Huvilaelämää | Summer villa

Vietimme viikonlopun ystäväperheen kanssa. Ystävämme työpaikan loma-asunto paljastui vastavalmistuneeksi neljän makuuhuoneen huvilaksi Pyhäjärven rannassa Forssan kupeessa. Enpä niin hyvin varustellussa loma-asunnossa ole ollutkaan; kaikki kodinkoneetkin olivat älylaitteita. Osaa -kuten uunia ja liettä- jouduimme tutkailemaan aikamme, ennen kuin ymmärsimme kuinka ne toimivat. Valot toimivat sensoreilla ja kaukosäätimillä, terassilta löytyi niin tavallinen kaasugrilli kuin keraaminen Komodo-grilli, rannasta Buster... Jopa oli "kesämökki"!

 

Ruoka näytteli suurta osaa viikonlopun ohjelmasta; ruokaa suunniteltiin, ostettiin, valmistettiin, syötiin, siitä puhuttiin... Ja päästiin syömään ulkona, sääkin kun oli upea. 

Sitä Busteriakin piti käydä kokeilemassa, ajelimme Pyhäjärvellä ja Loimijokea Forssan keskustaan. Forssa -anteeksi vain forssalaiset ystäväni- on mielestäni ollut aika tylsän näköinen, mutta joella ohitimme n iin hevoslaitumia kuin kauniita Finlaysonin vanhoja tehdasrakennuksia. Forssa näytti kauneimmat kasvonsa vesiltä katsottuna.

Järven toisella puolella satoi muutaman kerran, mutta me saimme nauttia auringonpaisteesta ja lämmöstä koko viikonlopun.

Upea täysikuu kruunasi vielä viikonlopun. Yleensä harmittaa, kun havahdun aamuyöstä, uni kun ei yleensä tule heti silmään. Nytkin heräsin puoli neljän maissa aamuyöstä. Iso kullankeltainen kuu oli laskemassa juuri ennen aamunkoittoa. Seisoin parvekkeella seuraamassa sen vajoamista metsänreunan taa - ja olin kerrankin iloinen yöllisestä heräämisestä!

Toivottavasti sinullakin oli kiva viikonloppu!

Spent the weekend with friends by a lake in a superb villa -surroundings and food were gorgeous!

Mukavasti mukavuusalueen ulkopuolella ravintola Göstassa | Restaurant Gösta, Mänttä

Ateria saatu ravintola Gösta

Mäntän taideretkellä Marjon kanssa lounastimme Serlachius-museon yhteydessä toimivassa ravintola Göstassa, johon olimme saaneet kutsun ruokailemaan.

Göstan tunnetut ja tunnustetut keittiömestarit Henry Tikkanen ja Pekka Terävä ovat molemmat ovat saaneet Vuoden Kokki -tunnustuksen ja edustaneet Suomea kansainvälisillä areenoilla.

Vuonna 2014 avatun Göstan vaikutteita haetaan myös maan rajojen ulkopuolelta, mutta makunautintojen perustaksi keittiömestarit valitsevat puhtaita, paikallisia, laadukkaita, sesongin mukaisia raaka-aineita. 

Mäntässä on mahdollista päästä kokemaan taiteen ja ruokakulttuurin fuusio Food & Art-tapahtumassa 24.–27.8.2017, jolloin tarjolla on museoravintoloiden keittiömestareiden kuva 100-vuotiaasta Suomesta.

Vierailumme osui sopivasti uuden kesämenun ensimmäiseen päivään, joka tarjoilijoiden mukaan oli myös ravintolan kiireisin päivä tähän asti tänä vuonna. Pahin ruuhka oli jo komen maissa kuitenkin ohi ja meitä palveltiinkin huomaavaisesti ja nopeasti.

Few weeks ago during our weekend trip to Mänttä, I and my friend Marjo were invited for a lunch* at restaurant Gösta at Gösta art museums.

Restaurant Gösta's kitchen is run by well known, awarded chefs Henry Tikkanen and Pekka Terävä. Menu is based on local, clean and seasonal products, but some ideas for dishes come also from other cultures. We visited the restaurant on the first day of the new summer menu, which also happened to be the busiest day of the year this far. We still got swift, good service.

Menua lukiessani huomasin olevani mukavuusalueen ulkoreunoilla. Muutakin olisin voinut valita, mutta päätin kuitenkin "rohkeasti" kokeilla epäilyä aiheuttavia Kesäpäivä-menun annoksia... Eikös sen kehityksen sanota tapahtuvan siellä tutuimman alueen ulkopuolella?

While reading the menu, I realized I was on the outer edges of my comfort zone, but "bravely" decided to order the summer menu.

No mikä siten epäilytti? Kukkakaali ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini, mutta Göstan samettinen kukkakaalikeitto, joka tarjoiltiin ilmakuivattua possun sekä kuusenkerkkien kera onnistui tekemään minusta käännynnäisen, joka voi nyt laulaa kukkakaalin ilosanomaa! Annoksessa oli yhtä aikaa pehmeyttä ja raikkautta.

Kuusenkerkät jäivät minulta keräämättä tänä vuonna. Viime kesänä keittelemääni kuusenkerkkäsiirappia on vielä jäljellä, mutta niitä olisi voinut trendikkäästi käyttää  tämän esimerkin mukaisesti muutenkin keittiössä. Ensi vuonna sitten...

Why did I feel a bit uncomfortable? Cauliflower has never been my favorite... But Gösta's cauliflower soup served with air dryed ham and spruce shoots had a beautiful taste and velvety texture. I have now changed my mind about cauliflower!

 

Tässäkin annoksessa epäilin mentävän mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta kokemus oli taas miellyttävä ja mielipiteitä muuttava. Tillilihasta vuosia on tullut lähinnä puistattavia koulumuistoja mieleen, mutta eipä ollut tilliliha tällaista kouluaikoina! Göstan tilliliha oli mureaa ja raikkaan kesäisesti tarjoiltua. Kunhan vain olisi kehdannut nuolla lautasen... Tillilihan tekemistä pitäisi kyllä kokeilla kotikeittiössäkin.

Name of the next dish brought some bad memories from school lunches. But the dill seasoned veal with roasted aspargus was nothing like the chewy meat I had at school. Meat was tender and flavours fresh. I wished I had the nerve to lick the plate...

Jälkiruoissa mentiin enemmän perinteisten suosikkimakujeni parissa, jälkkärini oli lakritsiparfait, raparperia ja lakritsifinancier, Marjo valitsi minttusuklaata, mansikoita ja oliiviöljyjäätelöä. Nämäkin kesäisen raikkaita annoksia.

*Aterian tarjosi ravintola Gösta

Desserts included more of my traditional favorites ingredients. I had liquorice parfait, rhubarb and liquorice financier cake and Marjo chose mint chocolate, strawberries and olive oil ice cream. Both dessert were very summery.

*Lunch courtesy of Restaurant Gösta

Ravintola Gösta, Joenniementie 47, Mänttä

Arkkitehtien Héctor Mendoza, Mara Partida ja Boris Bezan suunnittelema, puusta ja lasista rakennettu Göstan paviljonki on 135 metriä pitkä ja korkeutta sillä on parhaimmillaan 17 metriä. Paviljonki on 5700 neliömetrin suuruinen, pelkistetyn tyylikkään ravintolan lisäksi siellä on 1 000 neliömetriä uutta näyttelytilaa, juhlasali sekä museokauppa.

Kävimme tutustumassa näyttelyihinkin; Pohjoismaista taidetta esittelevää Kesäpäiviä-näyttelyä ja ajankohtaisesti itseensä kääntyvää, pakolaisilta linnoittautuvaa Eurooppaa käsittelevä Riiko Sarkkisen Rajat Kiinni-näyttelyä.

Gösta glass and wood pavillion designed by architects Héctor Mendoza, Mara Partida and Boris Bezan is 135 m long and rises upto 17 meters.

Museon ympäristö on kaunis. Kuvittelimme taas Serlachiusten vieraana usein käyneen Miss Eurooppa Ester Toivosen pulahtelemassa järvessä ja ratsastamassa tiluksilla.

Gösta-museoiden vanhalle puolelle, Joenniemen kartanoon emme valitettavasti ehtineet. Tutustuttavaa jää siis seuraavaankin kertaan.

Katso kaikki kaikki matkapostaukset

Museum is located in beautiful surroundings. Unfortunately we didn't ahve time to visit the old museum building, but there is something new to see the next time!

Kesäistä luomukauneutta

Kesä ja ympäröivä, rehevänä kukkiva luonto on innostanut kokeilemaan myös luomukosmetiikkaa. Kesällä tulee halu olla jotenkin luonnollisempi ja vähentää kosmetiikan käyttöä, en jaksa meikata paljoakaan, käytän yhtä tuotetta monen sijasta... Mutta silti haluan tehoa ja toimivuutta niiltä tuotteita joita käytän. 

Öljyjä olen käyttänyt jo vuosia ihonhoitoon. Nyt testissä on Rimita Gold*. Korvaan tällä luomu-arganöljyllä niin yövoiteet ja hiusten latvahoitoaineet, sipaisen kuiviin kantapäihin ja kyynärpäihin, meikki -tai kesällä useimmiten BB-voiteen- sekaankin saatan tipauttaa pisaran öljyä. Tämä ensimmäisestä kylmäpuristuksesta valmistettu arganöljy ei sisällä lisäaineita. 



Päivällä -kevyen meikin alla tai sellaisenaan- olen nyt käyttänyt suomalaista hyvin imeytyvää,  kosteuttavaa anti-aging Rimita Triple-kasvovoidetta*, joka on myös luomulaatuinen. Arganöljyn lisäksi voiteessa on tyrnimarjaa ja rosmariiniuutetta.

Vaikka muuta luomukosmetiikkaa olen käyttänytkin ja pitänyt monista tuotteista, silti shampoista ja hoitoaineista minulla oli jostain syystä vähän kielteinen käsitys. Ajattelin niiden jättävän hiukset latteiksi. Yllätyinkin kun pesun jälkeen mallistaan jo vähän uloskasvaneet hiukset ovat olleet todella kivan tuntuiset, tuuheat ja kiiltävät, mieleen tuli järvivedellä pestyt hiukset, vaikka olenkin Frantsilan koivu-turveshampoota ja -hoitoainetta* käyttänyt ihan suihkussa kaupungissa. Plussaa tässäkin tietysti kotimaisuudesta.

Lovefreshin lemon verbena stick deo* tuoksuu herkullisen sitruksiselta ja pitää hyvin raikkaana. Normaalisti valitsen hajustamattomia deodorantteja saatuani kamalan kutinan takavuosina jostain hajustetusta deodorantista vaikken muuten olekaan hajusteherkkä. Tästä ei kuitenkaan kokeilussa tullut mitään ongelmia ja matkakokoinen tuote lähteekin mukaan kesäreissuun.

Vaikka lämpömittari ei tänä kesänä olekaan kivunnut kovin lämpöisiin lukemiin, ihonsa voi silti polttaa. Laboratoires de Biarrizin veden kestävä spray* levittyy ja imeytyy hyvin ja tuoksuukin miellyttävältä. Alle kolmenkympin kerrointa en käytäkään. Hullua, että että joskus nuorempana kutosen kerrointa pidettiin jo melkoisen korkeana. Tämäkin lähtee kesäreissuun mukaan. Vuokraamme automatkalle avoauton ja ihon huolellinen suojaaminen on erityisen tärkeää kun ilmavirrassa ei auringon porotusta välttämättä huomaa samoin kuin suojaisassa paikassa.

Luomusyötävää ja sisäisesti nautittavaa kauneutta ja terveyttä löytyy tietysti luonnosta. Metsämansikka sisältää runsaasti antioksidantteja ja flavonoideja. Sonata-mansikat ovat suuri kesärakkauteni, mutta sydän sykähti, kun löysin ensimmäiset kypsät metsämansikat. Joka kesä niiden maku vie lapsuuden kesiin, kun marjoja kerättiin timotein varteen. Vielä kaikki eivät ole kypsyneet - tänä vuonna nekin ovat myöhässä- mutta kypsät metsämansikat ovat isoja.

*Tuotenäytteet saatu testiin blogin kautta

Natural cosmetics, this time in Finnish only.

Suosituin reseptini; helppo ranskalainen tomaattipiirakka | My most popular recipe; Easy French tomato pie

Helppo ranskalainen tomaattipiiras taitaa olla blogin kaikkien aikojen suosituin resepti, eikä ihme. Mehevä tomaattipiirakka on täynnä kesäistä makua. Blogistani etsitään muutenkin helppoja reseptejä ja niitä täällä riittääkin. Harva reseptini vaatii tuntien työaikaa tai vuosikausien kokkikoulutusta.

 

Tämän ruokaisan tomaattipiiraan reseptin olen alun perin, vuosia sitten löytänyt jostain lehdestä. Aikojen saatossa se on hieman muokkautunut. Tällä kertaa käytin juustona kotimaista Jukolan juuston Aito Cheddaria, jota olin saanut pressitilaisuudesta mukaani. Maku olikin muhevampi kuin kermajuustosta tai emmentalista tehtynä.

Piirakka on oiva picnic-ruoka tai kesäisen lounaan keskipiste.

Ranskalainen tomaattipiiras

4,5 dl vehnäjauhoja

0,5 tl suolaa

ripaus vaniljasokeria

125 g voita

5 rkl kylmää vettä

Täyte

3 rkl Dijon-sinappia

3 dl Jukolan juusto Aito Cheddar-juustoa raastettuna

5 - 7 tomaattia

1 tl Provence-maustetta

0,5 tl mustapippuria

ripaus suolaa

2 murskattua valkosipulinkynttä

3 rkl oliiviöljyä

3 rkl silputtua ruohosipulia

Sekoita jauhot, suola ja sokeri kulhossa. Nypi sekaan paloiteltu voi. Lisää vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Kääri taikina kelmuun ja anna levätä jääkaapissa noin 1 tunti.

Leikkaa tomaatit ohuiksi viipaleiksi. Sekoita murskatut valkosipulinkynnet öljyyn. Kauli taikina ohueksi pohjaksi voideltuun piirasvuokaan (halk. 25–27 cm). Jätä matalahkot reunat.

Levitä pohjalle sinappi ja ripottele päälle juustoraaste. Asettele päälle tomaattiviipaleet. Mausta tomaatit suolalla, basilikalla ja pippurilla. Pirskottele pinnalle valkosipuliöljyä. Paista piirakka 225-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Tarjoa haaleana.

Ripottele pinnalle tarjoiluvaiheessa yrttisilppua.

This French tomato pie recipe I originally found years ago in some magazine, I have modified it over the years. This time I used Finnish Jukolan Juusto Aito Cheddar which I got from a press event. Taste was rich and deep.

This would also be a great dish for a picnic or summer lunch.

French tomato pie

4,5 dl wheat flour

 0,5 tsp salt

 pinch of sugar

 125 g  butter

 5 tablespoons cold water

filling


 3 tablespoons Dijon mustard

 3 dl grated Jukolan Juusto Aito Cheddar

 5 to 7 tomatoes

 1 teaspoon Provencale herb mix

 0,5 tsp black pepper

 pinch of salt

 2 crushed garlic cloves

 3 tbsp olive oil

 3 tablespoons chopped chivesMix the flour, salt, and sugar in a bowl. Mix in butter. Add water and stir quickly until smooth. Wrap the dough in cling film and let it rest in the refrigerator for about 1 hour .



 Cut the tomatoes into thin slices. Mix the crushed garlic in the oil. Roll out the dough into a thin crust for a greased pie pan ( diameter 25-27 cm). Leave shallow edges.



 Spread the mustard on the bottom and sprinkle with grated cheese. Arrange tomato slices on top. Season the tomatoes with salt, basil and pepper. Sprinkle tomatoes with garlic oil. Bake the pie in the oven at 225 degrees for about 20 minutes. Serve lukewarm .Before serving sprinkle with herbs.

Gluteenitonta pastaa villivihanneksien kera | Gluten free pasta with wild herbs

Kesä, villivihannekset ja pasta... Kuulostaako hyvältä? Helppoon kesäruokaan osa aineksista löytyy lähiluonnosta.

Emme noudata mitään erikoisruokavalioita, mutta silloin tällöin kokeilen joitain eri ruokavalioita noudattavillekin sopivia tuotteita ihan uteliaisuudesta.

Sain testiin gluteenittomia, munattomia, maidottomia ja geenimuunnelluista viljoista vapaita vegaanisia Glutzeron tuorepastoja*. Helsinkiläisyrityksen pastaa syödään useassa maassa Suomen lisäksi.

Pastan rakenne on hieman pehmeämpi kuin vehnästä valmistetun ja keittoaikakin vain kolme minuuttia, joten tarkkana sen keittämisen kanssa! Artisokkaraviolin koostumus muistutti normipastaa. Maku oli melko miedon makuinen, joten villivihannesten ja litulaukkapeston maut nousivat annoksessa esiin.

Litulaukka on hyvin yleisesti luonnossa esiintyvä villivihannes, jonka maku on vivahtaa valkosipuliin.

Artisokkaravioleja villivihannesten, litulaukkapeston ja paahdettujen kurpitsansiementen kera

1 pss Glutø artisokkaravioleja

Litulaukkapesto

½ l löyhästi pakattuja, huuhdeltuja litulaukan lehtiä

1/2 dl oliiviöljyä

pieni kourallinen kurpitsansiemeniä

1/2 dl parmesaania

2 valkosipulinkynttä

suolaa

pippuria

Sekoita kaikki peston ainekset tehosekoittimessa. Lisää öljyä, jos haluat pestosta juoksevampaa. Jos noudatat maidotonta dieettiä, jätä juusto pois.

1 dl ketunleipää löyhästi pakattuna

1 rl ruoholaukkaa (tai ruohosipulia)

½ dl paahdettuja kurpitsansiemeniä

(syötäviä villiyrttejä ja luonnonkukkia, esim. ketunleipä, lemmikki, apila)

Keitä raviolit ohjeen mukaan, sekoita pesto varovasti pastan joukkoon. Tarjoile ketunleipien ja silputun ruoholaukan kera.

We don't follow any special diets, but once in a while I like to try products suitable for anyone. I got to test Glutzero raviolis . Gluten free, vegan Gluzero fresh pastas are made in Helsinki, Finland and they are available several countries. They have a nice texture and mild flavour.

1 pack Gluzero artichocke raviolis

1 tbs wild chives, chopped

1 dl toasted pumkin seeds

(edible wild herbs and flowers; forget me nots, wood sorrels, clovers)

Wild garlic mustard pesto

½ l loosely packed garlic mustard leaves, rinsed
 1/2 dl olive oil
1/2 dl shredded parmigiano reggiano
small handful of pumpkin seeds
2 garlic cloves
salt
pepper


Garlic mustard is a common weed, it has mildly garlicy flavour. Mix all pesto ingedients in a mixer. If needed add olive oil for more running texture. If you are on dairy free diet, you can omit cheese.

Cook ravioli according to instructions (cooking time is 3 min, do not overcook). Mix pesto gently with raviolis. Garnish with edible wild herb and flowers.

*Tuotenäyte *Received for test

Loma | Vacation

Loma, vihdoinkin! Rauhallisia kesäaamuja hitaasti syödyn aamiaisen parissa, kaupunkielämää, maalla oleskelua, yksi kiva lomamatka...

Ihan ensin kuitenkin vähän levätään ihan ilman aikatauluja- ollut taas aika hektistä töissä ihan loppuun saakka. Loikoillessani taidan kuitenkin vähän suunnitella lomamatkan ajoreittiä, ravintoloita, pysähdyspaikkoja...

Mukavaa lomaa kaikille lomalaisille ja kivaa kesää kaikille työläisille! Mitäs teillä on kesäsuunnitelmissa?

Vacation - finally!

Ammattivalokuvaajan ja -kokin ruokakuvausvinkit | Food photography tips from pro photographer and chef

Santa Maria järjesti bloggaajille ruokakuvausoppitunnin, jossa valokuvaaja Kristiina Hemminki ja kokki Alex Nurmi kertoivat omia ruokakuvaus- ja stailausvinkkejään.

Osa ohjeista oli ammatillisempaan kuvaukseen, kuten kymmenen samanlaisen annoksen tekeminen peräjälkeen ja ruoan jättämisen puoliraa'aksi, jotta se näyttää kuvissa hyvältä. Täysin kypsänä ruoka ei aina ole kuvauksellisimmillaan. Ruokabloggaajana kuitenkin kuvaan syödyt annokset ja teen vain sen verran ruokaa kuin oikeasti syömme. Joitain uuniruokia olen tosin ottanut uunista kesken kypsentämisen ja laittanut ne takaisin uuniin kuvaamisen jälkeen.

Kuvausta valmistellessa tulee huomioida ruuan kypsymisaika, tee  kaikki kuvausvalmistelut etukäteen. Ruoka ei odota kuvaajaa, se voi sulaa, kuivua tai nahistua odotellessa.

Kristiina muistutti, että ruokaa kuvatessa annos on aina keskiössä, stailaus ja rekvisiitta on vain sitä tukemassa. Hänen opettajansa oli aikoinaan antanut tärkeimmäksi muistiohjeeksi kirjainyhdistelmän KISS = Keep it simple!


Huomioi valossa kolme asiaa; suunta, laatu ja väri. Luonnonvalo on aina paras, mutta suorassa auringonvalossa (tai suoraan suunnatun valaisimen valosta) varjoista tulee kovia. Valon määrää voi suodattaa vaikka valoverhoilla ja lisätä, vähentää, heijastaa ja suunnata erilaisilla vaaleilla tai tummilla levyillä ohjaillen. Valon määrä vaikuttaa kuvan tunnelmaan ja tuo ruuan muodot esiin. Ruokakuvissa miellyttävin valo tulee yleensä sivulta tai viistosti takaa. Vältä sekavaloa, jossa yhdestä suunnasta tulee vaikka luonnonvaloa ja muista suunnista taas erilaisten valasimien valoa. Lamppua käytettäessä pimeään aikaan senkin valo kannattaa suunnata valkoiseen seinään tai pahviin ja nataa sen heijastua pehmeästi kohteeseen.

Kristiina myös suositteli jalustan hankkimista, valotusajan voi säätää paljon pidemmäksi kuin käsivaralta kuvatessa ja kädetkin jäävät vapaaksi.

Monet näistä kuvausvinkeistä sopivat hyvin myös muuhun kuvaamiseen. Vaikkapa kosmetiikan kuvaaminen on haastavaa, jotta värit ovat kuvissa samanlaisia kuin luonnossakin. Valoon kannattaa aina kuvatessa kiinnittää huomiota.

Alex puhui annoksen stailaamisesta;

Hyviin keittiövälineisiin kannattaa panostaa. Käsillä on hyvä  olla  terävä veitsi, kuorimaveitsi, erilaisia lusikoita ja pihtejä.

Kuvamaailma on rouheampi ja rennompi kuin vielä joitain vuosia sitten. Mm. oikein valitut astiat,  rypistetty levinpaperi, sitrukset, josta on puristettu mehut ja osittain syödyt annokset tuovat rentoa, elettyä fiilistä kuviin.

Kuvaa ensin kuitenkin koskematon annos.

Öljy- ja vesipisarat antavat eloa ja raikkautta kuviin.

Suola korostaa ruoan värejä. Vihanneksia voi nopeasti ryöpätä voimakkaasti suolatussa vedessä niiden sävyjen korostamiseksi. Pienet koristeet viimeistelevät kuvan, kuten esimerkiksi tuoreet yrtit, mausteet, kastikepisarat ja tomusokeri.

Tilaisuudessa oli mahdollista stailata ja kuvata Kristiinan ja Alexin ohjeilla oma ruokakuva, mutta minulla aika jäi kesken, kun piti lähteä vähän kesken pois.

Mukaan saimme Alexin uuden keittokirjan Alexin keittiössä, jonka Kristiina on kuvannut. Tein siitä jo vähän versioiden kanasalaattia sataykastikkeella. Pilvinen ilta alkoi jo hieman hämärtää, eikä nälkäisellä kuvaajalla ollut kärsivällisyyttä paljoakaan stailalla, mutta on tässä sentään jo aiemminkin suosimani rypistetty paperi, rustiikkisuutta ja sivulta tulevaa valoa.

Blogitekstien luonnoksissa minulla on jo pitkään ollut omia  parhaita vinkkejäni ruokakuvaamisesta blogiin, nyt pitäisi vielä viimeistellä postaus ja jakaa se blogissa.

Mikä on oma paras vinkkisi (ruoka)kuvaukseen?



I attended a food photography workshop a while ago. Photographer Kristiina Hemminki and chef Alex Niemi gave their best tips on food photography for a group of bloggers.

Part of their  istructions were for pro food photography. In my kitchen I don't make ten similar dishes or leave food half cooked.

Before you start to plan photography take in consideration cooking time and make all photography preparation in advance. Food doesn't wait for photographer.

Food is always in the main focus, styling and props are just to support the food. Keep it simple!

Light is one of the most important things in photography. Note direction, quality and color. Natural light is always the best, but don't photograph in direct sunlight (or directing lamp directly to food), shadows and contrasts will be harsh. To filter and direct the flight use thin fabrics and light or dark panels or sheets. Direct light from the side and avoid mixed lights from several directions.


Use tripod to keep your hads free and to be able to use long exposure on low light.


Have on hand a sharp knife, peeling knife, spoons and tongs.

Photos are styled more roughly and relaxed than few years back. Well chosen plates and other props, half eaten dishes, wrinkled papers and squeezed citrus fruits give that relaxed touch in photos. Spray few drops of water or oil on food to give fresh look.

Quick cooking in salted water gives vegetables brighter tone. Use fresh herbs, spices, drops of sauces and dressings, powdered sugar etc. to garnish the dish.

I had to leave early, so I could not style my own dish at the event. The dish in the photo is styled quickly at home as I was hungry and it was getting late. Few things I had right; light is coming from the left side, wrinkled paper and vintage props to give it some relaxed feeling.