Nektariiniclafoutis airfryerilla valmistettuna

Philips airfryer XXL saatu testiin

Tämän kesän luottojälkiruoka meillä on ollut clafoutis, ranskalainen pannukakun hienostuneempi sukulainen, joka on kuitenkin yhtä helppo valmistaa kuin pannukakkukin.

Tällä kertaa valmistin clafoutiksen Philipsinältä testailuja varten saadulla Airfryer XXL:lä.

Voit käyttää nektariinin sijaan muita hedelmiä tai marjoja. Nektariineista valuu paljon nestettä, joten clafoutiksen paistoaika on niitä käytettäessä hieman pidempi kuin esim. mustaherukoista valmistetun clafoutiksen.

Clafoutiksen kuuluu jäädä keskeltä hieman pehmeäksi ja vanukasmaiseksi.

Nektariiniclafoutis airfryerilla valmistettuna 

2 isoa kypsää nektariinia

2,5 dl turkkilaista jugurttia

3 kananmunaa

1 dl sokeria

1 dl vehnäjauhoja

1 tl vaniljasokeria

1/2 tl timjamia 

1 rkl luomusitruunan kuorta raastettuna

tomusokeria koristeluun

Poista kivet ja paloittele nektariinit peukalon pään kokoisiksi paloiksi.

Vuoraa uuni- tai kakkuvuoka leivinpaperilla, leikkaa leivinpaperi niin ettei se, nouse yli vuoan reunojen ä. Voit käyttää noin kahden litran vuokaa tai pyöreää vuokaa, jonka halkaisija on 20-22 cm. Kaada nektariinikuutiot vuoan pohjalle.

Sekoita muut ainekset keskenään ja kaada marjojen päälle. Paista vuoassa airfryerin korissa n. 26-28 minuuttia, kunnes seos on hyytynyt ja saanut väriä pinnalle. Nektariineista tulee paljon nestettä. Jos käytät marjoja tai muita hedelmiä, muutaman minuutin lyhyempi paistoaika voi olla riittävä.

Jäähdytä. Ripottele pinnalle tomusokeria juuri ennen tarjoamista.

Viisi viikon varrelta

Mukavaa syksyn ensimmäistä sunnuntaita. 

Sieltä se syksy tuli, tällä kertaa ihan selkeästi yhdessä hetkessä ja fyysisesti omin silmin nähden.

Istuin viikko sitten Eiranrannassa kahvilla helteisessä illansuussa, kun miltei pilvettömälle taivaalle vyöryi korkea tumma pilvi, joka peitti auringon. Totesin mielessäni "Jaaha, sieltä se syksy nyt vyöryi" ja niin olikin, ilma viileni illan aikana hellesäästä näihin syksyisiin lukemiin. Naapuripöydässä joku tokaisi "En halua lähteä kotiin, koska se tarkoittaa kesän olevan ohi!".

Syksyn saapuminen ja päivien lyheneminen on minulle aina haikeaa; rakastan kesän lämpöä ja valoisia öitä. Syksy tuli niin yhdessä rysäyksessä, että viime viikonlopun kuumat päivät tuntuvat tuntuvat jo kaukaisilta. Oliko se tosiaan viime viikonloppuna, kun täytyi tulla välillä sisälle vilvoittelemaan kuumasta auringosta?

Aamut tosiaan muuttuivat niin viimeksi, että kaulahuivi oli otettava käyttöön. Talvitakit saavat minulla vielä odottaa kaapissa, vaikka paksuja talvitakkeja on jo näkynyt kaupungilla ihan meidän suomalaistenkin päällä.

Fiskarsissa, entisen veitsivalmistamon tiloissa on avattu panimon, tislaamon, viinimön, baarin ja putiikin yhdistävä Veitsitehdas, johon pääsin eilen avajaisissa tutustumaan. Veitsitehtaalla on ennen valmistettu saksia ja veitsiä, nyt tiloissa tarjotaan Fiskarsin Panimon, Noita Wineryn sekä Ägräs Distilleryn vastuullisesti tuotettuja ja maukkaita elämyksiä. Kävijät pääsevät kurkistamaan kulisseihin ja kuulemaan, kuinka juomat valmistuvat.

Food Camp Finlandin luotsaamassa Veitsitehtaan gastrobaarissa tarjoillaan panimotuotteita, luomuviinejä ja käsityöläiscocktaileja, syyskuusta alkaen myös teemaillallisia.

Olen kesän leiponut sämpylöitä, mutta leipää en ole tainnut pitkään aikaan leipoa. Eilen nukuin myöhään enkä jaksanut lähteä katsomaan onko lähistön huippusuositussa uudessa leipomossa vielä leipää jäljellä -pikku leipomon kapasiteetti kun on rajallinen. Leivoinkin itse pitkästä aikaa pataleivän iltapäiväksi. Yksinkertaisuudessaan herkullista!

 

Kodin lähellä olevissa istutuksissa on tänä vuonna päävärinä ollut vaaleanpunainen. Etenkin valtavan kokoiset vaaleanpunaiset dahliat ovat viehättäneet ja olen usein pysähtynyt ihailemaan niitä ohikulkiessani.

Yhtenä vuonna kuljin aamulla istutusastioiden ohi kun ne oli tyhjennetty ja niitä oltiin nostamassa auton kyytiin. Kukat olivat pääosin vielä ihan täydessä terässä ja viherosaston työntekijä oli juuri leikannut niistä ison kimpun kun häntä kuulemma harmitti heittää kauniita kukkia pois. Hän tarjosi niitä minulle ja istuinkin metrossa valtava punaisten kukkien kimppu sylissäni. Ne toivat iloa maljakossa vielä miltei parin viikon ajan.

Kuinka sinun syyskuusi on lähtenyt käyntiin?

Viisi viikon varrelta

Saatu PR-näyte*

Kivaa kesän viimeistä sunnutaita. Jotkut puhuivat miltei heinäkuun puolivälissä jo syksystä, mutta tähän asti ollaan saatu nauttia ihanasta kesästä. Tulevan viikon loppupuolella voidaan puhua sitten syksystä ja syksyiset kelitkin taitavat nyt tulla.

Tähän aikaan saa ruokakaupasta edullisia kimppuja. Ostan viikottain viikkokimpun, joihin saatan lisätä jotain luonnosta tai pihalta löytyvää vihreää ja sidon kimpun uudestaan. Tiesithän, että veden alle jäävät lehdet kannattaa riipiä pois, jotta vesi pysyy raikkaana ja kimppu parempana pitkään?

Laitan maljakkoon myös viiden sentin kolikon.

Kaupunki istutti joitain vuosia sitten silloin uuden metroaseman sisäänkäynnin luo muutamia päärynäpuita. Eivät ne kovin montaa hedelmää vielä tuota ja pari puuta näytti nyt pahasti kuivuneeltakin. Yhden mehevän, tosin kovin pienen päärynän nappasin puusta.

Kesäisten kukkamekkojen kelit taitavat olla pian ohi, mutta olihan tässä koko elokuu hyvinkin kesäistä säätä. Ensi viikoksi on luvattu jo melkoisen viileitäkin päiviä. Taidan pestä ja viedä myös pellavavaatteet vinttiin pukupusseihin.

Kukkamekkokuvassa kädessä oleva muki on Iittalan uusin Taika-muki* sarjan viidentoista vuoden kunniaksi. Kerrankin kunnon kokoinen neljän desin muki, josta kelpaa hörppiä isoa maitokahvia tai teetä.

Kodin lähellä rannassa kasvaa pari tyrnipensasta, jotka eivät tuottaneet satoa pariin vuoteen. Nyt niissä on taas ollut marjoja, vaikka villiviini on kietonut pensaat tiukkaan otteeseensa. Tyrni ei ole kaikkein kiitollisin poimittava, vaikkei marjoja poimiessa täydykään kyykistyä. Marjat eivät lähde kovin helpolla piikkisistä oksista. Rasiallisen poimin kuitenkin viime viikonloppuna, laitoin osan marjoista pakkaseen ja osan olen syönyt ruokalusikallinen kerrallaan jugurtin tai tuorepuuron kanssa. 

Tänä viikonloppuna on vietetty venetsialaisia ainakin rannikkoseuduilla. Täällä kotikulmilla vietettiin helteisissä tunnelmissa Lauttasaari-päivää. Illalla kadun toisella puolella olevalla terassilla oli bändi soittamassa. Ihan ok, että terassilla soitetaan kaksi kertaa vuodessa, mutta olisi varmasti löytynyt parempikin bändi esiintymään. Biisit olivat lähinnä fiftari-tyyppisiä  klassikkoja, mutta kappaleita rusikoitiin pahasti. Kuumassa illassa parvekkeen oveakaan ei voinut laittaa kiinni. Pakeninkin rantaan, jossa illalla oli esiintymässä Hanna Pakarinen ja päivän kunniaksi rannassa oli myös pieni tulishow. Maastopalovaaran takia ilotulitusta ei voinut pitää. 

Kesän loppuminen tuntuu vähän haikealta etenkin kun säässäkin taitaa tulla jyrkkä muutos. Täytyy vaan taas tottua lämpimämpään vaatetukseen ja lyheneviin päiviin. Toisaalta kyllä laskee päiviä miehen kotiinpaluuseen, hänen viiden viikon keikkansa muualla Suomessa on jo kääntynyt yli puolivälin.

Odotatko jo kunnon syksyä vai haikailetko vielä kesää?