Viinitilamajoitukset ja vuoristoreitit Italian Emilia Romagnassa

Viime kesänä ensimmäinen yhteinen loma ulkomailla koitti ensi kertaa kahteen ja puoleen vuoteen. Ihanaa odotuksen tunnetta, tutkimista ja suunnittelua. Olen aina halunnut varata matkan ajoissa, äkkilähtöjä on ollut harvemmin. Nautin matkojen suunnittelusta ja odotuksesta.

Halusimme viettää Bolognan, Firenzen ja Sienan jälkeen muutaman päivän myös maaseudulla ajellen. Ajatus oli tyssätä ensimetreillä kun googlailimme vuokra-autoja Toscanasta. Moni pienempi vuokraamo on mennyt konkurssiin viime vuosina ja loputkin ovat vähentäneet autojen määrää. Turismin virottua nopeasti kesällä 2022 kysyntä ja tarjonta eivät ihan kohdanneet ja autojen hinnat olivat hyvin kalliita. Halvin ja pienin autokin oli 160€/vuorokausi. Emme voineet olla vertaamatta avo-Audiin, jonka vuokrasimme Saksassa viisi vuotta sitten 37€/vuorokausi. Täytyy kuitenkin muistaa, että aika ja maakin oli toinen. Lopulta sain idean kurkata, mitä auton vuokraaminen maksaisi Emilia Romagnan puolella. Maakuntaa vaihtamalla hinnatkin laskivat. Bolognasta löysimme Ford Focuksen seitsemälläkympillä. Olimme myös lentämässä Bolognasta kotiin, joten auton palauttaminen sinne oli järkevää.

Maatilamajoitus eli agriturismo on loistava tapa päästä tutustumaan Italian maaseutuun ja elämänmenoon. Hain Emilia Romagnan maakunnasta majoituksia etsiessäni Google mapsista haulla "agriturismo" ja kuvien sekä arvostelujen perusteella löysin useampia mukavan oloisia viinitiloja, joissa oli myös majoitusmahdollisuus. Lentomme kotiin lähti siis Bolognasta ja olin tutkaillut myös Emilia Romagnan majoitusten olevan halvempia kuin enemmän turistien suosiossa olevan Toscanan. 

Ensimmäistä majoituspaikkaa kohden suuntasimme sata kilometriä Bolognasta autolla ensin koilliseen kohti rannikkoa, matkalla pysähdyimme keskiaikaisessa Dozzan taidekylässä, joka on tunnettu seinämuraaleistaan. Muraalien malaaminen alkoi vuonna 1960, ja se on vuosikymmenten aikana muokannut Dozzan imagoa tehden muinaisesta keskiaikaisesta kylästä innovatiivisen ja jatkuvasti kehittyvän taiteen keskuksen.

Olin varannut yhden yön majoituksen viinitila Villa Ventistä, joka oli saanut hyvät arviot Tripadvisorissa, Googlessa ja hotellivarauspalveluissa, muutaman kymmenen kilometrin päähän Riminiltä.

Villa Venti viininviljelijäperhee pienehkö tila, he uskovat omin käsin rakennettuun tulevaisuuteen ja yhteyteen ympäröivään luontoon sekä vuodenaikojen rytmiin. Tilalla viljellään viiniä ja alkuviljoja kahden huoneen majoituksen lisäksi.

Kiemurtelevien kukkuloiden ja Rubicon-joen välisillä alueilla on aina ollut kukoistavaa viininviljelyä. Villa Benton tilalle istutettiin alueelle tyypillisiä viiniköynnöksiä sekä ikivanhoja viljalajeja. Villa Ventissä kasvatetaan viiniä ja alkuviljoja luonnonmukaisia periaatteita noudattaen, rypäleinä on sangiovesea, famosoa ja centesiminoa.

Tilan kahdessa majoitushuoneessa ei ole televisiota eikä tupakointi ole sallittua. Terassilta on laakson ja viljelmien yli Rocca di Longianon keskiaikaiseen kylään, jossa kävimme syömässä. Villa Ventissä ei ole illallisruokailua. Sattumoisin samana iltana kylässä järjestettiin myös ilotulitus jonkin pyhimyksen kunniaksi, se näkyi hyvin terassillemme. Tilan emäntä Manuela puhui englantia välttävästi, mutta hänenkin kanssaan pääsimme juttuun. Hänen tyttärensä osasi kieltä hyvin ja juttelimmekin pitkään.

Aamiaisella on tarjolla joko Manuelan leipää tai parhaasta paikallisesta leipomosta hankittua leipää,  lähialueen juustoja ja leikkeleitä sekä omista hedelmistä valmistettuja marmeladeja. Söimme myös uskomattoman meheviä lähirinteillä kasvaneita persikoita.

Villa Ventistä ajoimme vuoristojen yli takaisin länteen päin. Kahdeksi viimeiseksi yöksi olimme thneet varauksen lähemmäksi Bolognaa Corte d'Aibon viinitilalle. Matkalla oli siltatyömaita, joita Google Maps ei tunnistanut, onnistuimmekin kerran ajamaan ympyrän ja päätymään umpikujaan sekä moottoritien tietullille, josta olisi päässyt läpi vain Telepassilla. Sieltäkin onnistuimme pääsemään pois ja takaisin pienemmille paikallisteille. Reitti oli tosin sen verran mutkainen ja vuoristoinen, että parinsadan kilometrin ajomatkaan meni koko päivä pysähdyksineen, mutta kiirehän ei ollut ja halusimme ihailla upeita vuoristomaisemia. Lounaan söimme pikkukaupungissa, jossa pesimme ja kuivasimme lounaan aikana myös vaatteemme läheisessä itsepalvelupesulassa, välillä pysähdeltiin valokuvaamaan ja syömään jäätelöä.

Noin kolmenkymmenen kilometrin päässä Bolognasta sijaitsevassa Corte d'Aibossa on kaksitoista huonetta. Alueella on "biojärvi", makean veden luonnonvesiallas, jossa mekin uimme. Tälläkin tilalla tuotannon perustana on luonnonmukainen ja biodynaaminen maanviljely. Tilalla on myös ravintola, mutta harmiksemme se olikin kiinni, vaikka nettisivujen ja Facebookin tietojen mukaan ravintolan olisi pitänyt olla auki. Ajoimmekin läheiseen pikkukaupunkiin syömään. Huomasimme useammassa paikassa, etteivät aukioloajat välttämättä pitäneet paikkaansa. Mm. yhden balsamicotilan suljetulla portilla kävimme kääntymässä. Kannattaa ottaa yhteyttä etukäteen ja varmistaa aukioloajat.

Molemmilta tiloilta ostimme viinejä mukaan. Niitä on ollut mukava maistella syksyn ja talven aikana ja muistella kuumaa, kesäistä Italiaa. Emilia Romagnassa tulikin maisteltua nimenomaan paikallisista rypäleistä tehtyjä viinejä. Italiassa onkin paljon enemmän rypälelajikkeita kuin esim. Ranskassa ja paikalliset lajikkeet ovat maakuntien ylpeydenaiheita.

Ennen matkaa etsiskelin myös viinitiloja matkan varrelta ja törmäsin Alessandro Fedrizzin pieneen tilaan. Matka taittui yöpymispaikan viereisen Abbazia di Monteveglion luonnonpuiston vuorten yli. Meidän olisi kai pitänyt sopia tällekin viinitilalle käynti, mutta meidät otettiin lämpimästi vastaan; istutettiin varjoon rinteeseen köynnösrivistöjen yläpuolelle ja eteemme kannettiin sekä talon viinejä ja vähän syötävääkin.

Food & drink magazine valitsi 28-vuotiaan Alessandron kolme vuotta sitten 50 maailman parhaan viinintekijän joukkoon ja Slow Wine Guide Italian parhaaksi nuoreksi viinintekijäksi.

Alessandro oli hieman ujon oloinen, joten hänestä en kuvaa ottanut. Hän kertoi aloittaneensa jo 13-vuotiaana viininteon kokeilun vaikkei suvussa ole viininviljelijöitä - ensimmäisestä erästä tosin tuli viinietikkaa. Alessandro jatkoi Bolognan maatalousoppilaitokseen ja perusti samaan aikaan oman viinitilan, 17- vuotiaana hän valmisti ensimmäiset viininsä, nyt viiniä valmistuu n.  40000 pulloa vuodessa ja rypäleitä myydään lisäksi muille viininviljelijöille n. 200000 pullolliseen vuodessa; Colli Bolognesi Pignoletto DOCG kuohuviini Refermented in Bottle, Colli Bolognesi DOCG Pignoletto, Colli Bolognesi Pignoletto , Classic Method Extra Brut, Colli Bolognesi Barbera DOC, Colli Bolognesi Barbera DOC. Viljelyssä ollaan siirtymässä luomuun, sertifikaatin tila saa n. parin vuoden päästä.

Pari pulloa ostimme kotiin täältäkin. Mitä maksoivat viininmaistelut kahdelta ja tuliaispullot? Yhteensä 40€. Täälläkin saimme tosin pikku alennuksen, kun olimme kiinnostuneita ja ystävällisiä.

Haluan ehdottomasti tulevaisuudessakin matkoilla asua maatilamajoituksissa, mieluiten viinitiloilla. Saksassa ja Ranskassa olemme jo aiemmin majoittuneet viinitilalla seuraavaksi voisi olla kiva nähdä portugalilainen viinitila tai jonkun toisen alueen viinitiloja Italiassa.

Oletko käynyt viinititoilla, asunut maatilamajoituksissa ulkomailla tai vieraillut Emilia Romagnan alueella?

Lohimousse

Kun olen nähnyt lohta tai kirjolohta tänä talvena tarjouksessa, olen ostanut kokonaisen fileen ja kypsentänyt sen Airfryerissa. Lohta on syöty ensimmäisenä päivänä lämpimänä ja lopusta olen tehnyt moussen, joka on syöty seuraavana päivänä esim. uuniperunan kanssa.

Uuni/Airfryer-loheen minulla on yksinkertainen resepti. Lohi taputellaan kuivaksi, pinnalle ripotellaan karkeaa merisuolaa ja annetaan on kalan suolautua vartin ajan. Ylimääräinen suola huuhtaistaan pois ja file taputtellaan kuivaksi. Pintaan rouhaus mustapippuria ja kala Airfryeriin/uuniin. Airfryerissa kypsenettäessä leikkaa filee kahteen osaan, jotta se mahtuu kotiin paremmin. Kypsennä Airfryerissa 180 asteessa 16 minuuttia, uunissa 20-25 min.

Lohimoussea voi myös tarjoilla dippinä tai pursottamalla kurkkuviipaleille tai kekseille.  

Olen käyttänyt lohimousseen creme fraichea, turkkilaista jugurttia ja viimeksi koostumukseltaan pehmeää Lidlin Milbona- cottage cheesea.

Lohimousse

1/2 kypsä lohifile ilman nahkaa

100 g turkkilaista jugurttia tms.

0,5 dl sitruunamehua

1/2 sitruunan raastettu kuori (keltainen osa)

1/2tl rouhittua korianterinsiementä

1 rl hienonnettua lehtipersiljaa

mustapippuria

Laita creme fraiche, turkkilainen jugurtti tai raejuusto, lohi, sitruunamehu ja kuori, lehtipersilja ja pippuri monitoimikoneeseen ja sekoita tai käytä sauvasekotinta.  Siirrä sen jälkeen mousse kulhoon, jos käytät sitä dippina tai pursota kurkkuviipaleille tai kekseille. Koristele fenkolisuikaleilla.

Lohimoussereseptejä on yhtä monta kuin kokkejakin, millainen on sinun lohimoussereseptisi?

Pariisissa pitkästä aikaa

Terveiset Pariisista, jossa oli pitkästä aikaa tällä viikolla.

Matka oli 50. kertani Pariisissa työmatkalla, kävin Pariisissa vuosikaudet tai itseasiassa vuosikymmenet kaksi kertaa vuodessa messuilla, nyt on ollut kolmisen vuotta välissä.

Kaikki aiemmat kerrat olen ollut hotellissa vasemmalla rannalla, Luxembourgin puiston tuntumassa, kriteerinä on ollut lyhyt matka juna-asemalle, messut kun ovat yli puolen tunnin junamatkan päässä lentokentän lähellä. Tällä kertaa valitsin hotellin “rohkeasti” muualta, Samaritainen tavaratalon ja hallien läheltä. Taas sai todeta, ettei "Grand Hotel" varsinaisesti tarkoita, että hotelli olisi erityisen suurikoinen tai etenkään suurenmoinen. Olen ollut työmatkoilla muissankin Grand hoteleissa, ihan tavallisia majapaikkoja ne ovat olleet, välillä vähän nuhjaantuneitakin, eikä tämäkään ollut siinä poikkeus. Hotelli oli nähnyt parhaat päivänsä jo kauan sitten, huone oli kuitenkin hyvin siivottu. Grand vaan taitaa kuulostaa paremmalta kuin pelkkä hotelli. No, joka tapauksessa sijainti oli hyvä niin lyhyehkön kävelymatkan juna-asemalle kuin vapaa-ajankin kannalta. Illalla hotellilta ehti vielä kävelemään Seinen rantaan, Halleille ja Oopperan tienoille.

Joitain vuosia sitten kävin katsomassa upean Diorin näyttelyn. Vaikka olen vuosien varrella käynyt Pariisin-matkoilla muutamissa museoissa, en tuon näyttelyn lisäksi ole käynyt Pariisin muotimuseoissa tai näyttelyissä.

Nyt ajattelin käydä katsomassa messujen jälkeen illansuussa Musée Yves Saint Laurentin. Liikennelakko sotki kuitenkin suunnitelmat. Matka katkesi Gare du Nordille kun junat eivät kulkeneet sieltä eteenpäin. Aamullakin oli ollut lakon takia  junan vaihto. Opasteita ei juurikaan ollut, olin vain epäselvän kuulutusten varassa, mutta netistä sentään selvisi, että joitain junia kulkee lakosta huolimatta. Ryysis laitureilla oli niin valtaisa, etten halunnut jäädä enää odottamaan mahdollisesti joltain laiturilta ehkä jossain vaiheessa lähtevää junaa. Kävelin siis illalla Gare du Nordista Maraisiin ja jätin museon tällä kertaa väliin. Ihan hyvä valinta oli kävelylenkkikin. 

Moni ravintola, jossa olin käynyt jo 90-luvulla oli nyt näinä välivuosina lopettanut ja tilalla oli jotain muuta. Kolmen ruokalajin prix fix-menutarjouksetkin olivat miltei kokonaan hävinneet.

Viitisen vuotta sitten huomasin hampurilaisia ja amerikkalaistyyppistä ruokaa tarjoavien ravintoloiden olevan trendikkäitä, nyt näkyi useita runsaasti tekokukin koristeltuja, pastellisävyisiä "instagrammable"-ravintoloita.

Ostoksia en juurikaan tehnyt, kotiin toim patongin, juustoja ja kaksi ravunlihapurkkia sekä Samaritainen tavaratalosta Ranskan lipun väreissä olevan verkkokassin, jossa voin kuljettaa kotikulmien ranskalaisesta leipomosta patongin kotiin.  Pidän eniten ostoksilla käynnistä pienissä kaupoissa, mutta Pariisin perinteiset isot tavaratalot ovat arkkitehtonisesti upeita ja vierailun arvoisia 

Pariisin kaupunkitunnelmista huolimatta parasta matkassa oli pitkäaikaisten yhteistyökumppanien tapaaminen kasvokkain kolmen vuoden tauon jälkeen. Messutarjontaakin katsoi taas uusin silmin tauon jäljiltä.

Oletko ollut Pariisissa?