Mitä juoda, jos ei juo

PR-näyte

Tammikuu - tipaton kuukausi monille. Ylipäätään miedompien alkoholijuomien kulutus on lisääntynyt ja täysraittius on monille myös elämäntapavalinta.

Aina alkoholia nauttimaton ei haluaisi kuitenkaan tyytyä siihen Pommaciin tai karpalomehuun vaan lasiin toivoo jotain "vakavammin otettavaa" ja aidon cocktailmaista, mutta ilman alkoholia. Tänään Alkoihin myyntiin tulee jotain erilaista. Alkoholiton tisle on uusin trendijuoma ja yksi vastaus tilanteisiin ja elämäntapoihin, joihin alkoholia ei haluta.

Alkoholittomista tisleistä on puhuttu alkoholittomana viinana ja juomat tuovatkin mieleen tietyllä tavalla esim. ginin. Alkoholin makua juomassa ei kuitenkaan ole vaan mielestäni maussa on alkoholijuomista tuttuja mausteita ja yrttejä ilman viinamaisuutta, toki monissa juomia käsitelleissä jutuissa nimitys "viinaton viina" on ollut raflaavampi kuin "alkoholiton tisle". Toisaalta onhan muitakin alkuperäistä jäljitteleviä tuotteita joista usein käytetään alkuperäistä nimitystä kuvailemaan tuotetta; lihaton liha, maidoton maito, miksei sitten viinaton viina?

Brittiläisen herneenviljelijäsuvun vesa Ben Branson näki markkinaraon ja lanseerasi alkoholittoman Seedlip-juomaperheen 2015. Suomessa tisleet tulivat tällä viikolla myyntiin. Seedlip takoittaa suomeksi siemenvakkaa, jota käytetään kylvössä. Alkoholittomiin tisleisiin innoitus on löytynyt 1651 ilmestyneestä kirjasta The Art of Distillation. Monet varhaiset tisleet olivat lääkinnällisiin tarkoituksiin, eikä niissä ollut lainkaan alkoholia.

Seedlipissä ei ole sokeria, makeutusaineita eikä keinotekoisia aromiaineita. Branson kasvattaa osan juoman ainesosista omalla tilallaan, kasvit poimitaan käsin.  

Seedlip tähtää laatu- ja terveystietoisten kuluttajien lasiin. Laadukkaat raaka aineet, pelkistetyt pullot tyylikkäine etiketteineet ja toki kolmenkympin hujakoilla oleva hintakin kielivät permiumkategoriasta. Etiketit ovat graafisena suunnitelija aiemmin toimineen Ben Bransonin omaa käsialaa. 

Seedlipiä ei ole tarkoitus juoda sellaisenaan vaan sitä käytetään juomasekoituksiin  4 cl annoksina kuten alkoholiakin. Seedlip Garden 108 on yrttipohjainen ja "ginimäinen"; raaka-aineina on hernettä, heinää, rosmariinia, timjamia, minttua ja humalaa. Mausteinen Seedlip Spice 94 on ruohoista Gardenia enemmän mieleeni. Spice 94-tisleessä on maustepippuria, kardemummaa ja sitrusta. Miksereiksi sopivat mm. tonicit. Monet maailmalla korkealle noteeratuista cocktailbaareistakin ovat ottaneet Seedlipin valikoimiinsa ja tehneet tisleistä omia juomasekoituksiaan.

Taannoisissa juhlissa tein pari "illan viimeistä" Seedlipistä. Jotain juomaa teki vielä mieli vieraiden vielä viihtyessä illanvietossa, mutta Siipan sanoja lainatakseni "Viisaus asuu vaimon päässä".  Alkoholiton cocktail oli illan lopuksi hyvä seurustelujuoma, mutta ei vienyt puhtia seuraavalta päivältä.

Kuvan juomassa mixerinä on Fever Treen pinkkiä Aromatic Tonicia, juomaan granaattiomena antaa vielä omaa väriään ja makuakin.

Mitä mieltä olet alkoholittomasta coktailtrendistä?

Pirskahtelevaa Uutta Vuotta

Pirskahtelevan iloista vuoden vaihdetta!

Suntaamme perinteisesti Kirkkonummelle viettämään ystävien kanssa uuttavuotta, syömään hyvin sekä nostamaan lasilliset kuluneelle ja tulevalle vuodelle.

Kuvan pinkki Cava Hola! PR-näyte



Vuoden viimeinen aamu alkoi terveellisellä aamiaisella, mutta...

...ainakin jälkiruoasta on tulossa melko dekadentti. Vuoden vaihteen jälkiruoaksi teen makeisin ja keksein koristellun valkosuklaa-karpalomoussekakun.


Iloista vuoden vaihdetta ja onnellista vuotta 2019!

Loppuvuoden tunnelmia

Joululoma tuli taas tarpeeseen, olin aika väsähtänyt. Oli hyvä, että viikonloppu oli ennen joulua. Näin jouluvalmisteluihin jäi aikaa.

Jo useampi vuosi sitten siiryimme vuorottelemaan veljeni kanssa aaton järjestämistä, haudoille aloimme menemään jo aatonaattona ja anoppilaan 70 kilometrin päähän siirtymään vasta joulupäivänä. Näin rauhoitimme joulua tänäkin vuonna. Tänä vuonna aaton ateria järjestettiin meillä.

Villasukat olivat jääneet kotiin, onneksi anoppini oli neulonut uudet joululahjaksi.

Lahjaksi tuli myös joulun hittikirja, omani pyysin pukilta peuralta englanniksi. Meillähän lahjoja eivät anna ihmiset eikä pukkikaan vaan erilaiset eläimet Tarmosta piisamiin. Olin vähän hämmentynyt esimmäisenä jouluna anoppilassa saadessani paketteja eläimiltä, omissani kun antajana luki oma nimeni. Sittemmin lähdin leikkiin mukaan ja usein lahjan antava eläin kirjoittaa vielä jonkun vitsikkään viestinkin

Olemme leikittäneet Tarmoa ja kulkeneet sen kansaa metsässä.

Illalla onkin taas väsyttänyt.

Lahjan antanut peurakin näyttäytyi, se tuli eilen metsän reunasta talon kupeeseen syömään aurimgonkukansiemeniä lintulaudalta.

Kuinka sinulta ovat nämä vuoden loppupäivät sujuneet?

Vain muutama yö jouluun

Joulu tuntuu tulevan niin vauhdikkaasti, etten ole kuin hetkellisesti päässyt kunnon joulufiilikseen. Enää vain muutama yö jouluun.

Jotenkin on vähän sellainen "haluaisin vetäytyä talviunille"-olo, kaamos on vienyt aika lailla voimat, kuten se tuntuu joka vuosi tekevän tähän aikaan. Töissä olen puskenut eteenpäin joulutauko mielessä ja bloggaaminenkin on tuntunut vähän tahmealta. Päivänvaloa kuvaamiseen ja silloinkin harmaan hämärää- on ollut viikonloppuna 11-13, kuvasato on ollut ainakin omasta mielestä surkeaa eivätkä sormetkaan ole varsinaisesti tanssineet näppiksellä. Parin viikon takaisista juhlistakin ajattelin etukäteen saavani kivoja kuvia, mutta lopulta otin vain muutaman kuvan. Oli tosin parempi seurustella ystävien kanssa kuin miettiä kuvakulmia.

Joulu kuitenkin tulee olinpa valmiina tai en. Lahjat ovat hankittuina ja jopa pakattuina. Kuusi on kannettu sisään. Samanlainen pieni anoppilan mailta kaadettu puu kuin aiempinakin vuosina.

 Joulupöytä on jo katettu, voin ihailla sitä muutaman päivän. Pöydässä on tummanharmaa pellavaliina, Rörstrandin satavuotiaat lautaset (googlaamalla löytyi, että tätä lautassarjaa valmistettiin vain muutamia vuosia yli sata vuotta sitten) jotka erään joulun välipäivinä löysin kirpputorilta hintaan 4€/kpl, niiden kanssa sekalaisia ruokailuvälineitä perinnöksi saatuna ja kirpputoreilta ympäri Euroopan, kynttilöitä sekä jouluruusu, se mieluisin joulukukka.

Jouluruoista en stressaa, monet alkuruoat hankin (miltei) valmiina; pateet ja suolakurkut (meidän joulupöytämme vakkari) hankin kaupasta miltei valmiina pöytään, osan kaloista toimitti Kala-Lappi*, osan tuovat veljeni ja kälyni. Näkkärit siippa on leiponut jo viime viikolla ja hän tekee myös rosollin. Bataattipyreenkin ostin laatikkoa varten valmiina. Possunrullan täytän sentään itse Hesarin kastanja-omenatäyteohjeella. Lisäksi granaattiomena-punakaalisalaatti ja jälkiruoka. Eiköhän siinä ole riittävästi.

Ja se bloggausinto, ei se ole hävinnyt, kunhan pitää vain pikku lepotaukoa. Kunhan päästään joulun ja uuden vuoden yli, olen saanut vähän lomailla ja lepäillä, päivät alkavat pitenemään hiljalleen, kuvaaminenkin tuntuu mielekkäämmäältä ja mielikin kirkastuu niin, että uusia aiheita tulee mieleen. Silloin postaukset syntyvät vauhdilla.

Joulumusiikinkin olen onnistunut aika lailla vältelemään tähän mennessä tänä vuonna, nyt laitan Tony Bennetin joululevyn soimaan ja kuvittelen itseni  gögimukin kera hetkeksi jouluiseen New Yorkin keskuspuistoon.

Rauhallista, tunnelmallista ja stressitöntä  joulua teille kaikille

*PR-näyte

Yksilölliset viime hetken joululahjavinkit

Joulu tulossa ja lahjat vielä ostamatta? Mitä jos ostaisit yksilöllisen lahjan? Kivijalkakaupoissa on paljon ihastuttavia, yksilöllisiä tai pienten sarjojen lahjoja, joita ei tule vastaaon joka toisella. Myyjätkin haluavat ja ehtivät paneutua asiakkaan tarpeisiin huolella. Yksilöllisyys, merkityksellisyys  ja ainutlaatuisuus on tämän ajan ylellisyyttä suurten merkkitalojen massatuotteiden sijaan.

Helsingin Pikku Roballa on useita kivoja pikkuliikkeitä. Yksi niistä on kälyni Mariian ja hänen miehensä Design Laakso Sundman.

 




Liikkeessä on Heikin ja Mariian suunnittelemia ja paikan päällä valmistamia hopeakoruja sekä Mariian nahkalaukkuja, nahkaessuja kotikokeille ja keramiikkaa. Liikkeessä on myynnissä lisäksi mm. valikoituja kirjoja, kortteja sekä Helsingin Villasukkatehtaan sukkia.

Jospa tänä vuonna hankittaisiin harkittuja, yksilöllisiä lahjoja.

(P.S. Tämä ei ole yhteistyöpostaus, vaan halusin blogissa nostaa pienyrittäjiä)


Design Laakso Sundman, Pieni Roobertinkatu 8

Joulu tulossa ja kaikki kesken?

Kahdeksan yötä jouluun ja paljon vielä tekemättä? Tässä pikku vinkkejä paketointiin, lahjoiksi kuin joululahjavalvojaisten tarjoiluunkin.




Joulahjat voi pakata yksinkertaisesti. Koetan itse sujauttaa mahdollisimman monet lahjat  helposti pikku pusseihin, paketoitavien lahjojen käärepaparina käytän mieluiten yksiväristä paperia, jota voi koristella tussilla.




Itse tehdyt karamellit ovat olleet hittilahjani ihan pikkutytöstä asti. Silloin tein itse ensimmäiset karamellit itse ja siitä lähtien niitä ovat sukulaiset ja ystävät vaatineet odottaneet jouluna.




Siippa taas leipoo vuosittain ison satsin näkkileipää, joita pakataan lahjoiksi ja tarjotaan joulupöydässä.

Hyvän ruoan ystävälle lahjavinkkinä on myös EAT Finland*-kirja (*PR-näyte). Kirjassa esitellään ruokabloggaaja Hanna Hurtan tämän vuoden painokseen valitsemat kaksitoista huippuravintolaa; Kirkkonummelta Bistro O Mat, Fabrik ja Helsingistä Fisken på disken, Gastro Cafe Kallio, Grotesk, Jura, Kungfu Kitchen, Natura, Nokka, Rivoli, Roster sekä Werner.

Jokainen EatFinland-ravintola tarjoaa yhden pääruoan, kun näytät kirjaa. Jos tarjolla on menukokonaisuuksia saat yhden pääruoan arvoisen alennuksen. Tarjous on voimassa 1.12.2018 - 31. 12.2019. 




Lahjojen paketoinnin lomassa voi herkutella uunissa paahdetulla Camembert-juustolla. Uuni-Camembert on herkullista tarjottavaa myös uuden vuoden juhlissa, nekin ovat edessä miltei välittömästi kunhan joulu on juhlittu.


Stressitöntä joulunalusviikkoa. Oletko jo pitkällä jouluvalmisteluissa?

Viisi viikon varrelta

* PR-näyte **Kutsu blogin kautta

Viikkoon on mahtunut juhlaa ja toki arkeakin. Kun "kaikki muut" tuntuivat livahtavan itsenäisyyspäivää edeltävänä keskiviikkona aikaisin kotiin, minä väänsin yhtä isohkoa diiliä töissä iltaseitsemään. Mutta sain kuin sainkin homman loppujen lopuksi maaliin ja itsenäisyyspäivänä saatoin hyvillä mielin siemailla samppanjaa villasukat jalassa kotisohvalla -Linnan juhlia katsoen, totta kai!




Koetan välttää aina hävikkiä keittiössä. Nyt keittiössä oli ruskea banaani ja tahinipurkin pohjalla ruokalusikallinen tahinia. Pyöräytin niistä vesitilkan kanssa tahnan jota tarjosin aamiaiseksi jugurtin ja kvinoa-hamppugranolan kanssa.

Moni pohtii tässä vaiheessa mitä kaikkea joulupöydässä tarjotaan tänä vuonna. Yksi haluaa sitä, toinen tätä... Viikon jouluruokavinkki on yksinkertainen. Joulumakkarat ja lihapullat voi helposti yhdistää. Pyöräytin omena-granaattiomenasalaattiin lihapullat näppärästi Kaartilan Mallaspossun* joulumakkarasta ja paistoin ne uunissa.

Viikon kohokohta olivat eiliset espanjalaiset juhlat ystäväjoukon kanssa. Kuten pariin otteeseenkin syksyn aikana kerroin blogissa, Siippa oli yhdeksän viikkoa töissä Espanjassa syksyllä. Hän ei käynyt välillä kotona kertaakaan, marraskuun alussa vietimme yhdessä pitkän viikonlopun Malagassa.

Meillä oli suunnitelmissa espanjalainen ilta ystäville Siipan palattua kotiin, joten Malagan-matkalta toin vapaasti laiduntaneen iberiansian nelikiloisen Iberico- eli Pata negra-kinkun matkalaukussa, 1½ kg erilaisia oliiveja ja saman verran juustoja ja pari makkaraakin. Nelikiloinen oli pienin kinkku jonka löysimme, sen sain nippa nappa sorkkineen poikittain laukkuun. Suurin osa myynnissä olleista kinkuista oli kahdeksankiloisia, parhain näkemistämme kinkkutarjous oli 8 kg Serrano-kinkku ja kuusi pulloa Vina Albalin punaviiniä yhteishintaan 69€.

Vieraita oli viitisentoista, tarjolla oli tietysti kinkkua, kinkun leikkaamiseen Siippa nikkaroi isänsä kanssa telineen. Kinkun, juustojen, makkaroiden ja oliivien lisäksi tein Maaritin ohjeella pan con tomatea, patatas bravas-perunoita aiolin ja salsa bravan kanssa sekä tomaattisalaattia, johon laitettiin uunissa öljytilkan, rosmariinin ja valkosipulin kanssa paahdettuja sekä tuoreita tomaatteja sekaisin. Jälkiruoaksi tein vielä sitruuna-oliiviöljykakkua. Pöydän äärellä viihtyivät niin seka- kuin kasvissyöjätkin.

Hävikkiä torjutaan näiden juhlienkin jälkeen, tänään syödään ylijääneitä ruokia. Eilisaamuna heitin raastetuista tomaateista ylijääneet tomaatin kuoret marjatuorepuuron joukkoon soseutettavaksi (hyvältä maistui!) ja paahdetuista tomaateista irronneen nesteen käytän keittopohjaan tulevalla viikolla. Kunhan kinkusta on kalvettu viimeiset lihat, keittelen luistakin vielä toisenkin maukkaan keittopohjan.

Lumene lähetti jo pari viikkoa sitten joulutervehdyksenä Nordic Rituals Harmonia* -lahjapakkauksen. , nyt olen tuotteita ehtinyt testaamaankin. Lahjapakkauksessa on pakurikääpää sisältävä, syväpuhdistava turvenaamio, joka puhdistaa tukkeutuneita ihohuokosia ja palauttaa iholle sen luonnollisen tasapainon sekä ravitsevan, pitkäkestoisesti kosteuttavan kosteusvoiteen. Etenkin turvenaamio on mieleeni, se puhdistaa ihoa, mutta ei tunnu kuivattavan.

Vaikka ehdin viime viikonlopun kolmen risteilijän joulupöytien läpikäymisen jälkeen todeta, ettei yhtään kalapöytää ennen jouluaattoa, olin jo tiistaina hankolaisen På Krokenin rantauduttua Helsinkiin ravintolan avajaisjuhlissa** nostamassa lautaselleni kalaherkkuja. Mutta seuraava kalapöytä vastaa aattona!

Joko olet syönyt jouluruokia entä onko sinulla hyviä hävikintorjuntavinkkejä?

Viisi viikon varrelta

Kuluneeseen viikkoon on sisältynyt paljon ilonaiheita, suurimpana mieheni paluu.

Siippa oli siis yhdeksän viikkoa Espanjassa työprojektissa käymättä kertaakaan kotona välissä. Ikävä oli kova, kaikki varmasti kyllästyivät kun laskeskelin ääneen ensin viikkoja ja lopulta päiviä hänen kotiinpaluuseensa. Viimein hän saapui tiistain takaisin kotiin. Helpotusta odottamiseen toi joitain viikkoja sitten matka Malagaan , jossa vietimme neljä aurinkoista päivää yhdessä.

Viikon toinen suuri ilonaihe on ollut aurinkoinen sää (ainakin joinain päivinä) pitkään harmaan jakson jälkeen. Vaikka työhuoneeni ikkunat ovat sisäpihalle, enkä ehdi lähteä töistä auringon vielä paistaessa, ilahduttavat päivänä aikaan jugendtalon keltaiseen seinään osuvat auringonsäteet ja huikean kontrastin tuova kattojen yllä näkyvä sinitaivas. Luonnon valon ystävä on iloinen, kun päivällä ei tarvitse pitää kattolamppua päällä! Pahimpina pilvisinä päivinä sisällä on keskipäivälläkin ollut hämärää pimeää. Kirkkaiden päivien auringonlaskutkit ovat olleet kauniin värikylläisiä.

Viikon varrelle osui Black Fridaykin. Itselleni ihan normiperjantai, ostin vain parilla eurolla ruokatarpeita. Ostamattomuus ei ollut protesti, en vain tuntenut tarvitsevan mitään. Kävin kurkkaamassa muutamassa nettikaupassa, mutta kun akuuttia tarvetta ei ollut, en halunnut ostaa vain alen vuoksi. Kunnon konmarittajaa minusta ei tule varmaan koskaan, mutta haluan ostaa harkitummin. Hyödynnän tarjoukset ostoksilla mielelläni ja jos olen netistä jotain hankkimassa, googlaan aina hintavertailut ja alennuskoodit ensin. Toki jos välttämättömyyslistalla olisi nyt ollut vaikka puhelin, televisio, kamera tai tietokone, olisi ainakin heti puolenyön jälkeen tai aamusta voinut tehdä hyviäkin löytöjä.

Viikon rentoutus on viikonloppu maalla. Siippa halusi ehdottomasti heti ensimmäisenä viikonloppuna saavuttuaan tervehtimään paitsi vanhempiaan, myös rakasta Tarmoa ja lampaitakin.

Lopuksi vielä viikon tuoksu, joka on kukkainen ja sitruksinen Elizabeth Ardenin My Fifth Avenue EdP*. Tuoksu  juhlistaa naisten kunnianhimoa ja mahdollisuuksia, sen luvataan vangitsevan yhden maailman kuuluisimman kadun kuplivan energistä ja kultturellia tunnelmaa kantajansa iholle.  Osa kukkaistuoksuista on mielestäni vähän yhdentekeviä ja mieleenpainumattomia, mutta tässä tuoksussa on sopivassa balanssissa rakastamaani sitruksista raikkautta ja pehmeyttä, otinkin tuoksun heti käyttöön.

My Fifth Avenuen* latvatuoksussa on mandariinia ja sitruunaa, sydäntuoksussa lootuksenkukkaa sekä ja jasmiinia. Juurituoksuna on myskiä, ambraa, iiristä sekä seetriä. 

Au pair-vuodeltani aikojen takaa on olemassa kuva, jossa poseeraan leveästi hymyillen Fifth Avenuella Elizabeth Ardenin kauneushoitolan kuuluisan punaisen oven edessä. Pitäisikin kaivaa tuo albumi esiin. Kunpa pian pääsisin poseeraamaan taas uudestaan tuon kuulun oven eteen. Viimeisimmästä New Yorkin matkasta on ihan liian pitkä aika!

*tuote PR-näyte


Mitä sinun viikkoosi on kuulunut?