Maailman halvin Michelin-ravintola | The most inexpensive Michelin star restaurant

Michelinin tähdet ovat haluttuja ravintoloitsijoiden keskuudessa, niiden eteen tehdään vuosikausia tinkimätöntä työtä, silti monet loistavat ravintolatkaan eivät koskaan niitä saavuta.

Michelin-tähden saavuttaminen ei kerro ravintolan hintatasosta,  sillä ulkoisilta puitteiltaan varsin vaatimaton ja edullinen ravintolakin voi saada Michelin-tähtiä, mikäli siellä tarjotaan omassa luokassaan poikkeuksellisen taidokkaasti valmistettua ruokaa.

Tähdet kertovat ainoastaan siis ravintolassa tarjottavasta ruuasta. Sen arvostelussa on perustana viisi kriteeriä:

raaka-aineiden laatu

vastine rahalle
"käsityö" – eli valmistustapa sekä makujen yhteensopivuus

"persoonallisuus" – eli miten kokki onnistuu tuomaan esiin jotain ainutlaatuista

laadun pysyvyys – ruokailuelämyksen on oltava yhtä vakuuttava riippumatta siitä, koska se tapahtuu.

Yksi tähti merkitsee ravintolan olevan kategoriassaan poikkeuksellisen hyvä, kaksi tähteä tarkoittaa, että ravintolan takia kannattaa tehdä kiertomatka ja kolme tähteä saa ravintola, joka on itsessään matkan arvoinen.

Tähtiä jaetaan säästeliäästi ja niitä annetaan ravintoloille, jotka edustavat arvostelijoiden mielestä poikkeuksellista laatua sekä ruokakulttuurin että ruoanlaittotaidon osalta.

Jo edellisellä Hong Kongin-matkallamme viisi vuotta sitten suunnittelin, että olisimme käyneet Tim Ho Wanissa, maailman halvimmassa yhden tähden Michelin-ravintolassa. Silloin aika ei kuitenkaan oikein antanut periksi. Tälle matkalle merkkasin ravintolan väljän matkaohjelmamme yhdeksi "pakolliseksi" kohteeksi. Tim Ho Wan on kantonilainen dim sum -ravintola, jossa tarjotaan seurueelle pieninä annoksia tuotavia pikkupurtavia.


Tim Ho Wanilla on nykyisin useampia ravintoloita, joista yksi oli hotellimme lähellä. Halusin kliinisemmän ostoskeskusravintolan sijaan kuitenkin siihen Tim Ho Wanin ravintolaan jolle Michelin-tähti on myönnetty Sham Sui Pon alueella. Heti ensimmäisenä kokonaisena päivänä suuntasimmekin Star ferry-lautalla Kowloonin puolelle, halusin käydä katsastamassa uutta objektiivia kameraan ja sen jälkeen Michelin-tason lounaalle.

 Ravintolaan joutuu kuulemma usein jonottamaan, pahimmillaan jopa tunteja! ja nytkin ravintolan edessä oli pari seuruetta odottelemassa. Me pääsimme kuitenkin suoraan sisään heti vapaana olevaan kahden hengen pöytään.

Ruoat oli listattu lapuille kiinaksi ja englanniksi, tilaus tehtiin merkitsemällä haluttu määrä ruoan nimen viereen. Myös viereisiin pöytiin tultiin samaan aikaan, joten emme päässeet kurkkimaan muiden pöytien ruoka-annoksia ja osanneet oikein arvioida annosten kokoa tilatessamme.  Hinnat olivat sen verran edulliset, että päättelimme annosten olevan aika pieniä. Tilasimme neljä annosta ja ajattelimme tilata lisää, jos siltä tuntuu. Annokset olivat kuitenkin yllättävänä kookkaita, yhteensä 126 Hong Kongin dollarilla eli reilulla 14 eurolla tulimme molemmat täyteen! Ei ihme, että Tim Wan Ho on tunnettu maailman halvimpana Michelin-tähden saavuttaneena ravintolana.

Tilasimme friteerattuja possudumplingseja, pork buneja, friteerattuja katkarapu-valkuiaskevätkääryleitä ja höyrytettyjä possu-katkarapudumpligseja. Olisiko myky oikea suomennos dumplingille?

Kuvista ei kovin kummoisia tullut, annoksissa ei paljoa väri-iloa ollut eikä sisustuksessa ollut mitään mainittavaa. Valaistuskin oli tyypillinen kiinalaisravintolan kova valaistus, loistevalolamput katossa. Siisti paikka kuitenkin. Ruoat tuotiin pöytään nopeaan tahtiin, ravintolaan ei pahemmin jääty seurustelemaan, vaan syötiin ja annettiin seuraaville tilaa. Ravintolan must-annos olivat pork bunit, joita oli eri ravintolasivustoilla ja ruokablogeissa kehuttu. Ne olivatkin hyviä, tosin taikinan makeus yllätti. BBQ-possutäyte oli suolainen.

Oliko tämä unohtumaton ruokailu? No ei, viimeksi olen tainnut syödä dim sumia kuusi vuotta sitten edellisellä Hong Kongin-matkalla, joten vertailukohtaa ei oikein ole. Ruoka oli hyvää, mutta ei kokemus mielestäni olisi ollut monen tunnin jonotuksen arvoinen. Luokittelisin "tulipahan kokeiltua"-kokemukseksi.

Tim Ho Wan   G/F, 9-11 Fuk Wing Street, Sham Shui Po, Hong Kong


During our recent Hong Kong trip we checked off Tim Wan Ho, the cheapest Michelin star restaurant off our bucket list. Sorry, quality of photos isn't superb. Dishes aren't real lookers and the light was very harsh.

We thought of going there aready six years ago, but then we did not have enough time and it was really hot, did not feel like lining up for hours.

There usually shoudl be lines and also now there were few parties waiting. However, they had a table for two and we could walk directly in.

The restaurant is really a no nonsence type of place, nothing special in interior or in the looks of food, it's the taste people come here for, eat fast and give pace to the next patrons. Michelin stars are given only for the quality of food, not for the complete dining experience.

We ordered deep fried pork dumplings, pork buns, fried shrimp -egg white spring rolls and steamed pork shrimp dumplings. Pork buns are their speciality, to our surprice we could get three reasonably sized buns for 20 HKD. Dough was sweet, filled with BBQ pork.

Food was good, but as I had eaten dim sum last time six years ago, could not really compare. To me it would not have been worth of hours' waiting, but without wait it was a cheap and cheerful experience. 126 HKD for two, it is less than 15 EUR.

Kahvia ja Michelin-tähtiä Helsinki coffee festivalilla | Coffee and food pairing

 

Pikavinkki viikonlopuksi; Grand Champagne-tapahtuman lisäksi kaupungissa juodaan muutakin viikonloppuna. Helsinki coffee festival jatkuu viikonlopun yli Kaapelilla.

Festivaalilla mukana olevat Moccamaster ja Johan & Nyström-pienpaahtimo esittelivät ravintola Askin kanssa kahvin ja ruoan yhdistämistä neljällä kahvi-ruokayhdistelmällä. Kahvin erilaiset nyanssit tulivat ruoan kanssa esiin, mauista löytyi mm. maanläheisyyttä, happamuutta, paahteisuutta, hedelmäisyyttä. Aivan kuin viineistäkin. Eri tyyppiset kahvit ja erilaiset paahdot sovitetaan erilaisten ruokien kanssa. Kahvia tarjottiin kylmäuutettuna jopa kalan kanssa.

Moccamaster ja Johan & Nyström ovat mukana myös Taste of Helsinki-tapahtumassa kesäkuussa Coffee Lab-konseptilla.

Itselläni kärähtäneen ruoan tarjoilu on vahinko, mutta maailmalla raaka-aineiden hiillostaminen on harkittu trendi. Muodikas "musta ruoka" voi olla vaikka ripaus mustaksi hiillostettua purjoa, jota Ask tarjosi porotartarin ja hasselpähkinäaoilin kera.

Move over coctaila-food pairing! Coffee and food pairing is the new trend. This I learned at Helsinki Coffee festival where Moccamaster coffee maker, Johan & Nyström coffee roaster and Micheli star restaurant Ask introduced coffee and goumet dish pairing to a group of bloggers and other media.  Coffee can be paired with food just like wine, beer or cocktails.

Moccamaster an dJohan & Nyström are also participating Taste of Helsinki in June with Coffee lab concept.

One of the dishes was topped with a pinch of charcoaled leek. Black food and charcoaling -on purpose- is a hot trend now. If you burn your cooking badly, you can tell you just on the top of the trend!

Save the date; Taste of Helsinki 16.-19.6.2016

Jo viides Barry ja Mira McNamaran luotsaama Taste of Helsinki-ruokafestivaali on tulossa kesäkuussa 16.-19.6. tuttuun tapaan Kansalaistorilla.

Viime viikolla julkaistiin kymmenen ravintolaa, jotka ovat mukana tapahtumassa.

Aiempien vuosien osallistujista mukana ovat Pastor, Sinne, Ask, Bistro O mat ja Muru. Uusina mukaan lähtevät Kolmon3n, Toca, tamperelainen Hella & Huone, uusi kasvisruokaan keskittynyt Grön sekä Tallinnasta maansa parhaaksi ravintolaksikin valittu Ö. Luvassa on taas huikeita makuja ja Helsingin sekä lähiseutujen kiinnostavimpia ruokatrendejä. Jokainen ravintola tarjoaa kolmiosaisen menun lisäksi nimikkoannoksensa. Näistä vieraat saavat koota mieleisensä menun. Suurin osa annoksista maksaa 5-6€/kpl.

Ruokaelämysten lisäksi on luvassa myös laatujuotavaa; viiden maahantuojan viinejä,  klassikkoaperitiiveja. Johan & Nyströmin ja Moccamasterin kahveja, Sinebrychoffin tuo House of Beers -valikoiman ja André Clouet tarjoilee samppanjat.

Helsinkiläinen jazz-kollektiivi We Jazz tuo tapahtumaan maan parhaat jazz-yhtyeet ja kesäiseen  tunnelmaan sopivia tahteja soittavat DJ:t. Ruokaa on tarjolla iltakymmeneen asti,  juomatarjoilu ja livemusiikki jatkuvat yhteentoista saakka.
Early bird -hintaiset liput ovat myynnissä Taste Of Helsingin Facebook-sivuilla. Normaalihintaiset liput tulevat myyntiin Tikettiin 22. huhtikuuta klo 9:00.


The fift Taste of Helsinki food festival will be held at Kansalaistorin Puisto from 16th to 19th June. Participating restaurants familiar from the past years are Pastor, Sinne, Ask, Bistro O mat ja Muru. New ones are Kolmon3n, Toca, Hella & Huone, Grön end restaurant Ö from Tallinn, Estonia. Each restaurant will offer three course menu and their signature dish, Most dishes will cost from five to six euros

Besides fantastic food there will be a wide selection of beverages from selected vendors; an Aperol bar, André Clouet Champagne Bar, wine pavillion, Sinebrychoff House of beer and Coffee Lab By Johan & Nyström and Moccamaster.

Lehdistötilaisuudessa maisteltiin kolmen ravintolan valittuja paloja; Hella & Huone tarjosi kylmäsavustettua maa-artisokkaa, lipstikkaa ja ruisviskillä maustettua Lapin härkää, Bistro o Mat aiemmin suuren suosion saavuttanutta haukiburgeria ja lopuksi vielä Ravintola Toca esitteli maitosuklaavanukkaan mansikan ja minttu-jugurttisorbetin kera.

Herkullisia annoksia, odotukset ovat taas korkealla!

Lopuksi kävin vielä Electroluxin Chef's secret -kokkikoulussa, jossa päästiin kokkaamaan Suomen Kokkimaajoukkueen jäsenen opastuksella lohitartaria. Annoksen ulkonäöstä käytiin jopa pikku kisa, mutta voitto ei kuitenkaan osunut tälle annokselleni. Revanssia voin ottaa Taste of Helsingissä, johon kokkikoulukonsepti myös tuodaan. 

Taste of Helsinki on jo merkittynä kalenteriini, kesäkuu on täällä tuota pikaa!

In the press event three restaurants revealed one dish each form their Taste of Helsinki selection. Hella & Huone offered smoked Jerusalem artichoked, lovage and rye whisky seasoned Lappland beef, Bistro o Mat offered pike burger and Toca served milk chocolate pudding with strawberry and mint yogurt ice cream.

I already had a chance to prepare salmon tartar at Chef's Secret cookery school at the press event. Delicious taste, even though the outlook of my dish did not win the littel competition we had.

I have already marked Taste of Helsinki in my calendar, June will be here very soon!

Synttäri-illallinen ravintola Oxissa | Birthday dinner in a brand new restaurant

Puolisentoista viikkoa sitten juhlistettiin siis sekä minun ja Siipan synttäreitä, ne kun ovat kätevästi muutaman päivän välein. Olin varannut 1½ viikkoa aiemmin vuosikymmeniä samalla paikalla sijainneen Beefy Queenin paikalle avatusta Oxista Pikku Roballa meille pöydän.

Aiemmin hiljaisesta Pikku Robasta onkin yht'äkkiä tullut kaupungin hotein ravintolakatu; upouudet Ox, Mess, viime viikolla avattu Vinkkeli, Pastis ja Krog Roba löytyvät kahden korttelin pituiselta kadulta. Samalla kadulla on myös kälyni Mariian liike, joka muutti vuoden vaihteessa Vinkkelin tieltä entisen liikkeen viereiseen liikehuoneistoon Pikku Roballa.

Oxin taustavoimat ovat myös Helsingin Vanhassa kauppahallissa sijaitsevan kahvila-ravintola Storyn takana. Teemu Aura ja Markus Hurskainen omistavat Patisserie Teemu & Markusta. Anders Westerholmilla  ja Matti arkkisella ovat ravintolat Sushibar + Wine, Vin-Vin, Bier-Bier sekä viinitukku Viinitie.

Alle 40-paikkaisen ravintolan sisustus on yksinkertainen, etuhuonetta hallitsevat baaritiski ja avokeittiö. Aaltopeltiseinät toivat mieleen erään ravintolan Kööpenhaminan Fredriksbergistä, liekö sieltä haettu vaikutteita.

Valitsimme viiden ruokalajin yllätysmenun ja viinipaketin. Varsinkin kun emme tienneet mitä tuleman piti, viinipaketti oli kaikkein järkevin vaihtoehto saada kaikille annoksille sopivat viinit. Loppumattoman menun olisi saanut satasella, ruokaa olisi kannettu pöytään niin kauan kunnes olisimme itse viheltäneet pelin poikki! Ennätys oli 15 annosta, mutta eiköhän joku senkin hakkaa kun ravintola on kerennyt olla vähän kauemman aikaa auki.

Annoksista on tarkoitus vielä lautasellakin tunnistaa mitä raaka-aineita niissä on käytetty. Kylmässä alkukeitossa oli siian lisäksi fenkolia, minttua, kurkkua, piparjuurta ja merilevää, toi lievästi mieleen japanilaisia makuja. Seuraava annoskin oli keitto; sumakilla  ja oliiviöljyllä maustettu "kesäkeitto". Toki täysin erilainen kuitenkin kuin vieläkin puistatuksia aiheuttava koulun keittiön versio, tästä olisin nuollut lautasenkin jos olisin kehdannut. Pääruokana tarjottiin espanjalaisen härän poskea, meille tarjoiltaessa härkä painoi kuulemma 1200 kg, seuraavaan pöytään tarjoillessa härkä oli jo lihonut 100 kg. Valtavan kokoinen eläin joka tapauksessa! Pitkään haudutettu liha oli todella mureaa, sen kanssa oli tarjolla aromikasta tryffelipyreetä.

Neljän ja viiden ruokalajin menun ero olivat viiden ruokalajin menussa mukana olevat juustot. Siippa on suuri juustojen ystävä, enkä minäkään niitä väheksy. Otimme siis myös herkullisen juustoannoksen. Aterian kanssa tarjottiin herkullista leipää ja paahdettua, fenkolilla maustettua voita, joka pääsee kotikeittiössäkin kokeiluun. Leipää pyysimme lisääkin, sillä pyyhimme huolellisesti viimeisetkin maukkaat pisarat lautasilta.

Jälkiruokana oli raparperia ja vaahdoketta, annoksessa oli myös paahdettua kvinoa-"popcornia".

Kahvina oli ainoastaan Helsingin kahvipaahtimon suodatinkahvia. Suodatinkahvi oli ihan hyvää, mutta samojen ravintoloitsijoiden Storyssa olen juonut erinomaista espressoa, joka olisi saattanut kruunata aterian vielä paremmin.

Joka tapauksessa erinomainen illallinen. Palvelu oli rennon miellyttävää, ruoka herkullista ja  annokset sopivan kokoisia. Pöydät ovat melkoisen lähekkäin pienessä ravintolassa, Siippa siteerasi huvittuneena parhaita paloja takanaan istuneen naisnelikon vauhdikkaasta keskustelusta, joka ei ihan minun korviini asti kantautunut naurun pyrskähdyksiä lukuunottamatta. Viereinen pöytä jäi koko illaksi tyhjäksi, joten saimme olla ikkunapöydässä kuitenkin mukavasti rauhassa. On tietysti harmittavaa ravintoloitsijalle, jos tulee viime tingan peruutuksia eikä pöytää ehdi enää myydä uudestaan.

I and Husband celebrated our birthdays by eating a delicious dinner in brand new Restaurant Ox in Pieni Rooberinkatu in Helsinki. This formerly quiet short street in Helsinki city center is now bustling with several interesting restaurants. Also my sister in law Mariia has her jewellery and leather goods store on this street.

We took five course dinner with matching wines. We also could have chosen a "never ending" menu; dishes will keep on coming until patron tells to stop. Record this far is 15 dishes.

Falvours were interesting, but still clean, you could still recognize the ingredients. Interior in the small restaurant reminded me of a restaurant we have visited in Fredriksberg, Copenhagen.

All in all very delicious dinner.

Ellan Toscana

 

Ella Kannisen Toscanaan johdateltiin lehdistötilaisuudessa ravintola Prestossa antipaston voimalla. Ella kertoi tilaisuudessa yhdessä kirjan valokuvaajan Ofer Amirin kanssa Ellan Toscana-kirjan* synnystä ja taustoista.

Televisiosta tuttu toimittaja ja juontaja muutti perheineen kuusi vuotta sitten 600 asukkaan pikkukylään Firenzen ulkopuolelle. Kirjassa on ruokaohjeiden lisäksi tarinoita vieraanvaraisuudesta, ruoista, maisemista mutta myös jurottavista naapureista ja jopa vihanpidosta.

Tarinat, henkilökuvat ja Ellan omat, naapureiden, ystävien, sukulaisten ja kylän ihmisten kotiruokareseptit kulkevat mukavasti lomittain. Ei ihan parasta iltalukemista sängyssä, kirjan herkullisia reseptejä lukiessa ja kauniita kuvia tutkaillessa tulee nälkä! Olen jo korvamerkinnyt muutaman reseptin kokeiluun

Kirja nostattaa myös Italian-matkakuumetta. Toscanaan pitäisi päästä taas, aikoinaan kävin Firenzessä kerran, kaksi vuodessa messuilla. Yhdellä reissulla pääsin viettämään upean illan vanhalla viinitilalla. Isäntämme kierrätti meitä katsomassa oliivilehtoa, 200 v. vanhaa ulkouima-allasta, 500 v. vanhaa kappelia ja viinikellaria, jossa oli muurinpätkä Rooman valtakunnan ajoilta. Astiakaapissa oli Napoleonin kahviastiasto, kappelissa Leonardo da Vincin oppipoikien maalaama alttaritaulu ja katossa satoja vuosia vanhat freskot. Kotiin viemisiksi sain vielä pullon Chiantia syntymävuodeltani... Unohtumaton ilta!!

*arvostelukappale saatu kustantajalta



Got for review a delicious, beautiful food and travel book by Ella Kanninen, a Finnish journalist who lives in Tuscany.

Rikastettua todellisuutta | Augmented reality

 

Muutaman viikon takaisilla Gastro Helsinki -messuilla messuhallin yhdessä kulmassa oli salaperäinen iso laatikko, Gastro Box. Olin saanut kutsun muutaman muun bloggaajan kanssa tuohon laatikkoon kokeilemaan rikastettua illalliselämystä, virtuaalista makumatkaa.

Meille oli katettu pitkä pöytä, tarjolla oli upea keittiömestareiden Sami Rekolan ja Jaakko Sorsan kehittämä neljän ruokalajin ateria ja asiakaskokemuksen vieminen vähän tavallista ravintolaruokailua pidemmälle eri aistien avulla. Ravintolassa asiakaskokemushan on monien aistien, tunnelmien ja tuntemusten muodostama kokonaisuus, jossa ruoka on vain osa kokemusta. Jopa minä ruokafanaatikkona ajattelen parhaita ravintolakokemuksia olleen niiden, joista en välttämättä myöhemmin muista kovinkaan hyvin mitä söin, mutta kokemuksen kaikkien osasten loksahtaneen kohdalleen niin palvelun, tunnelman, sisustuksen, ruoan kuin seurankin suhteen.

Gastro Boxissa ruokailua rikastettiin seinille projisoiduilla vaihtuvilla maisemilla, jotka saivat tuntemaan kuin olisimme istuneet luonnon keskellä. Alkuun tarjotun savustetun lohen nautimme keväisen vihreässä maisemassa. Härkätartaria tatticremen kanssa tarjoiltiin viherässä metsässä ja poronpotkaa ja puikulasosetta ruskan keskellä. Syvän suklainen marjojen raikastama jälkiruoka syötiin marjametsätunnelmissa. Kokemus oli moniaistinen, tunnelmaa voimistettiin äänillä ja tuoksuilla. Linnut lauloivat ja purot solisivat. Olen ravintolassa syönyt pari kertaa tarjoilijan johdatellessa kertomuksella kunkin annoksen tunnelmiin. Nuo tarinat tuntuivat vähän lapsellisiltakin, mutta Boxissa aterian edetessä vaihtuvat maisemat, valon vaihtelu ja tietysti maut loivat kokonaisuuden joka vei mennessään. Keskustelun aiheetkin kulkivat kuin huomaamatta maisemien mukaan Lapista metsissä samoiluun.

Tekniikka antaa kokemusten rikastamiseen tulevaisuudessa yhä paremmat mahdollisuudet. Tulevaisuudessa asiakaskokemusta voidaan vahvistaa vaikka tuomalla hologrammien avulla ystäviä ja sukulaisia  toiselta puolelta maailmaa "istumaan" seurueen keskelle.

Haaga-Helia amk:n Haagan kampukselle avataan Haaga Box tämän kevään aikana. Haaga-Helia ammattikorkeakoulun ja Tekesin yhteishankkeessa syntyy vuosina 2016–2018 useita rikastetun todellisuuden palveluympäristöjä, joissa asiakkaat kokevat muun muassa jouluisia ja eläinpuistoteemallisia elämyksiä. Saimme jo alustavan kutsun tulla myöhemmin tutustumaan uusiin elämyksiin, joita Boxissa kokeillaan.


I attended at an exciting dinner at Gastro fair in Helsinki. A group of bloggers were invited for a virtual gastronomic event augmented with changing views projected on the walls, sounds and scents matching the dishes we were served. We were served the best of Finland in food and augmented reality. A great, still a bit different experience. Soon experinces like these will be brought to every day service industry, modern technology will give possibilities to serve audience in many new ways

Tacoja, mezcalia ja matoja | tacos, mezcal and dried worms

Vuorimiehenkadun pienessä meksikolaisessa El Reyssä käytiin jo tammikuussa, mutta nyt tuntuvat postaukset laahavan perässä.

Olemme koettaneet päästä ravintolaan syömään jo muutaman kerran aiemminkin jo viime kesänä, mutta vasta kipakkana tammikuisena pakkasiltana saimme pöydän. Viime viikon NYT-liitteessä kehuttiin El Reyn tacoja kovin , pöydän saaminen voi olla vielä vaikeampaa.


We visited small Mexican restauran El Rey already in January, but I don't seem to have time to pubish all the blog posts I have in mind.

Jaoimme ceviche-annoksen ja pehmeitä pikku tacoja herkullisten kastikkeiden kera sekä enchilada-annoksen.

We shared ceviche, soft little tacos and enchilada.

Jälkkäriksi valikoitui flan ja churrosit, joit kastettiin paksuun sulaan suklaaseen.

Espanjalainen tarjoilijamme suositteli loppuun mezcalin ja tequilan kanssa appelsiinia, jonka päälle oli ripoteltu suolasta, chilistä ja -IIK!- kuivatuista madoista tehtyä mausteseosta. Rohkeasti kuitenkin söin oman appelsiininviipaleeni. Suolaisen, makean ja tulisen liitto pehmensi juomien makua uskomattoman hienosti.

Ystävällinen palvelu, hyvä ruoka ja kohtuulliset hinnat takaavat tämän kiva pienen paikan suosion syrjäkadun sijainnistaan huolimatta (jos Etelä-Helsingissä voi niin sanoa).



For dessert we had flan and churros dipped in thick chocolate. Our Spanish waiter served us orange slices seasoned with salt, chili and dried worms! Despite my dislike of eating worms, I bravely ate the orange slice and it was delicious. Mix of spices and salt - and the worm- made tequla and mezcal taste really smooth.

El Ray is a cozy little restaurant, even though it's located on a quiet street, friendly service, reasonable prices and good food seem to make it popular.