Blogisynttärit - kymmenen vuotta Lumo Lifestyle-blogia

Uskomatonta mutta totta - Lumo Lifestyle täyttää kymmenen vuotta! Enpä olisi vuonna 2009 aloittaessani arvannut, että bloggaan vielä kymmenen vuoden kuluttua - ja mitä kaikkea blogi onkaan tuonut elämääni.







Bloggaamaan lähdin ihan miltei hetken mielijohteesta. Olin jonkin aikaa seurannut muutamaa löytämääni blogia - joita ei vuosiin ole enää ole ollut olemassakaan. Kun minulle selvisi, että oman blogin voisi perustaa suhteellisen helposti, päätin itsekin kokeilla. Olin ostanut uuden pokkarikameran ja innostunut muutaman vuoden jälkeen taas kuvaamisesta. Filmikamera-aikaankin kuvasin suhteellisen paljon, mutta digikamera vei innostuksen uudelle tasolle.





Olin muutenkin etsinyt kanavaa luovuudelle, opiskellut sisustussuunnittelua ja viestintääkin, mutta bloggaamisesta ja kuvaamisesta löysin lopulta omimman alueeni. Kuten ajan henkeen kuului, omaa kuvaa tai nimeä ei blogissa näkynyt useaan vuoteen lainkaan enkä edes ensin hiiskunut blogista kenellekään. Olikin hämmentävää kun ensimmäiset omat kuvat laitoin viimein blogiin, minulta tultiin kaupungilla kyselemään onko minulla mahdollisesti Lumo Lifestyle-blogi. Kerran minut tunnistettiin jopa pelkkien kihla- ja vihkisormusten perusteella! Pari asiakastakin ilmoitti seuranneensa blogiani jo pidempään mutta tajusivat blogin olevan minun vasta kun vihdoin laitoin kuvan itsestäni.




Lumo Lifestyle-nimen tarinan olenkin kertonutkin aiemmin blogissa.


Blogin ulkonäkö on muuttunut vuosien varrella yksinkertaisempaan suuntaan, mutta en ole poistanut postauksia, vaikka osa alkuaikojen liesituulettimen valossa, mahdollisimman läheltä otetuista ruokakuvista onkin aika liikuttavan näköisiä. Blogi on kuitenkin täynnä muistoja minulle itselleni ja myös jonkinlainen kehityskertomus kymmenen vuoden ajalta, joten en ole halunnut poistaa postauksia saati aloittaa uutta blogia.

Aloittaessani bloggaaminen oli kaikenkaikkiaan aika uutta. Sittemmin kaupallisuuskin on astunut vahvasti kuvioihin; blogit ja muut somekavat ovat muutenkin vahvasti ammattimaistuneet. On tullut myös erilaisia käytäntöjä ja sääntöjä, mm. yhteistyöt tulee merkitä selvästi postausten alkuun.






Alusta alkaen blogi on ollut "ruokapainotteinen lifestyleblogi", monet tuntevatkin blogini parhaiten helposti totetuttavista resepteistä ja osa blogissa silloin tällöin vierailevista taitaa pitää Lumo Lifestyleä pelkästään ruokablogina vaikka muutakin sisältöä on runsaasti. Blogin aivan ensimmäiset postaukset olivat New Yorkin -matkaltamme ja ensimmäinen resepti oli omenapaistos.






Ruoka-aiheita onkin vähintään kerran viikossa -yleensä reseptejä, mutta myös ravintolavinkkejä- näiden lisäksi olen kiinnostunut niin monesta mustakin elämän osa-alueesta, että niistäkin päätyy bogiin jatkuvasti. Aiheina ovat mm. matkailu, hyvinvointi, luonto, kosmetiikka, Helsinki, oma elämä eri muodoissaan... Muodista kirjoittelen harvemmin, vaikka muodin ja tekstiilien parissa olen tehnyt urani.

Ihan aluksi halusin "valloittaa maailman" ja kirjoitin englanniksi, siten aloin kirjoittaa sekä suomeksi että englanniksi joka oli melkoisen aikaa vievää ja raskasta. Kunnes totesin jossain vaiheessa ettei panostus englanniksi kymmeneen prosenttiin lukijoista kannattanut vaan sekin energia olisi parempi suunnata tekstin ja kuvien laatuun suomenkielisille seuraajille.




Vuosia sitten myös bloggasin jopa päivittän - mistä löysinkin ajan ja energian siihen, ehkä silloin en hionut kuvia ja miettinyt tekstejä niin tarkkaan? Nyt tahti on kaksi-kolme kertaa viikossa, haluan jättää elämälle ja elämyksille aikaa (joista ripaus päätyy sitten blogiinkin). Koetan mieluummin mennä laatu edellä, enkä sutaista kasaan pakkopullaa, joka ei kiinnosta teitä lukijoita eikä minuakaan. Kun aikaa on enemmän ja luonnonvalo parhaimillaan, saatan kuvata ja tehdä etenkin postauksia "varastoon". Useita kertoja viikossa teenkin blogin tai insta-tilin eteen ainakin jotain pientä; otan kuvia tai muokkaan niitä, kirjoittelen luonnoksiin mieleeni pälkähtäneitä postausideoita tai tekstinpätkiä postausinspiraatioksi.

Instagramiin siirryin melko myöhäisessä vaiheessa, mutta sielläkin Lumo Lifestyle on ollut jo vuosia. Instassa kuvatekstit ovat edelleen molemmilla kielillä ja osa seuraajista onkin ulkomailta. Instassa tosin täytyy viikottain seuloa seuraajia, sillä feikkiseuraajia ja botteja en kaipaa. Instassa on paljon sisältöä, joka ei blogiin päädy, kannattaa siis ottaa sekin seurantaan!

Välillä menen postausideoissa kuvat edellä, välillä saan ensin idean kirjoittaa jostain hyvästä aiheesta. Otan aika usein fiilis -ja kuvituskuvia nähdessäni jotain kaunista tai kiinnostavaa, joita muokkaan kuvia jopa varastoon valmiiksi postausinspiraatiota odottamaan. Kamerakin on vaihtnut muutaman kerran matkan varrella. Nykyisen, joitain vuosia vanhan Sony @6000-kamerani olen kuvannut melkoisen loppuun, olen ottanut sillä 80000 kuvaa ja siitä alkaa jo irtoilla osia! Uusi kamera lienee siis hankintalistalla pikaisestikin, mutta mietintä kameran hankkimisesta on vielä kesken.

Inspiraatiota postauksiin saan monesta asiasta; omasta elämästä ja kokemuksista, syömistäni ruoaista, käymistäni paikoista, keskusteluista, lukemistani artikkeleista, matkoista, luonnosta. Välillä olen päässyt kokemaan jotain upeaa, joskus taas iloitsen blogissa jostain ihan pikku asioista, vaikka kevään ensimmäisistä kukista.

Ruokajutuissa usein inspis tulee ensin, sitten teen ruoan - ehkä muutaman kerrankin ja stailaan ja otan kuvat. Lopuksi kirjoitan postauksen ja hion reseptiikan helposti toteutettavaan muotoon. Ruokainspistä tulee Pinterestiä ja Instagramia selaamalla ja ruokakirjoja lueskelemalla. Ravintoloista saan usein hyviä ideoita, joita toteutan omaan tyyliini kotona. Usein vain muistelen jotain kuvaa muistamatta tarkasti mitä siinä oli ja siitä tulee inspis kokata jotain etäisesti näkemässänj kuvassa ollutta annosta muistuttavaa.

Bloggaaminen on tutustuttanut moniin ystäviksikin tulleisiin ihmisiin, moneen ihanaan olen tutustunut liityttyäni Nelkytplusblogeihin, yli neljäkymppisten bloggaajien upeaan yhteisöön. Blogi on myös vienyt tilanteisiin ja tapahtumiin, joista en blogin alkumetreillä tai edes ensimmäisinä vuosina osannut haaveillakaan; matkoille, maistelemaan ja testaamaan. Yksi viimeisimmistä on leikkimielisen bloggaajien kesäcocktailkilpailun voitto. Vesimelonista Hot summer-cocktailiani oli myyty kilpailleista juomista eniten Clarionin Sky Roomissa viikon cocktailina.




Parasta bloggaamisessa ovat kuitenkin ehdottomasti lukijat, muutenhan kirjoittelisin ihan vain itselleni. Mielenkiintoisiin ihmisiin tutustuminen blogiympyröissä on antanut harrastukseen oman suolansa. Kolmas on varmasti sen oman kanavan löytäminen luovuudelle joka alun alkaenkin sai minut tämän antoisan harrastuksen pariin.

Kiitos teille ihanat seuraajat ja ystävät näistä kymmenestä blogivuodesta!

Viisi viikon varrelta

Työelämä tällä viikolla on ollut hektistä eikä aikaa ole ollut kaikkeen suunniteltuun. Keskiviikkoiltana huomasin somen täyttyneen Habitaresta. Sain sinne parikin kutsua, mutta ei mitään mahdollisuutta lähteä kun painoin täysillä 9-19 töissä, torstaina lähdin aamukuudeltä Tallinnaan työmatkalle. Sieltä, harvinaista kyllä ehdin jo 16.30 lähteneellä lautalla kotiin, laivalla ja kotona tosin jatkoin töitä iltamyöhään.

Perjantai-iltana sekä lauantaina halusin olla tiiviisti kotona, sillä varhain tänä aamuna Siippa lähti yhdeksäksi viikoksi Espanjaan töihin. Jo nyt on ikävä 🖤

Viikon pähkäily onkin oma pakkaamiseni. Tänään pakkaan ja pyykkään, tiistaiaamuna suuntaan Pariisiin messumatkalle. Instastoryyn kuvaa laittaessani olin tosin mielestäni lähdössä jo huomenna. Vaatesuunnitelmat menivät uusiksi kun tajusin Pariisissa olevan päivisin noin +30 C, täytyy pakata kevyempää mukaan kuin mitä alunperin olin ajatellut

Viikon löytö oli ehdottomasti Oulunkylän Capperi-pizzeria. Siippa oli lupautunut viemään siskontyttönsä Oulunkylään synttäreille ja mietti ajaisiko välillä kotiin vai mitä tekisi kaksi tuntia. Muistelen lukeneeni jostain hyvästä pizzapaikasta Oulunkylässä ja ehdotin, että mennään pizzalle sinne, myös kälyni tuli mukaan. Nopealla googlauksella löysimme Capperin.

Onnekkaasti saimme viimeisen vapaan pöydän klo 17.30 sunnuntai-iltana. Istuuduttuamme ravintolan ovi kävi noin kolmen minuutin välein, osa toki haki pizzaa mukaankin.

Pizzoillaan Capperi kiilaa ainakin minulle kaupungin gourmetpizzerioden kärkeen. Ei toki kaupungin halvin pizzeria, löytyihän listalta 24 euroakin maksava pizza, mutta laadusta kannattaa maksaa muutama euro enemmän. Mieluummin käyn pizzalla harvemmin ja nautin vähän parempaa.




Viikon suloisuus oli viime sunnuntaina Puu-Vallilassa ikkunalla seissyt koira, joka tarkkaili ohikulkijoita samalla kun emäntä harjaili sitä.

Viikon ikävä uutinen oli ruokafestivaali Taste of Helsingin loppuminen. Vääntö Helsingin kaupungin kanssa tapahtuma-aluesta ja mm. tilavuokrien nouseminen pakottivat tekemään lopettamispäätöksen. Vuoden 2018 tapahtumaan Helsinki perui yllättäen ruokafestivaali Taste of Helsingin tilavarauksen, kukaan ei tullut kertoneeksi asiasta tapahtuman järjestäjälle. Uuden paikan saaminen ja tapahtuman järjestäminen pienemmällä alueella vaati melkoista vääntöä.

Vaikka tämänkesäinen uudessa paikassa järjestetty tapahtuma oli menestyksekäs, Taste of Helsinkiä ei enää järjestetä kesällä 2019. Jään kaipaamaan tätä alkukesän kohokohtaa, johon olen osallistunut monena vuonna, viimeksi yhtenä Taste of Helsingin ambassadoreista.

En saanut yöllä heti unta Siipan lähdettyä, tänään olenkin tehnyt asioita eri järjestyksessä kuin yleensä. Aamiaistakin söin vasta ihan äsken iltapäivällä. Kahvikupissa oli pr-näytteenä saatua vaaleapaahtoista Pauligin Cafe Sydney-kahvia, jonka paketin mukana tulleessa tiedotteessa sanottiin sopivan hyvin vaikka avokadoleivän pariksi. Muistelin aamiaista syödessäni kahdeksan vuoden takaista Australian-matkaa. Sydneyssa oli ihania kahviloita, kahvilakulttuuri todella kukoisti kaupungissa.

Miten dinun viikkosi on sujunut?

Kiitos kesälle

Selasin viikonloppuna läpi kesän valokuvia ja blogipostauksia. Millainen kesä 2018 olikaan! Pitkä ja kuuma ainakin, täynnä kaikkea kivaa. Pieniäkään pettymyksiä, huonoa onnea tai pahaa mieltä ei tainnut olla lainkaan.






Kesä alkoi lämpimänä jo toukokuun puolella, kaikki puut kukkivat miltei yhtä aikaa ja niiden oksat notkuivat kukista. Nyt syksyllä saammekin nauttia mm. runsaasta omenasadosta.



Pionikausikin ihastutti, kuten joka vuosi.



Monien kukkien kukinta kesti vain hetken, mutta muutaman kauniin kimpun ehdin koota.






Juhannusta vietettiin maalla perinteisin menoin; syömällä hyvin ystävien ja sukulaisten kanssa. Aattona lounaspöydässä istuttiin tuntikausia.



Kokkailin kesän mittaan toki itsekin, mutta pääsin myös useaan kertaan nauttimaan huippuammattilaisten osaamisesta. HK:n mainoksissakin esiintynyt hongkongilainen huippukokki Cheng Kam Fu kokkasi rypsiporsasta.



Taste of Helsinki-yhteistyön tiimoilta pääsin maistamaan monien ravintoloiden taidonnäytteitä. Sääkin oli tapahtuman aikaan kohdillaan.






Ragussa kävin kahteen otteeseenkin samaisen yhteistyön merkeissä Ragu ei petä koskaan, jumalaisia makuja tarjoava ravintola on ehdottomasti suosikkejani Helsingissä.




Mari Moilasen Taikinakirjan julkkareita vietettiin Tocassa hieman tavallisesta poikkeavalla tyylillä. Pullien ja kakkujen sijaan tarjolla olikin keittiömestari Gennaro Olivierin luomuksia, joita kirjan reseptit oliva olleet inspiroimassa.





Taste of Helsingissä itse tekemäni vihergazpachon olen toteuttanut kotonakin uudelleen.




Helpot salaatit ovat olleet parasta kesäruokaa kuten vaikka tämä kesäinen mozzarellasalaatti.



Kesäohjelmaani on vuosia kuulunut mm. vadelmien poimintaa, tänä vuonna en löytänyt kymmentäkään vadelmaa. Paahteisen kesän kääntöpuoli näkyi tässä. Villiruokaa päätyi kuitenkin lautaselle, mm. tähän helppoon salaattiin käytin kurtturuusun terälehtiä.




Välillä tunnuin elävän ihan pelkillä mansikoillakin. Kotimaisista mansikoista unelmoin läpi pitkän talven, kausi oli helteistä johtuen harmittavan lyhyt tänä vuonna.




Maalla käytiin useita kertoja kesän aikana, anoppilan laitumella laiduntavien lampaiden seuraamiseen ei väsy.



Tämä kesä muistetaan myös trooppisista öistään.



Lämpimät säät houkuttelivat tekemään ihania alkoholittomia juomia; syreenimocktailia ja alkoholitonta lime-hunajaboolia.



Jääkahviakin tuli juotua paljon niin aamuisin kotona kuin kahviloissakin.










Kesän kohokohta on kuitenkin ehdottomasti ollut hartaasti odotettu Japanin-matka. Liputkin varattiin jo tammikuussa. Matka oli paitsi ihana lomamatka, myös symboli erään vuosia taustalla kulkeneen hankalankin ajanjakson onnelliselle lopulle. Matkan aikana käytiin Osakassa, Narassa, Tokiossa ja Jokohamassa.

 Japanissa syötimme peuroja kädestä valtavassa Naran puistossa ja pyörimme Tokion trendialueilla. Osasta yli kahden viikon seikkailua olen jo postannut, mutta jatkoa on tulossa syksyn mittaan. Kannattaa seurata ja poimia matkavinkit talteen, jos olet suuntaamassa Japaniin.

Mitkä olivat sinun kesäsi kohokohtia?