Autoloma Portugalissa osa 2

Porto, Portugalin toiseksi suurin kaupunki  Douro-joen suistossa tarjosi mm. jyrkkiä mäkiä, värikästä arkkitehtuuria ja rappioromantiikkaa, historiaa, port-viinejä ja ruokakokemuksia. 

Portugalin matkamme jatkui Dourojoen viinitiloilta Porton kaupunkiin.

Portugalin autolomamme alkoi siis Sintrasta, jonne ajoimme heti Lissabonin kentältä vuokraamallamme autolla. Sintrasta jatkoimme Coimbraan ja Douro-joen viinitiloille. Ensimmäisen osan Portugalin-matkastamme voit lukea täältä.

Koska Portossa parkkipaikan löytäminen vaikutti etukäteen katsottuna aika vaikealta, eikä kovin lähelle hotellia olisi edes päässyt autolla, päädyimme ajamaan auton edulliseen,  vartioituun autohalliin vähän kauemmaksi keskustasta ja ajamaan loppumatkan Uberilla hotellille.

Yövyimme Descobertas Boutique-hotellissa aivan Douro-joen rannan tuntumassa. Hotellilta oli kätevä suunnistaa eri puolille kaupunkia.

Yli satavuotias Majestic Cafe Rua de Santa Catarina-ostoskadulla on mukava pysähtymispaikka. Kalliimpi kuin moni muu Porton kahviloista, hinnassa on myös "historia ja atmosfääri-lisää".

Mercado do Bolhãon kauppahallissa Portossa voi tehdä ruokaostoksia sekä hakea eri tiskeitä juotavaa ja viinikauppiailta ruokaan sopivan lasillisen viiniä. Raikas Vinho Verde sopi hyvin ostereiden ja sashimin kaveriksi.

Douro-joen toisella puolella Gaian alueella sijaitsee lukuisia port-talojen kypsytyskellareita, joista monissa pääsee maksua vastaan myös kierrokselle ja maistelemaan port-viinejä sekä ostamaan pullon tai pari kotiinviemisiksikin.

Portosta jatkoimme taas autolla matkaa etelän suuntaan. Válegan kirkko, joka tunnetaan myös nimellä "Portugalilainen Sikstuksen kappeli" (Portugalilaiset näköjään haluavat verrata nähtävyyksiään tunnettuihin kohteisiin), joka sijaitsee Ovarin kunnassa, Aveiron alueella on yksi Portugalin kauneimmista kirkoista.

Tämän vaikuttavan, maalatuin laatoin ulkoa ja sisältä koristellun kirkon rakennustyöt aloitettiin vuonna 1756, takennustyö kesti yli sata vuotta. Vuosina 1923-1958 tehtiin konservointitöitä, ja vuosina 1959-1960 pääjulkisivu ja sisäseinät laatoitettiin Aleluia Cerâmicasin värikkäillä laatoilla. 

Vuonna 1975 kirkkoa laatoitettiin lisää arkkitehti Januário Godinhon suunnittelemilla Aleluia Cerâmicas -laatoilla.

Kirkkoa koristeltiin juuri valoilla "pyhimyskarnevaaleja" varten, joita kesällä tuntuikin olevan monissa portugalilaisikylissä, joten en saanut kunnollista kuvaa koko kirkosta ilman työmiehiä ja nostureita.

Aveiro tunnetaan "Portugalin Venetsiana". Nimitys on vähän liioiteltu; pienessä laguunin rannalla olevassa pienessä kaupungissa on muutama lyhyt kanava ja joitain värikkäitä "moliceiro"-veneitä. Aveiro sopii silti loistavasti yhden yön pysähdykseen. Kanavan rannalla oli mukava istuskella ja juoda port tonicia eli portviinin ja tonicin raikasta sekoitusta.

Pienessä  vanhassa kaupungissa on runsaasti ravintoloita ja matkan yksi parhaista ravintoloista, O Bairro, löytyikin Aveirosta. Ateria oli lyhyen jonottamisen arvoinen.

Costa Nova Aveiron lähellä on kaunis pieni rantakylä Portugalissa, joka tunnetaan värikkäistä, raidallisiksi maalatuista taloistaan. Vanhat kalastajien talot ovat nyt suureksi osaksi airbnb-käytössä. Pakkohan siellä oli pysähtyä hetkeksi ihailemaan ja kuvailemaan taloja.

Nazare on nykyisin turismista elävä, surffirannoistaan ja valtavista talvikauden aalloistaan tunnettu kalastajakylä Portugalin länsirannikolla. Emme normaalisti vietä rantalomia, mutta yhden yön pysähdykseen roadtripillä Nazare oli hyvä. Majakalla emme käyneet, sillä rannikko ajomatkallamme  Aveirosta Nazareen oli todella sankan sumun kietomana koko päivän. Aivan auringonlaskun aikaan sumu yht'äkkiä hälveni ja pääsin kesken illallisen, alku- ja pääruoan välissä ottamaan muutaman auringonlaskukuvan, jossa majakkakin häämötti.

Óbidoksen kaunis linnakaupunki on yksi Portugalin upeimmista ja parhaiten säilyneistä keskiaikaisista kaupungeista. Siellä oli viimeinen pysähdyksemme ennen auton palauttamista vuokraamoon ja matkan viimeisiä päiviä Lissabonissa.

Vanhan linnanmuurin sisäpuolella on historiaa henkivä kapeiden mukulakivikatujen sokkelo, jossa olisi kierrellyt pidempäänkin, mutta Lissabon odotti. Autoloma oli kiva tapa nähdä Portugalia,pääsimme käymään vähän pienemmissäkin kylissä.

Lissaboniin ja siellä kokemaamme yllätykseen palaan myöhemmin.

Kolme erilaista bliniateriaa talven bliniviikoilla

Helsingin ravintoloiden jo perinteeksi muodostuneet bliniviikot ovat alkaneet ja ne jatkuvat moessa ravintolassa jopa maaliskuun lopulle. Olen päässyt maistelemaan kolmen ravintolan bliniviikkojen antia tammikuussa.

156-vuotiaan Ravintola Kappelin herkullisen perinteiset, odotetut bliniviikot ovat keskitalven kohokohta monelle jo sukupolvien ajan, itsekin olen käynyt useita kertoja nauttimassa näistä Kappelin klassikkoherkuista. Bliniviikot jatkuvat aina maaliskuun lopulle. Kappelin kahvilassakin on tarjolla blinejä, yksinkertaistetummin skagenin kanssa. Blinimenun aloittava jokirapukeitto konjakkivaahdolla on myös upea klassikko.

Esplanadin puiston laidalla sijaitseva Kappeli on yksi Helsingin kauneimmista ravintoloista. Sen ikkunoista avautuu näkymä puistoon ja kaupungintalolle.

Keskellä kaupunkia sijaitsevan Ravintola Lasipalatsin perinteinen blinikausi on alkanut, bliniviikot jatkuvat 28.3. saakka. 

Lasipalatsin tarjonta perustuu suomalaiseen keittiöön, tällä hetkellä siis nautitaan mm. slaavilaisesta keittiöstä meillekin kotiutuneesiin blineihin. Tarjolla on pieteetillä valmistettu blini kuudella riittoisalla lisäkkeellä (blinejä saa santsata) tai kolmen ruokalajin blinimenu, saatavilla on myös yhä suositumpia vegaanisia blinejä lisäkkeineen. Klassiseen blinilautaseen on yleisöpalautteen perusteella tullut pieni muutos, kylmäsavuporo on vaihtunut katkarapu-skageniin. Bliniviikot Lasipalatsissa alkoivat jo vuonna 2000, muita Lasipalatsin teemaviikkoja ovat parsa- ja poroviikot.

Eläintarhanlahdella kelluva panoraamaravintola Meripaviljonki tarjoilee sunnuntaisin blinibrunssia 24.3. asti.

Meripaviljongin blinit ovat kivan pienikokoisia ja noutopöydästä haettavat täytteet laadukkaita. Tarjolla on mm. kolmea erilaistä mätiä ja riimihärkää. Syömässä oli mm. useita useamman sukupolven seurueita.

Oletko syönyt blinejä tänä talvena?

Lehtevä, rapsakka lohipiirakka ilman työlästä kaulimista ja kääntämistä

Kuinka saada lehtevä, rapsakka voitaikina ilman työlästä kaulimista ja kääntämistä? 

Tätä kysyi moni Instagramissa, kun julkaisin kuvan lohipiirakkapalasta, jonka kerroin valmistuneen ilman pitkää kaulimista ja kääntämistä. Resepti oli Instagramissa jo joulukuun lopulla, mutta laitetaan se tänne bloginkin puolelle talteen.

Anoppini tekee joka jouluksi Elisabeth Järnefeltin lohipiirakan, jonka salaisuus on taikinaan lisättävä Koskenkorva. Haihtuessaan uunissa viina jättää taikinaan pieniä kuplia, tämä lehtevöittää taikinaa. Anoppi muistelee ohjeen olleen aikoinaan jossain lehdessä, mutta alkuperäinen ohje on kadonnut kauan sitten. Hän tekee piirakan “korvakuulolta” ja kertoessaan sen minulle painotti, että määriä ja paistoaikaa täytyy joka leipurin varioida itse sopivaksi.

Elisabeth Järnefelt oli suomalaisen taiteen ja kulttuurin innoittaja ja kannustaja sekä mm. taidemaalari Eero Järnefeltin, kirjailija Arvid Järnefetin sekä Aino Sibeliuksen äiti.

Elisabeth Järnefeltin lohipiirakka

Taikina

1/2 kg huoneenlämpöistä, pehmeää voita

1/2 kg puolikarkeita vehnäjauhoja

2 dl kylmää vettä

1 dl Koskenkorvaa tai vodkaa

Täyte

3/4 lämminsavulohifileestä

1,5 dl puuroriisiä

6 kovaksi keitettyä kananmunaa

1 dl kermaa

1 ruukku tilliä

Ripaus valkopippuria

(suolaa)

1 kananmuna vatkattuna voiteluun

Sekoita voi, jauhot ja vesi kulhossa  hyvin. Lisää lopuksi vodka. Laita taikina jääkaappiin kelmulla peitettynä kahdeksi tunniksi.

Tee täyte;

Keitä riisi ohjeen mukaan, anna jäähtyä. Pilko kananmunat ja lohi pieneksi. Laita kulhoon riisin kanssa. Lisää kerma ja tilli. Täytteen tulisi melko kiinteää. Tarkista maku, lisää valkopippuria ja suolaa tarvittaessa.

Lämmitä uuni 200 C asteeseen.

Kostuta ohut keittiöpyyhe kylmällä vedellä, kierrä nihkeäksi. Levitä liina työtasolle. Laita leivinpaperi liinan päälle. Aloita kauliminen keskeltä, kauli taikina tuorekelmun läpi voipaperin päällä uunipellin kokoiseksi. Nosta taikina uunipellille. Levitä täyte taikinan pitkälle sivulle, taikinalevyn toiselle puolikkaalle. Taita taikina täytteen yli leivinpaperin avulla. Kostuta paistinlasta kylmällä vedellä. Irrota paistinlastan avulla voipaperi piirakan kannesta. Nipistele taikina tiiviisti kiinni täytteen ympäriltä.

Voitele vatkatulla kananmunalla. Paista piirakkaa n. 40 min.

Oletko koskaan maistanut näin tehtyä taikinaa?