Katsaus kotiin

Harva lukija tietää, että olen ollut työskennellyt nuorempana sisustuksen parissa ja myöhemmin myös opiskellut sisustussuunnittelua. Kymmenisen vuotta sitten kävin Tampereen Ammattikorkeakoulussa (tosin täällä Helsingin toimipisteessä) ensin sisustusassistentin ja sitten sisustussuunnittelijan kurssit. Kurssit olivat antoisia, mutta sisustamisesta ei tullut omaa alaa.

Aikoinaan "harrastin" sisustusta, nyttemmin kodin sisustus on vaihtunut hyvin vähän. Neljätoista vuotta sitten ostaessamme nykyisen kotimme teimme täydellisen remontin, silloin ostimme vain muutamia uusia huonekaluja. Osan kalusteistamme olin ostanut aiempiin koteihini, osan Siippa toi varastosta uuteen kotiimme. Makumme onneksi osuvat yksiin, sisustuksemme on sekoitus ajatonta modernia ja vanhaa. Vanhimmat kalusteet ovat 1900-luvun alusta ja uusin kodin hankinta on tänä vuonna ostettu.

Joka kerta isompia ostoksia tehdessä on kirpaissut, mutta esimerkiksi 20 vuotta vanha kokopuinen ruokapöytä on edelleen hyväkuntoinen ja jatkuvassa käytössä, samoin sen pariksi samoihin aikoihin ostamani kunnostetut noin sata vuotta vanhat tuolit.

Sänky on uusittu pari kertaa, aiemmin hankimme "aika hyviä", edullisempia sänkyjä, joiden patjat menettivät kimmoisuutensa nopeasti. Ne menivät vaihtoon kun yht'äkkiä aloin herätä selkä aivan kuin tulessa, vaikkei minulla ole muuten selkävaivoja ollutkaan. Lopulta etsin netistä tietoa, mikä olisi paras jäykkä/kova runkopatjasänky. Testivoittaja useammassakin testissä oli ollut Ikean Sultan. Sen hankimme ja se onkin ollut hyvä ostos, jossa nukkuu hyvin vielä useamman vuoden jälkeenkin.

1 1/2  vuotta aitten hankimme ison, värikkään käsinsolmitun maton. Seuraava isompi ostos oli sohva. Helmikuun alussa uusi sohvamme saapui ja vanha sohva lähti samalla autolla. Päivää aiemmin "nyljimmme" vanhan, hyvin palvelleen Natuzzin nahkasohvan,. Kälyni Mariia sai nahat, joita hän on valmistanut laukkuja liikkeeseensä. Minullakin käytössä kestävän kehityksen kierrätyslaukku vanhan sohvamme nahasta. Vanhan sohvan istuinosat olivat painuneet, istuinosan nahka oli painunut vekille ja lopulta kulunut rei'ille. Sohva oli käytetty niin loppuun, ettei siitä ollut enää jälleenmyytäväksi, tuskinpa sitä ilmaiseksikaan olisi kukaan hakenut.

Päätös uudesta sohvasta syntyi nopeasti yhdellä kauppakierroksella. Ihastuimme jo yhteen melko samantapaiseen sohvaan, mutta päädyimme kuitenkin kalliimpaan kotimaiseen josta saa koko verhoilun irti runkoverhoilua myöden. Kangas on kosteutta ja likaa hylkivää, joten sitä ei tarvitse edes pestä usein. Tämä sohva tulee toivottavasti olemaan ilonamme pitkään.

Olemmekin todenneet, että kannattaa hankkia niin hyvää kuin pystyy, joka ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita niin kallista kuin pystyy. Kotona vietetään paljon aikaa, viihtyisä koti on investointu myös itseen ja omaan hyvinvointiin. Vertailu eri tuotteiden välillä kannattaa, samoin tuotteen käytettävyyttä ja elinkaarta kannattaa miettiä. Pikamuotia ei kannata hankkia kodinsisutukseenkaan.

Luksustehohoitoa aikuiselle iholle

Tuote PR-näyte

Niin upeaa aikaa kuin kevät onkin, lisääntyvä, kirkas auringonvalo paljastaa paitsi likaiset ikkunat ja pölypallerot, myös talven jäljiltä väsähtäneen ihon. Eikä se näky ole aina imarteleva...

Sairaus, kova stressi, emotionaalinen sokki tai hormonivaihtelut jättävät jälkensä myös ihoon. Iho voi tuntua vanhentuneen äkillisesti. Tunne nopeasta ja näkyvästä vanhenemisesta ei ole pelkästään mielen kuvitelmaa, vaan tiede on todistanut, että solujen ennenaikaista vanhenemista voi todella tapahtua. Tunnen kesällä voivani paljon paremmin ja ihokin näyttää paremmalta. Minulle talven pimeys on aina jonkinlainen emotionaalinen sokki ja stressitekijä, joka näkyy myös ihon sameutena ja väsyneenä ulkonäkönä.

Sain sopivasti pitkän talven jälkeen Lieracilta testiin ikääntyvälle iholle tarkoitetun ylellisen Premium The Cure-tehoseerumin, jonka sanotaan olevan ikääntymisen merkkeihin tehokkaasti vaikuttava, todellinen nuoruuden eliksiiri.

Stimuloimalla solujen uusiutumista ja antamalla vanhoille soluille nuorten solujen ominaisuudet tämän täysin uudenlaisen tehokuurin luvattiin suorastaan kääntävän aikaa taaksepäin; Seerumi korjaa ja silottaa syviä ryppyjä, uudistaa tehokkaasti, elvyttää ja kirkastaa ihonväriä sekä tekee ihosta silminnähden nuoremman näköisen... Kovat lupaukset!

Premium The Cure-seerumia suositellaan käytettäväksi neljän viikon tehokuurina yhdestä kolmeen kertaan vuodessa. Otin seerumin käyttöön pari viikkoa sitten ja nyt olen kuurin puolivälissä. Ihon sävy on kirkkaampi ja se tuntuukin kimmoisammalta.


Aktiiviaineina seerumissa ovat ihoa uudistava Hexapeptide-FX, silottava Hyalu-3 tiiviste, nuorentava GDF-11-teknologia. GDF-11 -proteiinin on todettu auttavan kehoa #korjaamaan itse itseänsä" ja siitä odotetaan myös lääketieteessä apua moniin ikääntymisen ongelmiin. 

Seerumissa on myös antioksidanttisia, harvinaisia mustien kukkien uutteita. Tällaisessa premium-tuotteessa kaikki on ajateltu loppuun asti aina tuotteen ja pakkauksen ulkoasua myöten. Ylellinen  kulta-mustapakkaus ja sen sisällä oleva kullansävyinen pumppupullo ei olemikään ihan tavallinen apteekkikosmetiikkapakkaus vaan Premium The Cure on aistikas luksustuote pakettia myöten, ihonhoidosta tulee pieni luksushetki aamuin illoin.


Näkyykö pimeä, kylmä talvi ihosi kunnossa?

Viisi viikon varrelta

Harmaata sunnuntaita! Vaikka viime päivät ovat olleet kovin harmaita, lohduttaudun sillä, että nyt ollaan plussan puolella ja vesisateetkin sulattavat ja huuhtovat katupölyä pois.

Keväsin näissä viikkokatsauksissa on miltei aina raporttia kevään etenemisestä. Ensimmäisten vihreiden näkeminen pitkän talven jälkeen tuntuu aina miltei ihmeeltä, enkä malta olla riemuitsematta siitä täälläkin. Lumikellot ovat yleensä ensimmäiset urheat, jotka talven jälkeen kukkivat. Niin tänäkin vuonna.

Tiistaina ravintola Prestolle ojennettiin toisena suomalaisena ravintolana arvostettu Ospitalità Italiana -sertifikaatti. Harvinaisen sertifikaatin myöntää Italian kauppa- ja teollisuuskamari yhdessä Italian ulkoministeriön kanssa muissa maissa toimiville, erityisen ansioituneille italialaisille ravintoloille, jotka ovat onnistuneet italialaisessa ruokakulttuurissa, laadussa ja palvelussa. Julkistustilaisudessa syötin tietysti italialaisia herkkuja. Etenkin ihanan kermainen, tuore burrata vei kielen mennessään. Ensimmäisen Ospitalia Italiana -tunnustuksen sai helsinkiläinen Bacco viime syksynä.

Yhä useampi yritys eri aloilta on viime aikoina ilmoittanut siirtyvänsä muovisista biohajoaviin pakkauksiin. Tuoreyrteistä ja -salaateista tunnettu Järvikylä lopettaa tänä keväänä muoviruukkujen käytön kaikissa salaateissa ja yrteissä (salaatit/yrtit PR-näytteitä). Kalkkipohjaisen biohajoavan ruukun voi nyt heittää turvepaakkuineen biojätteeseen. Biohajoaviin ruukkuihin siirtyminen vähentää muovia Järvikylän tuotteissa yli 70 000 kg vuodessa.

Tänä aamuna ajoin Siipan lentokentälle, hänellä alkaa maanantaina miltei kuukauden työrupeama Hyrynsalmella. Tulevat viikot menevät kuitenkin nopeasti, paljon nopeammin kuin yhdeksän viikkoa viime syksynä kun hän oli Espanjassa. Ja jostain syystä, vaikka hän on tulevat viikot ihan yhtä pois kotoa kuin oli Espanjassakin, ei poissaolo tunnu niin kummalta kun olemme samassa maassa.

Kotiin tultuani otin vanhoja suosikkikeittokirjoja esiin. Nykyisin inspistä tulee haettua Pinteterestistä, Instasta ja blogeista, mutta välillä on hyvä nostaa ne vanhat suosikit esiin. Donna Hayn kirjoista tai ainakin niiden inspiroimana kokkailimme parikymmentä vuotta sitten lukuisia kertoja rakkaan, jo edesmenneen ystävän kanssa viikonlopun kahden hengen kokkikerhossamme. Donnan reseptit ovat helppoja ja ne tuntuvat edelleen raikailta. Tänään taidan tehdä leivänmuruilla silattua oliivipastaa illalliseksi.

Mitä sinä aiot syödä tänään?