Viisi viikon varrelta

Talvi ei tunnu taittuvan lainkaan, mikä tavallaan sopii kun olen viettänyt talvilomaviikkoa. Toisaalta kuitenkaan ei, olen odottanut kevättä kiihkeästi ja se tuntuu lipuvan jäisenä sormien läpi. 

19. hääpäivä. Jo ennen avioliittoa puhuimme hyvästä arjesta ja sitä arvostamme edelleen 22 yhteisen ja 19 aviovuoden jälkeen. Hyvää arkea on vaikkapa yhdessä nautittu aamiainen.

Vaikka arki on tärkeää, pienet juhlahetketkin tuovat siihen nostetta ja vaihtelua. Hääpäivänä lähdettiinkin Tukholman-risteilylle. Laivalla nautittiin merenelävistä, maissa ehdittiin kävellään 12000 askelta, vaikka laivalta/laivalle kuljettiin Uberilla. Lounaalla käytiin Hemmassa Vasastanissa, fikaamassa eli kahvilla Stora bagerietissa Östermalmilla ja ensimmäiset kukkivat kirsikkapuutkin nähtiin Kungsträdgårdetissa.

Pionit, tämä tuskin selitystä kaipaa. Näitä väriä vaihtavat pioneita en voi vastustaa.

Parsakausi ja ravintoloiden parsaviikot ovat jälleen alkaneet.

Kappelissa kuoritaan parsaa sesongin aikana jälleen n. 100 kg viikossa.

Kappelin klassisessa parsamenussa, jonka pääsin nauttimaan PR-illallisella, on herkullisen hienostuneita sesongin makuja;

Kuohuviinillä maustettua kuohkeaa parsakeittoa, marinoitua parsaa (L, G)

Paistettua nieriää ja vihreää parsaa, Hollandaisekastiketta ja sitrusperunaa

Raparperisorbettia ja sitruuna-mansikkakakkua (L, VE)

Parsan kanssa sopii Alsacen vähäsokerinen riesling sekä klassinen ranskalainen Sancerre sekä tietysti samppanja.

Viimein päästiin tekemään varaukset laiva- ja lauttamatkoista yöpymisiin kesän Euroopan autotourneelle a.k.a. Suurelle Viinimatkalla mm. Moselille ja Champagneen. Varattuna mm. yö linnassa ja tämä kiva huoneisto Champagnen maakunnassa. Suunnittelen matkoja aina etukäteen ja etsin mielenkiintoisia paikkoja ja nähtävää koosta valita matkan varrella fiiliksen mukaan. Vaikka matkoille ei lyödä lukkoon mitään tiukkoja aikatauluja, haluan tehdä ainakin yöpymisvaraukset etukäteen jotta matkalla voi olla huoleti seuraavista yöpymisestä ja matkabudjetista sekä keskittyä reissussa matkaan eikä hotellisivustojen vertailuun.

Millainen matkailija sinä olet; etukäteissuunnittelija vai matkallasi vasta majoitukset etsivä hetkessä eläjä? Odotatko jo kevään lämpöä?

Autoloma Portugalissa osa 2

Porto, Portugalin toiseksi suurin kaupunki  Douro-joen suistossa tarjosi mm. jyrkkiä mäkiä, värikästä arkkitehtuuria ja rappioromantiikkaa, historiaa, port-viinejä ja ruokakokemuksia. 

Portugalin matkamme jatkui Dourojoen viinitiloilta Porton kaupunkiin.

Portugalin autolomamme alkoi siis Sintrasta, jonne ajoimme heti Lissabonin kentältä vuokraamallamme autolla. Sintrasta jatkoimme Coimbraan ja Douro-joen viinitiloille. Ensimmäisen osan Portugalin-matkastamme voit lukea täältä.

Koska Portossa parkkipaikan löytäminen vaikutti etukäteen katsottuna aika vaikealta, eikä kovin lähelle hotellia olisi edes päässyt autolla, päädyimme ajamaan auton edulliseen,  vartioituun autohalliin vähän kauemmaksi keskustasta ja ajamaan loppumatkan Uberilla hotellille.

Yövyimme Descobertas Boutique-hotellissa aivan Douro-joen rannan tuntumassa. Hotellilta oli kätevä suunnistaa eri puolille kaupunkia.

Yli satavuotias Majestic Cafe Rua de Santa Catarina-ostoskadulla on mukava pysähtymispaikka. Kalliimpi kuin moni muu Porton kahviloista, hinnassa on myös "historia ja atmosfääri-lisää".

Mercado do Bolhãon kauppahallissa Portossa voi tehdä ruokaostoksia sekä hakea eri tiskeitä juotavaa ja viinikauppiailta ruokaan sopivan lasillisen viiniä. Raikas Vinho Verde sopi hyvin ostereiden ja sashimin kaveriksi.

Douro-joen toisella puolella Gaian alueella sijaitsee lukuisia port-talojen kypsytyskellareita, joista monissa pääsee maksua vastaan myös kierrokselle ja maistelemaan port-viinejä sekä ostamaan pullon tai pari kotiinviemisiksikin.

Portosta jatkoimme taas autolla matkaa etelän suuntaan. Válegan kirkko, joka tunnetaan myös nimellä "Portugalilainen Sikstuksen kappeli" (Portugalilaiset näköjään haluavat verrata nähtävyyksiään tunnettuihin kohteisiin), joka sijaitsee Ovarin kunnassa, Aveiron alueella on yksi Portugalin kauneimmista kirkoista.

Tämän vaikuttavan, maalatuin laatoin ulkoa ja sisältä koristellun kirkon rakennustyöt aloitettiin vuonna 1756, takennustyö kesti yli sata vuotta. Vuosina 1923-1958 tehtiin konservointitöitä, ja vuosina 1959-1960 pääjulkisivu ja sisäseinät laatoitettiin Aleluia Cerâmicasin värikkäillä laatoilla. 

Vuonna 1975 kirkkoa laatoitettiin lisää arkkitehti Januário Godinhon suunnittelemilla Aleluia Cerâmicas -laatoilla.

Kirkkoa koristeltiin juuri valoilla "pyhimyskarnevaaleja" varten, joita kesällä tuntuikin olevan monissa portugalilaisikylissä, joten en saanut kunnollista kuvaa koko kirkosta ilman työmiehiä ja nostureita.

Aveiro tunnetaan "Portugalin Venetsiana". Nimitys on vähän liioiteltu; pienessä laguunin rannalla olevassa pienessä kaupungissa on muutama lyhyt kanava ja joitain värikkäitä "moliceiro"-veneitä. Aveiro sopii silti loistavasti yhden yön pysähdykseen. Kanavan rannalla oli mukava istuskella ja juoda port tonicia eli portviinin ja tonicin raikasta sekoitusta.

Pienessä  vanhassa kaupungissa on runsaasti ravintoloita ja matkan yksi parhaista ravintoloista, O Bairro, löytyikin Aveirosta. Ateria oli lyhyen jonottamisen arvoinen.

Costa Nova Aveiron lähellä on kaunis pieni rantakylä Portugalissa, joka tunnetaan värikkäistä, raidallisiksi maalatuista taloistaan. Vanhat kalastajien talot ovat nyt suureksi osaksi airbnb-käytössä. Pakkohan siellä oli pysähtyä hetkeksi ihailemaan ja kuvailemaan taloja.

Nazare on nykyisin turismista elävä, surffirannoistaan ja valtavista talvikauden aalloistaan tunnettu kalastajakylä Portugalin länsirannikolla. Emme normaalisti vietä rantalomia, mutta yhden yön pysähdykseen roadtripillä Nazare oli hyvä. Majakalla emme käyneet, sillä rannikko ajomatkallamme  Aveirosta Nazareen oli todella sankan sumun kietomana koko päivän. Aivan auringonlaskun aikaan sumu yht'äkkiä hälveni ja pääsin kesken illallisen, alku- ja pääruoan välissä ottamaan muutaman auringonlaskukuvan, jossa majakkakin häämötti.

Óbidoksen kaunis linnakaupunki on yksi Portugalin upeimmista ja parhaiten säilyneistä keskiaikaisista kaupungeista. Siellä oli viimeinen pysähdyksemme ennen auton palauttamista vuokraamoon ja matkan viimeisiä päiviä Lissabonissa.

Vanhan linnanmuurin sisäpuolella on historiaa henkivä kapeiden mukulakivikatujen sokkelo, jossa olisi kierrellyt pidempäänkin, mutta Lissabon odotti. Autoloma oli kiva tapa nähdä Portugalia,pääsimme käymään vähän pienemmissäkin kylissä.

Lissaboniin ja siellä kokemaamme yllätykseen palaan myöhemmin.

Lomaviikkojen varrelta

Kuuden viikon lomaputki on nyt puolessa välissä. (Normiloman lisäksi siis myös ylityövapaita. Usein minulle todetaan "Vau, onpa sulla erikoisen pitkä loma", mutta olen kyllä vapaani ansainnut ja tehnyt joka minuutin eteen paljon töitä). 

Kolmessa lomaviikossa on ollut jo kaikkea kivaa; mm. perinteiset juhannusmenot maalla, Aussi-kaverin Suomen vierailu, pizzajuhlat ja Olli-koiran saapuminen anoppilaan.  Väliin on mahtunut myös sadepäiviä, jolloin olen viihtynyt kotona lueskellen.

Loman aikana on käyty muutamaan otteeseen ulkona syömässä. Bistro Ingrid Ullanlinnassa oli kiva tuttavuus -viihtyisä, mutkattoman hyvää ruokaa tarjoileva kortteliravintola.

Tällä viikolla tehtiin kesäretki Tammisaareen; päiväkävely, uusi Chappe-museo ja YLP!-pizzaravintola. YLPin pizzat ovat kyllä hehkutuksen arvoiset. Ravintola aukeaa klo 16, mutta jonoon kannattaa mennä jo aiemmin. Me saimme viimeiset paikat ensimmäiseen kattaukseen, meidän jälkeemme tulleet laitettiin jonotuslistalle.

Miehen Ranskan ja Kanadan pikkuserkkujen kanssa käytiin Yes Yes Yesissä lounaalla, onnistunut Ruokakokemus tämäkin. Oman keittiönkin kesäruokalistalle tuli ideoita flatbreadista ja paistetuista gnoccheista.

Kuluneella viikolla käytiin myös Strömforsin ruukissa. Ruokakokemus ei mennyt ihan nappiin, mutta muuten oli kivaa. Strömforsiin täytyy palata joulumarkkinoiden aikaan.

Olli on suomalais-irlantilaisen tuttavapariskunnan koira, he lähtevät Australiaan töihin pariksi vuodeksi ja kolmevuotias bordercollie Olli muutti Irlannista anoppini luo maalle. Herttainen Olli onkin on valloittanut kaikkien sydämet ja saanut leikkikaverin kälyni maalla usein vierailevasta Lille-koirasta, jonka kanssa Olli oli tullut heti toimeen.

Tutustuimme australialaisen Richardiin alunperin tokiolaisessa baarissa uudenvuodenpäivänä 2015. Maanantaina tapasimme hänet jo toista kertaa Helsingissä tuon baarikohtaamisen jälkeen, hän on ollut täällä kerran siinä välissäkin, mutta me olimme samaan aikaan takaisin Tokiossa viisi vuotta sitten. Satunnaisista kohtaamisista voi tulla mielenkiintoisia tarinoita.

Vietimme päivän kävellen ympäri Helsinkiä kertoen pikku triviatietoa, maistamalla jäätelöä, lohileipiä ja suomalaista olutta ja vierailemalla Suomenlinnassa. Illalla käytiin vielä syömässä ja lopulta ihailtiin keskiyön vaaleanpunaista taivaanrantaa Tornin Ateljee barin terassilta. Kesäkuiset valkeat yömme ovat elämys.

Australialainen ystävä kutsuttiin myös kotiimme syömään, tarjoilimme  lohta kolmella tapaa; loimutettuna, savustettuna ja kylmäsavustettuna. Kalaa ostettiin varmuuden vuoksi "tarpeeksi".

Edessä on vielä yksi rento lomaviikko Suomessa ja kaksi viikkoa Portugalissa.

Mitä sinun heinäkuuhusi on kuulunut?