihin. Kuuluu kuitenkin tähän ikään, että tällaisiakin velvollisuuksia tulee vastaan. 

Eilen viimeisiä tavaroita Kierrätyskeskukseen viedessäni olin kuitenkin helpottunut, että kolmen kuukauden urakka on osaltani toivottavasti nyt aika lailla paketissa. Loput asuntoon liittyvät hommat saakin hoitaa urakkaan murto-osalla osallistunut sukulainen. 

 

Viimeisenä varsinaisena lomapäivänä viimein ehdin kampaajalle, nipin napin silloinkin kun tuli yllättäviä muutoksia aikatauluihin. Seitsemän kuukauden koronatukasta lähti ainakin 15 cm niskasta ja värikin kirkastui, viimeksi olin käynyt kampaajalla tosiaan tammikuun alussa. Toivottavasti pääsen seuraavan kerran kampaajalle vähän lyhyemmällä välillä.

Vadelmasato on ollut tänä vuonna hyvä, kauden viimeiset marjat taisin poimia eilen. Olen kyllä onnettoman hidas poimija, enkä tuntipalkoille pääsisi, mutta jonkin verran ehdin kuitenkin iltamyöhällä poimia vadelmaa aamiaisille ja talveksi pakkaseen. Mustikat olen ostanut kaupasta vaikka maalla niitä oli jonkin verran, keskityin kuitenkin etsimään tatteja käydessäni siellä pari viikkoa sitten. Toivottavasti tatteja löytyy ensi viikonloppuna. Löysin Helsingissä lähimetsästä myös pari villiintynyttä punaherukkapensasta, joista keräsin marjat talteen.

Luonto on kaupungissakin lähellä. Tiaiset ovat taas läpi kesän käyneet kylpemässä pikku "kylpyammeessaan" parvekkeen nurkassa.

Olen nauttinut ensimmäisen työviikon jälkeisestä viikonlopusta, vapaa-ajasta, lämmöstä ja jääkahveista omalla parvekkeella kuin rantakahviloissakin. 

Tänään hain Lapinlahden Venetsia Ambiente-leipomosta ihanaa spelttileipää, kiertelin puistossa ja palstoilla ja istuin Löylyssä pari tuntia lukemassa, jääkahvin voimalla, totta kai. Mikä ihana, rauhallinen hellepäivä! 

Nautitaan nyt näistä kesän ehkä viimeisistä helteistä. Mitä olet puuhaillut viikonloppuna? 

Kohti heleämpää ihoa

Kaupallinen yhteistyö Helein/Nelkytplusblogit

Kesän jälkeen ihoni tuntuu aina voivan paremmin. Hoidan ja suojaan ihoani auringolta, ulkoilen paljon ja stressaan  yleensä vähemmän. Tänä kesänä stressitasot ovat tosin pompanneet huippuunsa, mutta iho vaikuttaa voivan hyvin siitä huolimatta. 

Syön paljon marjoja, joiden siemenöljy tekee hyvää iholle. Lisäksi syön rasvaista kalaa, munia ja avokadoa. Tupakkaahan en ole eläissäni edes maistanut.

Olen aina koettanut hoitaa ihoani hyvin, en ole tainnut koskaan mennä nukkumaan meikit kasvoilla, vaan aamuin illoin rutiiniin kuuluvat puhdistus ja kosteutus.

Pelkkä ulkoinen ihonhoito ei kuitenkaan riitä, sanonta "kauneus tulee sisältäpäin" pitää tosiaan paikkansa ihonhoidossa. Keski-ikäisenä on otettava koko arsenaali käyttöön ihon hyvinvoinnin ylläpitoon. 

Olen keväästä alkaen syönyt päivittäin Heleinin Strong Collagenia. Helein Strong Collagen on suomalaisen perheyrityksen Vermanin valmistama apteekeissa tai verkkoapteekeissa myytävä laktoositon ja gluteeniton kauneusravintolisä.

Kollageenintuotanto heikkenee luonnostaan iän myötä; iho alkaa veltostua ja rypistyä, hiukset ohentua ja nivelsiteetkin alkavat vuosien varrella menettää notkeuttaan. Iän mukanaan tuomia muutoksia on vaikea paikata pelkällä terveellisellä ruokavaliolla. Tutkittua kollageenia sisältävä vahva kauneusravintolisä kannattaa lisätä rutiineihin jo neljänkympin tietämillä. Se auttaa mm. ylläpitämään nuorekasta ja kiinteää ihoa.

Kosmetologit ovat kiitelleet ihoni kuntoa ja vahvuutta. Geeneillä on toki suuri osuus, mutta uskon myös säännöllisen ihon sisäisen ja ulkoisen hoidon vaikuttavan ihon kimmoisuuteen ja ulkonäköön. 

Biotin Strong on myös Vermanin suosikkikauneusravintolisä. Tiia kertoo biotiinipostauksessaan, kuinka Biotiini on auttanut kynsien, hiusten, ihon ja limakalvojen hyvinvointiin. Cride ja Heli ovat huomanneet hiusten ja etenkin kynsien kunnossa huomattavaa parannusta Biotiinin käytön aloitettuaan. 

Kahdeksankymppinen äitinikin vannoo Heleinin Biotiinin nimeen, hänellä onkin edelleen kauniin tuuheat hiukset. 

Heleinin Strong Collagen on kliinisesti tutkittu. C-vitamiinia sisältävän vahvan kollageenilisän kollageenit on pilkottu valmiiksi hyvin imeytyviksi  di- ja tripeptideiksi. Ihon uusiutumista edistävä kollageeni pitää ihon kimmoisana ja joustavana. C-vitamiini edistää kollageenin muodostumista luuston, rustojen, ikenien, verisuonten ja ihon normaalia toimintaa varten. 

Odottelin tuloksiksi lähinnä kimmoisamman ja kiinteämmän näköistä ihoa ja juonteiden pehmenemistä, mutta olen lisäksi tehnyt jännän huomion Heleinin Strong Collagenin nauttimisen aloitettuani; ohimoilla ja leukaperissä minulla on ollut vuosikausia pienen pientä, ihonväristä näppylää. Nyt näpyt ovat miltei hävinneet. Tällaiset näpyt taitavat johtua ihon pintakuivuudesta, joka näyttää nyt vähentyneen.

 Kuinka sinä hoidat ihoasi, kuuluko kollageenilisä rutiineihisi?

Kerrostaloelämää

Kerrostaloelämää kuvataan liian usein ankeaksi ja kolkoksi. Olen itse asunut omakotitalossa, rivitalossa ja useammassa kerrostalossa enkä todellakaan kaipaa rivi- tai omakotitaloon. Olen täysiverinen kerrostaloasuja.

Tässä kodissa olemme asuneen viisitoista vuotta, saman kadun varrella asuin sitä ennen viisi vuotta. 40-luvun lopussa ja 50- luvun alussa rakennetut talot muodostavat kodikkaan vehreän kokonaisuuden.

Hyvin hoidetussa kerrostalossa saa kohtuukorvauksella hoidetut pihat ja yhteiset tilat sekä pesutuvan, saunan, jopa kuntosalin "kaupan päälle". Aamuisin talvella ei tarvitse luoda lumia eikä kesäisin ajaa ruohoa. Isossa taloyhtiössä toimii myös "suuruuden ekonomia" eli korjaukset ja remontit tulevat hieman halvemmaksi kun urakka tehdään isoon yksikköön.

Luin äskettäin jostain, että suomalaisilla on lähimetsään on matkaa keskimäärin 700 metriä, mutta puolet suomalaisista asuu vain alle 200 metrin päässä metsästä. Rakennettuun puistoon on matkaa keskimäärin puolitoista kilometriä. Meillä on oma puisto pihassa ja metsä alkaa suoraan pihapiirin talojen takaa. Merikin on vain parinsadan metrin päässä. Helsingin keskustakin on vain noin neljän kilometrin päässä. 

50-luvun talojen pihassa on useita satoa tuottavia kirsikka- ja omenapuita. Taloyhtiömme on iso, täällä on yhteensä toistasataa asuntoa, mutta isot pihat nurmikenttineen, isoine jalopuineen ja kukkaistutuksineen ovat viihtyisän rauhaisia. 

Pihalla voi grillata taloyhtiön grillillä ja syödä suurten jalopuiden varjossa. 

Kukkaistutuksia tulee vuosittain lisää, talonmiehemme siirtää pihan kukkapenkeistä harvennettuja kasveja uusiin kukkapenkkeihin ja keväällä roskisten vieressä oli laatikko johon asukkaat saivat tuoda parvekkeiltaan kuihtuneita sipulikasveja. Niitä talonmies istutti tulevien keväiden iloksi pihapiiriin. Kesän kauneimmat kukatkin, Sarah Bernhardt-pionit kukkivat pihapiirissä. 

Instassa olen puhunut arjen luksuksesta. Kotipihan hapankirsikkapuiden marjat ja vadelmapensaiden sato ovat minulle arjen luksusta. On mahtavaa, että voin poimia aamiaismarjat kerrostalon pihalta.

Mikä on sinulle mieluisin asumismuoto, elätkö sellaisessa nyt? 

Hitaat aamut, laiskat päivät, samettiset yöt

Tämä kesä on ollut ihana ja samalla raskas. On ollut hellepäivien hidastamaa elämää, hitaita aamuja, laiskoja päiviä, samettisen trooppisia öitä, mutta myös stressiä, huolta ja loputtomalta tuntuvaa uurastamista.

Siippa lähti kolmisen viikkoa sitten usecamman viikon työmatkalle pohjoisemmaksi ja minulla on ollut jo kesän alussa hiljalleen aloitettu ja nyt heinäkuussa  täydellä voimalla uurastettu melkoisen valtaisa urakka läheisen asunnon etsinnässä, muuton valmistelussa ja asunnon tyhjentämisessä sillä aikaa. Onneksi minulla onkin tänä kesänä pidempi vapaa kuin koskaan. Asunto on nyt melko pitkälle paketissa ja tavarat muuttovalmiina, mutta pistelinkin pari viikkoa 8-10 tuntia päivässä urakkaan, hoitelin asuntoasioita ja paljon muutakin. Moni ikätoveri on varmaan lähipiirissään jo kokenut samaa.

Nyt on pieni tauko pahimmassa puurtamisessa, ensi viikolla on tavaroiden kuljetusta, huonekalujen muutto ja vanhan asunnon siivous. Jos etsiskelette erilaisia Lundia-hyllyjä, niitäkin olisi myynnissä.

Olen inspiroitunut järjestelemään tällä viikolla myös kotona; yhtenä iltana siivosin ja järjestin keittiökaappeja puoli kolmeen saakka yöllä!

Lomajakson alun halusin ottaa rauhallisesti. Sovittuna ohjelmana olivat vain kuumat viikonloppupäivät ystävien uima-altaalla, ruokakassikeikat anoppilaan sekä päivän pressimatka Tallinnaan.


Keväällä napsahtaneien lomautusjakson viimeisten päivien ja talvella kertyneiden ylityövapaiden muodostaman kolmen viikon aikana, ennen varsinaisen virallisen loman alkua kerättiin voimia urakoihimme ja koottiin alkukesän ihania muistoja.

Hitaat loma-aamut alkavat rauhallisella aamiaisella; hedelmiä ja suomalaista mansikkaa tuorepuuron kanssa.

Maalla appivanhempien luona on käyty kerran viikossa viemässä ruokakassit. Nyt kun siippa on reissussa, olen ajanut maalle kälyni kanssa. Vaikka pikkupaikkakunnan kaupassa on aina tungoksetonta, olemme vieneet runsaamman valikoiman ruokaostoksia kaupungista kerran viikossa, lounastaneet yhdessä,  seurustelleet ja tietysti myös leikkineet Tarmon kanssa. Tarmo on jo seniori ja kuonostaan sekä kulmistaan jo vähän harmaantunut. Riemu saapuessamme on kuitenkin aina yhtä suuri kuin nuorempanakin.

Maalla käyntejä lukuunottamatta en olekaan poistunut pääkaupunkiseudulta koko kesänä. Minulla ei ole nyt paloa kulkea kauemmaksi. Taidamme  pysytellä melko lailla lähimaisemissa kun Siippa tulee puoleksitoista viikoksi kotiin ennen seuraavaa työrupeamaansa. Käymme toki maalla ja järjestelemme läheisen muuttoa ja keksimme jotain kivaa tekemistä kotikonnuilla.

Jääkahvi on kesäherkkuni. Kotona aamukahvit vaihtuvat jääkahveihin heti kesän tullen. Eiranrannan Löylyssäkin tulee jääkahviteltua useamman kerran kesässä merta ihaillen. Lämmin kesäpäivä meren äärellä tuntuu aina suorastaan ylelliseltä, kesä ojn kuitenkin niin lyhyt.

Kotirannallakin olen käynyt välillä istuskelemassa. Toin mummin ja ukin vanhat, kultareunaiset coupelasit meille, samalla laitoin kiertoon sekalaisia laseja, jotta saatiin kaappiin näille tilaa. Yhden lasin, piccoloprosecon ja kirjan kanssa suuntasin rantaan nauttimaan lämpimästä, tyynestä illasta.

Valoisat illat saisivat jatkua pidempäänkin. Pitkät päivät ja meren läheisyys ovat minulle elämän luksusta. Parina iltana olimme kesäkuun lopulla olimme ulkona syömässä - nautinnollista taas päästä ravintolaan kevään jälkeen - ja metron tai taksin sijaan kävelimme takaisin valoisassa yössä rantoja pitkin.

On kesään kuulunut jopa pahimpina puurtamisen päivinä myös myös paljon hyvääkin. Kotipihan kirsikkapuiden marjat ja vadelmapensaiden sato ovat minulle arjen luksusta. On mahtavaa, että voin poimia aamiaismarjat kerrostalon pihalta.

Kuinka sinun kesäsi on kulunut? Onko kaikki mennyt suunnitelmien mukaan, onko ollut paljon ohjelmaa vai oletko saanut levätä?