Kesäpäivä maalla ja pysähdysvinkki vanhan Turuntien varrelta

Maaseutu(kin) on kauneimmillaan kesäaikaan. Monelta maalaispaikkakunnalta löytyy myös salattuja helmiä. Vanhat valtatiet ovat hiljentyneet autojen pyyhältäessä moottoriteitä pitkin ja paikkakuntien löydöt jäävät vain harvojen tietoon.

Kauniina kesäpäivinä olemme ajaneet Lohjalta Sammattiin anoppilaan moottoritien sijaan vanhaa Turuntietä. Yksi tällaisista salatuista helmistä on Lahjahovi Nummella vanhan Turuntien varressa. Viime ruokakassireissulla pysähdyimme Lahjahoviin ostamaan lahjaa ystäville. Heille löytyikin edullisesti upea kuparikasari, joka vietiin eilen tuliaisiksi. Aiemmin olen samasta paikasta hankkinut mm. Rörstrandin yli sata vuotta vanhat kauniit lautaset 4,20€/kpl ja vanhan, useammissa blogikuvissakin vilahtaneen kakkuvadin 5€. 

Kälyni kanssa tutkimme tarjontaa tarkasti. Sain pidättäydyttyä parin euron vanhojen voiveitsien ostamisesta ja upean 130 euron talonpoikaslipaston hankkimisesta, mutta sitten iskin silmäni johonkin, jota en voinut vastustaa. Siippakin onneksi ihastui esineeseen, jota esittelin kiihtyneesti käsiä heilutellen. Löytö postaukseen lopussa. 

Maalla grillailimme hellesäässä aprikoosia, tuoretta maissia ja halloumia, lisäksi oli savulohta ja tekemääni varhaiskaalibulgurisalaattia. Jälkiruokana oli mansikoita ja kakkua. Ihanaa kesäruokaa!

Lounaan jälkeen kaikki vetäytyivät päivälevolle. Tarmokin nautti viileällä ruoholla makailusta. 

Lahjahovista löytyi tämä 1930-luvun steampunk-henkinen palosammutin hienoine niitteineen, jonka ostimme. Siitä tulee valaisimen jalka, kunhan saamme sopivat osat hankittua.

Oletko löytänyt kesäretkilläsi näitä harvojen tuntemia "salattuja helmiä"?

Berlin Tiergarten flea market

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vielä yksi paluu taannoiseen Berliinin-matkaamme. Viimeisenä päivänä käimme Tiergartenin kirpparilla (S-junan asema Tiergarten). Torilla myydään vintagevaatteita- ja tekstiilejä, astioita, valaisimia, pukukoruja, asusteita, opetustauluja, vanhoja painokuvia jne. jne.

Mitään ei pitänyt ostaa, mutta kummasti matkaan lähti tavaraa; Lindtin suklaata mainostava emaloitu kyltti, nejä vanhaa ravintolan veistä ja eri kokoisia vanhoja metallisia z-kirjaimia, jotka laitamme esille makuuhuoneen seinälle. Hinnat olivat ihan kohtuullisia, vaikka kaikki myyjät olivat selväsi ammattikauppiaita.

Muut Berliini-katsaukset löydät sivupalkin tunnisteista Berliini-tunnisteen alta.

Still one more look back to our recent tript to Berlin.

On the last day we visited Tiergarten's flea market (S bahn Tiergarten). There are vintage clother, textiles, dishes, lights, jewellery, accessories, prints etc. etc.

We didn't plan to buy anything at the market, but came home with an enamel Lindt chocolate sign, four restaurant knives and metal Z alphabets (for our bedroom wall)...

More about my Berlin; click Berlin in the menu on the right had column.

Vintage crush

Vanhat tavarat ovat olleet minulle ja Siipalle jo vuosikausia keräilykohteita. Mitään kovin kalliita esineitä emme ole hankkineet, vaan lähinnä edullisia silmäämme miellyttäviä, hauskoja pikku löytöjä on lähtenyt mukaan antiikkiliikkeistä, markkinoilta ja kirpputoreilta ympäri maailman.

Kylttien lisäksi erilaiset teräsvadit,- pokaalit ja -astiat ovat etenkin mieleeni, nyt vaan kaapit ja tasot alkavat olla niin täynnä, että keräilyintoa täytyy vähän hillitä...

 

I and Husband have collected vintage for years. We haven't everf purchased any really expensive items, instead we have selected at flea markets, antique dealers and markets around the world inexpensive curiosa we have liked.

Besides signs I especially like steel bowls, plates and trophy cups. Now our cupboards anddesk tops are getting quite full, so we have to be rather selective with our purchases.

Lucky and less lucky moments of past weekend

Viime viikonloppu ei mennyt kokonaan näin aurinkoisissa tunnelmissa...Lähdimme perjantaina anoppilaan palautumaan Istanbulin matkasta. Matkalla Siipan (juuri korjauksesta haettu) antiikkiauto sammui tien poskeen, appeni onneksi hinasi sen perille, oma hinaushistoriani kun on lyhyt ja siihen sisältyy mm. köyden katkaisu ensimetreillä....

Lauantaina lähdimme Turkuun päiväretkelle. Lähtiessämme Helsingin ja Turun puolivälistä aurinko paistoi ja asteitakin oli n. 20. Turussa oli 13 C ja satoi! Mitä tästä opimme? Tarkista sadetutka ennen lähtöä! Uudehko sateenvarjokin hajosi sitä avatessani.

Syöksyimme lähimpään ravintolaan joen rannassa. E. Ekblom olikin mainio tuttavuus; ruoka oli hyvää, kauniisti esillepantua ja maltillisesti hinnoiteltua, seitsemän euron rapsakka possuannokseni pestoperunoiden ja kaprismajoneesin kera oli ihan kunnon kokoinen lounasannos, vaikka olikin alkuruoka.

Napsin tietenkin kuvia, mutta lähtiessämme huomasin, ettei kamerassa ollut muistikorttia, näytön kulmassa vilkkui pieni varoitus kortin puuttumisesta, jonka olin täysin jättänyt huomiotta. Muistikortin olin unohtanut tietokoneeseen anoppilaan...

Sade oli tauonnut, alkaakseen pian uudestaan. Kipaisimme kauppahalliin, Stockalle ja pariin liikkeeseen, mutta päätimme lähteä takaisin, kun säätiedotus lupasi sadetta koko iltapäiväksi (tässä vaiheessa olin siis kaivanut puhelimen esiin ja tutkailin sadetutkaa ahkerasti...). Harmitti vähän, olin kuvitellut mukavan aurinkoisen iltapäivän Turussa, jossa en ole ollut vuosiin... No, saimme sentään hyvän lounaan. Ensi kesänä sitten uudestaan...

Last weekend wasn't all sunny and bright... Husband drove his (just serviced) antique car to his parents. In the way it just died (the car I mean), fortunately my father in law towed it to their place. My history in towing cars is short and it involves snapping the rope during the first meters...

The next morning I and Husband drove to town of Turku. It was sunny and warm when we left, an hour later in Turku it was pouring and 13 C... It would have been wise to check the forecast before we left! I broke my umbrella immdly when I opened it, so we ran directly to the nearest restaurant by the river; E.Ekblom.

It was a nice place, food was delicious and assembled prettily. I took several photos until I realized that memory card wasn't in the camera, but in the computer at my inlaws...

It was so rainy and cold that our visit in Turku was short. I was disappointed as I had planned to have a nice afternoon there... Well, we have to do it again next summer...

Kun pääsimme takaisin lähtöpisteeseen, aurinko paistoi ja taas oli miltei 20 C... ja pääsin mustikkaan. Poimimme Mariian kanssa useamman litran, mustikoita oli paljon (tosin ei juuri tässä puskassa...)  ja ne olivat isoja, osa kuin pensasmustikkaa kooltaan.

Seuraavana aamuna sekä minä että Siippa olimme vatsataudissa, taitaa olla Turkin tuliaisia, minulla onneksi meni ohi nopeasti, mutta Siippa-rukka oli viluinen ja kuumeisen oloinen koko päivän

 

When we got back to my inlaws, sun was shining again and it was again almost 20 C... I and Mariia went to pick blueberries, they are now ripe, juicy and plump.

The next mornign I and Husband were both in stomach flu, probably did catch that form Turkey. I recovered fast, but poor Husband was in bad shape for the whole day.

Sunnuntaina tein turkkilaisvaikutteisia ruokia; halloumisalaattia, hummusta, pannulla haudutettua munakoiso-tomaatti-aurinkotomaattipaistosta...

On Sunday I made Turkey influenced foods; halloumi sald, hummus, aubergine, tomato, sunderied tomato stew...

Ruut leikitti Tarmoa, lempileikki vedellä ruiskiminen sai sen pomppimaan kuin kumipallo...

Ruut played with Tarmo, his favorite play is to run and jump after water showers....

Viikonlopun kohokohta taisi olla vierailu läheiselle kirpparille, jossa oli kaikenlaista kivaa edullisesti. Ostin vitosella vanhat lukulasit kotelossaan, Mariia osti kaikenlaista hauskaa viidellätoista eurolla, hän loppujen lopuksi antoi minulle ostamansa vanhan Primulan ravintoloiden painavan metallisen kate- tai tarjoilulautasen, josta ilahduin kovasti! Jos olette viikonloppuisin Sammatissa päin liikkeellä, löytökirppari on "keskustan" lähellä pienellä teollisuusalueella.

Higlight of the weekend was a visit to nearby fleamarket, all kind of interesting items for low prices. I bought ols reading glassess for five EUR, Mariia spent mor, 15 EUR, but got a high pile of all kinds of fun vintage goods. In the end she gave me the restaurant stainless steel plate she bought which made me really happy.

Glimpses of my home

Ihailen minimalistien koteja, mutta meillä ei ole sellaista....

I admire minimalistic homes, but our homes isn't one of them...

Kaikenlaisia pieniä esineitä ja yksityiskohtia on kertynyt, kuten tämä viehko vanha kalenteri, joka löytyi Connecticutin New Canaanista joitain vuosia sitten...

We have collected kind of small decorations and conversation pieces, like this vintage calendar bought in New Canaan, Connecticut some years ago...

...tai tämä karjanäyttelyn kunniapalkinto Pariisista...

...or this arm animal show prize from Paris...

...seinällä on myös mummini maalaama taulu...

... my grandmother's painting is also on the wall...

... ja kirjakaapin päällä suosikkejani; pyhimyspatsaita Amsterdamista, New Yorkista ja Hietalahden torilta.

Olemme jonkinlaisia keräilijöitä, vaikkemme fanaattisia yhden asian harrastajia. Siksi päädyimmekin syksyllä ilmestyvään lehtijuttuun, jossa haastatellaan keräilijöitä; me olemme se rento "tavispari" (ainakin fanaattisiin keräilijöihin verrattuna), joka keräilee mm. vanhoja kakkuvuokia ja kylttejä. Siitä lisää myöhemmin....

 

 

... and my favorites standing on the bookcase; vintage saint statues from Amsterdam, New York and Helsinki.

We are some sort of collectors, even though we don't collect passionately one or two sort of items. We were interviewed few weeks ago about collecting, we are the "relaxed normal couple" in an article of collectors that will be published in a Finnish interior magazine during fall. More about that later on...

An exciting find; a vintage steamer trunk

Nyt tulee korkeintaan hyvälaatuista valvontakamerakuvaa, mutta olin tästä niin innoissani, että huonossa valaistuksessa piti kuvata.

Sorry for the bad quality of photos, I was so excited about this trunk, that I had to take the photos immdly in poor light.

Toissa sunnuntaina olimme Kruunuhaassa kävelyllä, kun huomasin Kruunukirpun ikkunassa vanhan kanvaspäällysteisen, ison matka-arkun. Ihailin sen hyvää kuntoa ja historiaa henkivää ulkonäköä. Totesin siipalle, ettei vastaavaa uusiotuotantoarkkua saisi samaan hintaan 190 EUR. Hänkin innostui ja kävi seuraavalla viikolla liikkeessä katsomassa arkkua. Se oli valitettavasti varattu...

We had a long walk in Helsinki on Sunday 1½ weeks ago, when I noted a big canvas coated steamer trunk on a flea market window. Price was right; 190 EUR. Husband got excited about it as well and went to take a closer look at it next week wen the store was open. Unfortunately the trunk was already reserved...

 

...mutta loppu hyvin, kaikki hyvin; pari päivää myöhemmin saimme puhelun. Varaaja ei ollut tullut määräaikaan mennessä ostamaan arkkua.

Arkku oli kuulunut yli 90-vuotiaana kuolleelle kruunuhakalaisrouvalle, sitä oli käytetty, mutta se on hienossa kunnossa, sisältäkin miltei  uudenveroisen näköinen, ulkonäön perusteella arkku voisi olla 1900-luvun alusta, max. 20-30-luvuilta. Googlailin näitä, eräällä suomalaisella bloggaajalla oli samanlainen. Hinnat näyttävät vaihtelevan, mutta vastaavia oli nettiantiikkikaupoissa myynnissä jopa hintaan 2000-10000 USD.... Vuittonin vanhat matka-arkut ovat sitten vielä eri hintaluokassa.

Nyt siitä tulee meille taso sohvan viereen. Rakennamme vielä pienen irrallisen korokkeen arkun alle, jotta se nousee hieman korkeammalle.

...but the story has happy ending. The person who had reserved the trunk never came back and we could buy it.

Trunk had belonged to an old lady, who had died in age of over 90 years. It is in mint condition also inside, but I believe it could be from early 1900's or max from 20's or 30's. Now it will have a new life as a side table.

Vintage flatware

Olen ostanut vanhoja ruokailuvälineitä koti- ja ulkomailta, pienet kolhut eivät niissä haittaa, nehän kertoavat tarinaa arjesta sekä juhlasta. Kattaessani huomaan aina valitsevani vanhoja parittomia ruokailuvälineitä uusien sijaan.

Nämä Royal Hotel de Deauvillen ravintolan raskaat veitset ostin viime vuonna Pariisin Porte de Vanvesin kirpputorilta, haarukat vuosia sitten Lontoosta Portobello Roadilta. Kauniit käyttöesineet tuovat myös muistoja mieleen eri matkoilta.

  I have bought vintage flatware from fleamarkets in Finland and abroad. Little scuffs and dents don't bother me. On the contrary; they tell stories of parties and every day life. I seem to always set the table with pairless vintage flatware instead of new ones.

Knives I bought last year at Porte de Vanves flea market in Paris, knives are from Portobello Road in London.
.

Vintage alcohol store trunk

 Husband  has had two Finnish alcohol monopoly store (out government has monopol for wine and hard liquer retail sales) trunks in warehouse since we met. This trunk has obviosly been for transporting and storing of Monika liquor or wine. In December he took one of them with him when he went to see his parents. He built a top forthe trunk and and installed rolls. Now it is a stand in our living room and also serving as a liquor store for my mixologist Husband. This trunk goes well with the vintage glass alcohol monopoly sign in our hallway I had bought before we met.

I have seen similar old trunks in a homes I have visited painted in white. I prefer the original rustic, robust look. We just dusted the trunk, I wanted it to have the original look and didn't want it to be stainded, waxed or painted.

Siipalla oli varastossa pari Alkon puista varastolaatikkoa, jotka hän oli hankkinut jo enenn tapaamistamme. Tämä laatikko on sisältänyt Monika-nimistä viiniä/likööriä tms. Yritin googlata, mutten löytänyt mitään tietoa tästä jo varmaan ammoin valikoimista poistuneesta tuotteesta.

Joulukuussa Siippa kävi vanhempiensa luona, jossa hän rakensi kannen laatikkoon ja asensi lukkopyörät. Nyt laatikko on mixologi-Siipan alkoholivarastona ja laskutasona olohuoneessamme... Se sopii hyvin eteisessä olevan Alkon lasisen kyltin kanssa, joka minulla oli jo ennen kuin tapasimme.

Olen nähnyt samanlaisia vanhoja laatikoita valkoiseksi maalattuna. Itse pidän mieluummin patinoituneesta, rouheasta alkuperäisestä ulkonäöstä, jossa saa ajan merkit näkyäkin. En missään nimessä halunnut arkkua vahattavan, petsattavan tai maalattavan. Pölyjen pyyhkiminen riitti siistimiseksi.

Vintage chocolate molds

Friends we spent New Year Eve with gave us old chocolate molds. Mr. V's grandfather had bought a bakery and confectionery in Helsinki in the 30's and they had still plenty of old molds left. We try to clean them so we could make chocolate bottles and Esko chocolate.

A good tip I heard is to wipe the rust with lemon juice and then use steel wool. It seems to be working. (Photos were taken before I abraded the rust off)

We find especially the Esko mold very amusing, Esko is a common man's name in Finland, I have rarely (hardly ever) seen chocolates given a man's name... Although molds are made in Germany and can be that it is not named after a Finnish man.

Anyhow, a great gift, I appreciate it very much.

Ystävät, joiden luona vietimme Uutta vuotta, antoivat meille lahjaksi vanhoja suklaamuotteja. Isäntämme isoisä oli ostanut helsinkiläisen leipomo-konditorian 30-luvulla ja tätä perua on muottejakin vielä paljon jäljellä. Yritämme puhdistaa muotteja, ainakin suklaashampanjapulloja ja Esko-suklaata olisi mukava tehdä.

 Hyvä ohje jonka kuulin puhdistamisesta on pyyhkiä ruostetta ensin sitruunamehulla, sitten teräsvillalla. Näyttää toimivan. (Kuvat on otettu ennen kuin aloin hiertää ruostetta pois).


Etenkin Esko-muotit ovat mielestämme hauskoja, en muista nähneeni suklaita, jolla olisi miehen nimi. Tosin muotit ovat saksalaista tekoa, joten voi olla, että Esko ei tässä tapauksessa ole edes alunperin ollut miehen nimi.

Joka tapauksessa, hieno lahja, jota arvostan kovasti.

Marais, Paris shop fronts and signs

I love the lovely old shop fronts and signs all over Marais (and other areas).

Unfortunately many of the old bakeries and stores have closed down and been replaced by chain stores, fortunately at least their decorative signs are still left untouched, telling about the area's past.

Maraissa, Pariisissa on paljon viehättäviä vanhoja kauppojen julkisivuja ja vanhoja kyklttejä. 
Valitettavasti  monet vanhat leipomot ja liikkeet ovat lopettaneet toimintassa ja paikalle ovat muuttaneet ketjuliikkeet. Onneksi sentään vanhat koristeelliset kyltit ovat jääneet jäljelle kertomaaan alueen menneisyydestä.