Viisi viikon varrelta

* PR-näyte **Kutsu blogin kautta

Viikkoon on mahtunut juhlaa ja toki arkeakin. Kun "kaikki muut" tuntuivat livahtavan itsenäisyyspäivää edeltävänä keskiviikkona aikaisin kotiin, minä väänsin yhtä isohkoa diiliä töissä iltaseitsemään. Mutta sain kuin sainkin homman loppujen lopuksi maaliin ja itsenäisyyspäivänä saatoin hyvillä mielin siemailla samppanjaa villasukat jalassa kotisohvalla -Linnan juhlia katsoen, totta kai!




Koetan välttää aina hävikkiä keittiössä. Nyt keittiössä oli ruskea banaani ja tahinipurkin pohjalla ruokalusikallinen tahinia. Pyöräytin niistä vesitilkan kanssa tahnan jota tarjosin aamiaiseksi jugurtin ja kvinoa-hamppugranolan kanssa.

Moni pohtii tässä vaiheessa mitä kaikkea joulupöydässä tarjotaan tänä vuonna. Yksi haluaa sitä, toinen tätä... Viikon jouluruokavinkki on yksinkertainen. Joulumakkarat ja lihapullat voi helposti yhdistää. Pyöräytin omena-granaattiomenasalaattiin lihapullat näppärästi Kaartilan Mallaspossun* joulumakkarasta ja paistoin ne uunissa.

Viikon kohokohta olivat eiliset espanjalaiset juhlat ystäväjoukon kanssa. Kuten pariin otteeseenkin syksyn aikana kerroin blogissa, Siippa oli yhdeksän viikkoa töissä Espanjassa syksyllä. Hän ei käynyt välillä kotona kertaakaan, marraskuun alussa vietimme yhdessä pitkän viikonlopun Malagassa.

Meillä oli suunnitelmissa espanjalainen ilta ystäville Siipan palattua kotiin, joten Malagan-matkalta toin vapaasti laiduntaneen iberiansian nelikiloisen Iberico- eli Pata negra-kinkun matkalaukussa, 1½ kg erilaisia oliiveja ja saman verran juustoja ja pari makkaraakin. Nelikiloinen oli pienin kinkku jonka löysimme, sen sain nippa nappa sorkkineen poikittain laukkuun. Suurin osa myynnissä olleista kinkuista oli kahdeksankiloisia, parhain näkemistämme kinkkutarjous oli 8 kg Serrano-kinkku ja kuusi pulloa Vina Albalin punaviiniä yhteishintaan 69€.

Vieraita oli viitisentoista, tarjolla oli tietysti kinkkua, kinkun leikkaamiseen Siippa nikkaroi isänsä kanssa telineen. Kinkun, juustojen, makkaroiden ja oliivien lisäksi tein Maaritin ohjeella pan con tomatea, patatas bravas-perunoita aiolin ja salsa bravan kanssa sekä tomaattisalaattia, johon laitettiin uunissa öljytilkan, rosmariinin ja valkosipulin kanssa paahdettuja sekä tuoreita tomaatteja sekaisin. Jälkiruoaksi tein vielä sitruuna-oliiviöljykakkua. Pöydän äärellä viihtyivät niin seka- kuin kasvissyöjätkin.

Hävikkiä torjutaan näiden juhlienkin jälkeen, tänään syödään ylijääneitä ruokia. Eilisaamuna heitin raastetuista tomaateista ylijääneet tomaatin kuoret marjatuorepuuron joukkoon soseutettavaksi (hyvältä maistui!) ja paahdetuista tomaateista irronneen nesteen käytän keittopohjaan tulevalla viikolla. Kunhan kinkusta on kalvettu viimeiset lihat, keittelen luistakin vielä toisenkin maukkaan keittopohjan.

Lumene lähetti jo pari viikkoa sitten joulutervehdyksenä Nordic Rituals Harmonia* -lahjapakkauksen. , nyt olen tuotteita ehtinyt testaamaankin. Lahjapakkauksessa on pakurikääpää sisältävä, syväpuhdistava turvenaamio, joka puhdistaa tukkeutuneita ihohuokosia ja palauttaa iholle sen luonnollisen tasapainon sekä ravitsevan, pitkäkestoisesti kosteuttavan kosteusvoiteen. Etenkin turvenaamio on mieleeni, se puhdistaa ihoa, mutta ei tunnu kuivattavan.

Vaikka ehdin viime viikonlopun kolmen risteilijän joulupöytien läpikäymisen jälkeen todeta, ettei yhtään kalapöytää ennen jouluaattoa, olin jo tiistaina hankolaisen På Krokenin rantauduttua Helsinkiin ravintolan avajaisjuhlissa** nostamassa lautaselleni kalaherkkuja. Mutta seuraava kalapöytä vastaa aattona!

Joko olet syönyt jouluruokia entä onko sinulla hyviä hävikintorjuntavinkkejä?

Viisi viikon varrelta

Kuluneeseen viikkoon on sisältynyt paljon ilonaiheita, suurimpana mieheni paluu.

Siippa oli siis yhdeksän viikkoa Espanjassa työprojektissa käymättä kertaakaan kotona välissä. Ikävä oli kova, kaikki varmasti kyllästyivät kun laskeskelin ääneen ensin viikkoja ja lopulta päiviä hänen kotiinpaluuseensa. Viimein hän saapui tiistain takaisin kotiin. Helpotusta odottamiseen toi joitain viikkoja sitten matka Malagaan , jossa vietimme neljä aurinkoista päivää yhdessä.

Viikon toinen suuri ilonaihe on ollut aurinkoinen sää (ainakin joinain päivinä) pitkään harmaan jakson jälkeen. Vaikka työhuoneeni ikkunat ovat sisäpihalle, enkä ehdi lähteä töistä auringon vielä paistaessa, ilahduttavat päivänä aikaan jugendtalon keltaiseen seinään osuvat auringonsäteet ja huikean kontrastin tuova kattojen yllä näkyvä sinitaivas. Luonnon valon ystävä on iloinen, kun päivällä ei tarvitse pitää kattolamppua päällä! Pahimpina pilvisinä päivinä sisällä on keskipäivälläkin ollut hämärää pimeää. Kirkkaiden päivien auringonlaskutkit ovat olleet kauniin värikylläisiä.

Viikon varrelle osui Black Fridaykin. Itselleni ihan normiperjantai, ostin vain parilla eurolla ruokatarpeita. Ostamattomuus ei ollut protesti, en vain tuntenut tarvitsevan mitään. Kävin kurkkaamassa muutamassa nettikaupassa, mutta kun akuuttia tarvetta ei ollut, en halunnut ostaa vain alen vuoksi. Kunnon konmarittajaa minusta ei tule varmaan koskaan, mutta haluan ostaa harkitummin. Hyödynnän tarjoukset ostoksilla mielelläni ja jos olen netistä jotain hankkimassa, googlaan aina hintavertailut ja alennuskoodit ensin. Toki jos välttämättömyyslistalla olisi nyt ollut vaikka puhelin, televisio, kamera tai tietokone, olisi ainakin heti puolenyön jälkeen tai aamusta voinut tehdä hyviäkin löytöjä.

Viikon rentoutus on viikonloppu maalla. Siippa halusi ehdottomasti heti ensimmäisenä viikonloppuna saavuttuaan tervehtimään paitsi vanhempiaan, myös rakasta Tarmoa ja lampaitakin.

Lopuksi vielä viikon tuoksu, joka on kukkainen ja sitruksinen Elizabeth Ardenin My Fifth Avenue EdP*. Tuoksu  juhlistaa naisten kunnianhimoa ja mahdollisuuksia, sen luvataan vangitsevan yhden maailman kuuluisimman kadun kuplivan energistä ja kultturellia tunnelmaa kantajansa iholle.  Osa kukkaistuoksuista on mielestäni vähän yhdentekeviä ja mieleenpainumattomia, mutta tässä tuoksussa on sopivassa balanssissa rakastamaani sitruksista raikkautta ja pehmeyttä, otinkin tuoksun heti käyttöön.

My Fifth Avenuen* latvatuoksussa on mandariinia ja sitruunaa, sydäntuoksussa lootuksenkukkaa sekä ja jasmiinia. Juurituoksuna on myskiä, ambraa, iiristä sekä seetriä. 

Au pair-vuodeltani aikojen takaa on olemassa kuva, jossa poseeraan leveästi hymyillen Fifth Avenuella Elizabeth Ardenin kauneushoitolan kuuluisan punaisen oven edessä. Pitäisikin kaivaa tuo albumi esiin. Kunpa pian pääsisin poseeraamaan taas uudestaan tuon kuulun oven eteen. Viimeisimmästä New Yorkin matkasta on ihan liian pitkä aika!

*tuote PR-näyte


Mitä sinun viikkoosi on kuulunut?

Viisi viikon varrelta

Viikkoon on mahtunut niin aurinkoa kuin hämäränhyssyäkin, pikku lomasta kuin työmatkaakin.

Viikon paras asia oli tietysti mieheni näkeminen Malagassa miltei kahden kuukauden jälkeen. Ja puolentoista viikon päästä hän tulee jo kotiin! Tai, no Malagan-reissu oli siis jo viime viikolla mutta viikon varrelta-katsauksissa palataan usein edeltävään viikonloppuunkin. Eikä se aurinkokaan ollut huonompi juttu. Sään kanssa olikin todella hyvä tuuri, vielä pari tuntia ennen saapumistani satoi kaatamalla ja taas maanantaina kotiin lähdettyäni oli sadepäivä, mutta ne neljä päivää jotka vietimme Malagassa olivat aurinkoisia ja lämpimiä.

Nespresson liike muutti Keskuskadulla uuteen osoitteeseen. Tyylikkään liikkeen avajaisissa nautittiin tietysti hyvää kahvia ja ihanaa aamiaista.

Tallinnassakin kävin kuluneella viikolla pyörähtämässä työmatkalla, mutta siltä reissulta näppäsin vain pari sumuisen harmaata kännykkäkuvaa Instastoryyn. Instagramissa voitte seurata Lumo Lifestyleä nimellä@lumolifestyle. Pikaiseen lounaaseen löytyi Rootermannin korttelista uusi/uudehko juutalaisdeli Ruby, jossa söin munakoisolla ja hummuksella täytetyn bagelin. Sotkuista syötävää, mutta herkullista.

En ole ihan joulutunnelmissa vielä, mutta siirtynyt kuitenkin hyggemoodiin. Tämä harmaus ja hämärät päivät huutavat kynttilöiden lämpöä. Ikean joulutilaisuudesta saamani led-valoilla toimivat pikku kuuset* antavat samanlaista lämmintä valoa kuin kynttilätkin.






Viikon kimppu on punaiseksi värjätty eukalyptuskimppu. Yleensä en pidä värjätyistä kukista ja olin etsimässä ihan erilaisia kukkiakin, mutta tämä iski tällä kertaa joulunpunaisuudellaan. Siis dramaattisella punaisuudellaan, enhän vielä ole joulufiiliksellä... Viime vuoden viinitien reissulta Strasbourgista ostettu vanha viinicooleri toimii niin viininjäähdyttimenä kuin maljakkonakin

Alkaako joulu jo hiipimään mieleen vai vieläkö pysytte syysfiiliksissä?




*PR-näyte

Ikean joulu

Eilen nautittiin lähestyvän joulun ihanista tuoksuista ja täyteläisistä mauista Ikean tarjoaman joulupuuron äärellä*.

Hyvän onnen mantelia puurolautaseltani ei löytynyt, mutta hyvän seuran, kauniin, runsaan kattauksen ja jouluisten makujen äärellä en jäänyt sitä kaipailemaan. Ja laitoin puuroni höysteeksi kaikenlaisten muiden herkkujen lisäksi myös paahdettuja saksanpähkinöitä, eivätköhän ne tuo onnea yhtä lailla?

G18-juhlatila oli sisustettu ja pöydät katettu juhlasesongin Ikea-uutuuksien tummilla, syvillä sävyillä ja värikylläisillä kuoseilla.

Joulupöytää kotona rohkaistiin kattamaan mix & match-tyyliin sekoittaen kuoseja, astioita ja kalusteita sekaisin. Tässä olenkin ihan aallon harjalla; kaikki juhlakattaukseni ovat aina sekoitus uutta ja vanhaa, erilaisia lautasia, ruokailuvälineitä, laseja, kynttilänjalkoja sulassa sovussa.

Illan aikana tutustuttiin hieman jo myös tulevaan kevääseen. Pianhan se kevätkin -tai ainakin ajoissa alkava kevätsesonki- sieltä tulee kun joulusta on ensin selvitty. Paljon väriä on kevääseen ja kesään tiedossa, mutta myös rouheutta, koskettamiseen houkuttelevia tuotteita ja neutraaleja sävyjä niiden ystäville.

Oletko jo suunnitellut joulukoristelua ja -kattausta? Millainen joulun värimaailma sinulla on tulossa tänä vuonna?

*PR-tilaisuus

Rauhoitutaan

Rauhoittuminen on minulle tärkeää niin osana päivää kuin vuodenkiertoakin.

Vaikka olenkin sydämeltäni kaupunkilainen, rakastan myös luontoa. Onneksi kotikulmilla, alle viiden kilometrin päässä Helsingin keskustasta pääsee vain muutamalla askelella kotiovelta niin metsään kuin merenrantaankin. Monena kesänä elokuuhuni on kuulunut vadelmien poimiminen ihan kotikulmilla. Samalla kun aamiaismarjavarastot ovat karttuneet, olen rauhoittunut työpäivän jälkeen omien ajatusteni kanssa marjapuskissa. Tänä vuonna en saanut vadelmaa lainkaan kuuman kesän kuivatettua kaikki lähiseudun vadelmapensaat. Tuntuu, että kesästä jäi jotain oleellista puuttumaan, niin ihana kesä kuin olikin.

Maalla syksyisin, joskus jopa joulun aikaankin jollei lumi ole vielä maassa vetäydyn viikonloppuna muutamaksi tunniksi metsään poimimaan -tai ainakin etsimään sieniä. Viimeiset suppilovahverot olen yleensä kerännyt joulun pyhinä jollei lumi ole vielä ollut maassa. Tänä syksynä maallakaan ei ole tullut käytyä niin usein kun Siippa on pois marraskuun loppupuolelle. Muutama viikko sitten olin kuitenkin maalla ja suuntasinkin heti metsään. Siellä olin muutaman tunnin omien ajatusten kanssa vain luonnon äänet seuranani ja samalla koin löytämisen riemua sienikorin täyttyessä.

Metsä on hyväksi fyysiselle ja henkiselle terveydelle. Lyhytkin metsässä oleilu laskee verenpainetta ja rauhoittaa sykettä. Epätasaisessa maastossa kulkeminen parantaa tasapainoa ja kehittää niitäkin lihaksia, joita muuten ei käytä. Lisäksi metsän parantavan voiman ja rauhan sanotaan jopa ehkäisevän masennusta. Sieni- tai marjametsässä tunnen kuinka rauhoitun ja stressi -jollei nyt ihan kerralla karise hartioilta niin ainakin helpottuu.

Onneksi tosiaan on lähimetsät ja merenrannat ihan kotimaisemissa Helsingissä. Niistä voi käydä ammentamassa mielenrauhaa ja hyvää oloa.

Luonnossa ja itse asiassa joka puolella haluan kulkea kaikki aistit avoinna. Haluan näkemisen lisäksi kuulla mitä ympärilläni tapahtuu; en ole hankkinut kuulokkeita, vaikka blogiyhteistyönäkin niitä on tarjottu. Metsässäkin kuuntelen musiikin, podcastien tai äänikirjojen sijaan luonnon ääniä; keväällä palaavien lintujen laulua, loppukesän sirkkojen siritystä ja näin syksyisin tuulen suhinaa ja meren kohinaa. Luonnossa toki usein vaivun ajatuksiini, mutta taustalla kuuluu silti rauhoittavia luontoääniä.

Vaikka televisiota Netflixiä tai Areenaa tulee katsottua usein iltaisin, makuuhuoneeseen meillä ei ole haluttu televisiota. Älylaitteitakaan ei iltaisin tuoda makuuhuoneeseen. Olen säätänyt sekä puhelimen että tabletin näytön siirtymään näkökyvyn suojaamistilaan illasta aamuun; ruudun valo himmenee ja värin sävy lämpenee, toimii samalla myös merkkinä, että laitteet olisi nyt hyvä laittaa pois. Sinisen valonhan sanotaan häiritsevän yöunta. Jollei sinulla ole jo tämä toiminto käytössä; näkökyvyn suojaaminen löytyy useimpien puhelimien/tablettien asetuksista kohdasta Näyttö.

Olen myös kaikista laitteista kytkenyt päältä ylimääräiset ilmoitukset. Vain messengerin ja tekstiviestin merkkiäänet ja saapuvat puhelut olen pitänyt päällä, sillä niitä käyttävät lähimmät ihmiseni. Töissä aiemmin kuvaruudun alakulmassa vilkkuivat saapuvat sähköpostit. Se häiritsi keskittymistä, sillä niitä saattaa tulla toistasataa päivässä. Kytkin tämänkin toiminnon pois päältä, tekeminen rauhoittui ja keskittyminen parani heti.

Illalla sängyssä luen muutaman sivun kirjaa tai lehteä. Lukeminen rauhoittaa, mutta yleensä en jaksa lukea pidempään kuin juuri muutaman sivun, vaikka olisin vetäytynyt sänkyyn ajoissakin. Välillä etenen hyvienkin kirjojen kanssa todella hitaasti.

Vaikka kahvi on piristävä juoma, aamiainen latenjuonteineen on yksi päivän rauhallisista hetkistä ja lempeä nousu uuteen päivään. Viikonloppuisin aamiaisen ja lehden äärellä kuluu helposti toista tuntia. Arkisinkin koetan raivata aamuun tilaa heräämällä vähän aiemmin rauhalliselle aamiaishetkelle. Lehteä en usein ehdi lukea kokonaan, jatkan sen lukemista illalla. Meille tulee edelleen paperilehti, sitä rauhoittuu lukemaan perusteellisemmin kuin näköisversiota netistä. Lehden lukeminen on minulle tärkeää, pirstaleiset pikku-uutiset netistä eivät anna samaa sisältöä kuin perusteellisemmin käsitellyt uutiskatsaukset ja syventävät artikkelit.

Mitä vinkkejä sinulla on rauhoittumiseen?

Treffit Malagassa

Olen jo moneen kertaan täällä blogissakin kertonut kuinka Siippa on tämän syksyn ollut töissä Espanjassa. Työrupeaman loppusuoran jo häämöttäessä pääsin viimein tänne Malagaan hänen luokseen kun pitkä vapaa ajoittui viikonloppuun.

Hän asuu muualla Aurinkorannikolla, mutta nämä neljä päivää yhdessä vietämme Malagassa. Säät ovat täällä olleet viime viikkoina varsin vaihtelevia, mutta nyt on kivat kelit, parikymmentä astetta ja aurinkoista päivisin.

Olin katsellut useampaa tunnelmallista pikkuhotellia Malagasta, mutta ne olivat Siipan vapaapäivien varmistuttua jo täyteen buukattuja. Jäljellä olevissa perushotelleissa ja airbnb-asunnoissa hinta ja laatu eivät oikein kohdanneet. Katsellessani hotelliarviota Tripadvisorista silmiini osui kuitenkin hyvä tarjous; reilulla satasella löytyi neljän tähden AC Palacio, joka kuuluu Marriot-ketjuun. Kun huoneen hintaan kuului vielä aamiainenkin, iskin välittömästi kiinni ja liityin Marriotin kantisohjelmaan, joka oli tarjouksen edellytys. Tyylikäs majapaikka tämä on kaikin puolin. Sijaintikin on loistopaikalla vanhan kaupungin laidalla, palmupuiston vieressä.

Eilen täällä oli pyhäpäivä ja miltei kaikki kaupat kiinni, mutta yhdessä ollessa, rantaa pitkin kävellessä ja merta ihaillessa ei kauppoihin kaivannut. Picasso-museo oli auki ja Alcazaban linnoituksellekin pääsi ihailemaan maisemia. Ravintolatkin olivat auki, joten pääsimme tapaksia maistelemaan heti lounasaikaan ja pariin kirkkoonkin ihailemaan.

Mukavaa loppuviikkoa, nyt tankkaan yhdessäoloa vielä pariksi erossaoloviikoksi ja tietysti auringonvaloa ja lämpöä talvea varten.