Kermassa haudutettu maissi

Maistoitko tänä kesänä kotimaita, tuoretta maissia? Tänä vuonna se olikin erikoisen makeaa ja herkullista. Tämän reseptin voi toteuttaa ihan pakastemaissistakin, joten ei syytä huoleen nyt kun kaupasta ei enää löydy tuoretta maissia. Söimme loppukesän mittaan maissia useaan otteeseen ihan keitettynä, mutta nyt halusin kokeilla jotain erilaista. Creamed corn on Yhdysvalloissa suosittu resepti, mutta sitä en ole koskaan itse tehnyt aiemmin.

Kuten miltei mistä tahansa reseptistä, tästäkin on olemassa lukuisia versioita. Osassa maissia haudutetaan pitkään kunnes siitä tulee puuromaista ja hyvin pehmeää. Tässä nopeasti valmistuvassa versiossa jyväset eivät ole puuroutuneet sileäksi, mutta pienelläkin kermatilkalla ja parmesanilla koostumuksesta tulee pehmeä ja täyteläinen, keittiökin tuoksuu ihanasti pocornilta.

Laitoin joukkoon myös vajaan puoli teelusikallista tuoretta chiliä, kun tänä vuonna onnistuin parvekkeella kasvattamaan chilejä siemenestä pulleiksi punaisiksi paloiksi asti.

Kermassa haudutettu maissi

1 ruokalusikallista öljyä
2 tuoreen maissin jyvät
karkea suolaa ja vastajauhettua pippuria

½ dl kermaa
½ kasvis- tai kanalientä
1 dl raastettua parmesania
(chiliä)
suolaa, pippuria

Kuumenna öljy isossa pannussa keskilämmöllä. Lisää maissi, sekoittele kun maissinjyvät ovat pehmeitä ja hieman ruskistuneita (7-8 min). Mausta suolalla ja pippurilla

Lisää kerma, hauduta sekoittaen jatkuvasti, kunnes kerma sakeutuu hieman, 2-3 minuuttia. Nosta pannu liedeltä ja sekoita parmesan joukkoon. Nosta tarjoiluastiaan ja ripottele päälle lisää parmesaania.

Vauhtiviikon viisi + 1

Kulunut viikko on ollut varsinainen vauhtiviikko, kun PR-toimistot ovat pitäneet pressipäiviä, uutuuksia ja saavutuksia on esitelty ja joulukausikin on tullut harppauksen lähemmäksi. Ja talvi, se tuntuu lähenevät lämpimän syksyn jälkeen! Eilen Helsingissä satoi räntääkin!

Stockmann on avannut joulukoristeosastonsa. Perjantaina aamutuimaan pääsin Stockan workshopiin* Kreetta Järvenpään opastamana tekemään oman vihreän jouluoksani. "Enemmän on enemmän"- tekniikallani koristelemani viheroksan söpöine, Stockan joulukoristeosastolta bongaamineni kipsieläimineen roikkuu nyt kotona esillä tuomassa alkavaa joulutunnelmaa.

Entisestä Stockan Herkusta on tulut nyt S-rymän omistuksessa Foodmarket Herkku. Helsingin keskustan Foodmarketin avajaisia vietettiin alkuviikosta. Muut Herkut uudistetaan myöhemmin.

Food Market Herkusta ei haluttu tehdä vain ruokakauppaa vaan elämyksellistä yhdistelmää kauppahallia, herkkukauppaa, ravintolaa ja kahvilaa jossa viihdytään ja asioidaan nin arkena kuin viikonloppuna. Ulkoasua on raikastettu ja Foodmarketissa voi ruokaostosten lomassa juoda niin baristan tekemää cappuccinoa, syödä kalakeittoa bistrossa kuin nauttia roomalaistyylistä levypizzaa. Foodmarketeissa paneudutaan myös hävikin vähentämiseen. Herkkuihin on tullut Zero waste -alennuskäytäntö tuotteille, joiden viimeinen käyttöhetki lähestyy. Aamutilaisuudesta oli kiirehdittävä töihin, täytyy käydä myöhemmin tutustumassa tarkemmin, toivottavasti omat lempituotteeni ovat vielä mukana valikoimassa.

Republicin pressitoimistossa tutustuin mielenkiintoiseen tuotteeseen joka pääsi välittömään käyttöön. KSM66* on luontaistuotekaupoissa myytävä stressinhallintaan tarkoitettu ayrvedinen luontaistuote, jossa vaikuttavana aineena on Intian ginsengiksikin kutsuttu ashwagandha. Ravintolisä tukee myös nukahtamista, palautumista ja jaksamista sekä suorityskykyä. Näitä kaikkiahan tarvitaan pimenevässä syksyssä.




Change esitteli kevään 2018 ja juhlakauden alusvaatemuotia. Keväälle 2018 on tiedossa väriä kuten tämä kaunis laventeli myös alusvaatteisiin, nyörejä ja rohkeita leikkauksia kaikille vartalotyypeille.

Kuluneella viikolla pääsin nauttimaan myös Ospitalità Italianasta eli italialaisesta vieraanvaraisuudesta ravintola Baccossa, tottakai italialaisen viinin ja ruoan kera*. Ospitalità Italiana on myös laatusertifikaatti italialaisen ruoan, viinin ja palvelun aitoudesta sekä edistämisestä. Bacco on saanut tämän kunnianosoituksen ensimmäisenä suomalaisena ravintolana. Vieruskaveri kehui myös paikan pizzoja, niitä täytyy käydä maistelemassa myöhemmin.

Eilinen iltapäivä meni vielä tänäänkin auki olevilla Viini ja Ruoka-messuilla* kälyni Mariian kanssa, jossa aika meni kuin siivillä ruokia ja viinejä maistellessa sekä tuttuja tavatessa. Instastoryssa on messuilta muutama kuva, mutta kameran muistin ottaa yhden ainoan kerran esiin Viinilinnan Antin maistattaessa keskitäyteläistä, marjaista LaSelvan Privoa.

Tämä onkin ollut tavallista selvästi vauhdikkaampi viikko, työpaikka keskustassa mahdollisti pistäytymisen tilaisuuksissa työpäivää ennen tai niiden jälkeen.  Tänään rauhoitunkin, käyn auttelemassa äitini puutarhahommissa ja pakkaan valmiiksi ensi viikon pitkää viikonloppureissua varten. Espanja -ja Siippa-, täältä tullaan!

Millainen sinun viikkosi on ollut, vauhtia vai rauhaiseloa?

*pressitilaisuus/pressilippu

Coulée Verte René-Dumont -puisto, Pariisi

En ollut tiennytkään, että Pariisissa on oma "highline"-puistonsa. Manhattanin länsipuolella olevalle hylätylle rautatien pätkälle kymmenisen vuotta sitten avattu puisto tuntuu olevan paljon kuuluisampi, vaikka Pariisin Coulée verte René-Dumon on rakennettu jo kolmisenkymmentä vuotta sitten vanhalle, käytöstä poistetulle rautatiesillalle.

Olen koettanut miltei joka joka syyskuun messumatkalla kun jään viikonlopuksi Pariisiin löytää aina jonkun itselleni uuden paikan/kokemuksen. Toissa vuonna Louis Vuittonin taidemuseo, viime vuonna Rodinin museo ja Diorin fantastinen näyttely, tämän syksyn Pariisin matkalla tämä viehättävä puisto.

Coulée verte René-Dumont on Pariisissa sijaitseva kymmenen metriä katutason ylä puolella kulkeva, 4,5 kilometriä pitkä kävelypuisto, joka kulkee Avenue Daumesnilin viertä Jardin de Reuillyyn asti. Puisto tunnetaan myös nimellä Promenade plantée.

Kävelytie on rakennettu käytöstä poistettua viaduktia pitkin kulkeneelle junaradalle. Se sijaitsee Pariisin 12. arrondissementtin alueella. Sen lähtöpaikka on Opéra Bastillen lähettyvillä Avenue Daumesnilin sekä Rue de Lyonin kulmassa. Vanhan junaradan katutasossa on liikkeitä, ravintoloita, kahviloita ja luovan alan toimistoja.

Syyskuun lopussa suuri osa kasveista oli jo lopettanut kukintansa, mutta kevään ja kesän aikana puistossa kukkivat mm. ruusut, pähkinäpuut ja liljat. En kulkenut koko puistoa päästä päähän, mutta kivan katsauksen sain minulle aiemmin tuntemattomaan puistoon.

Etstikö sinä tälllaisia "off-the-beaten-path"-kohteita matkoillasi?

Orzo-pastasalaatti

Tunnetko orzo-pastan? Kreikkalainen hieman riisinjyvää muistuttava pasta sopii hyvin salaatteihin ja keittoihin. Orzoa löytää ainakin etnisiä elintarvikkeita myyvistä liikkeistä, mutta myös Lidlin Kreikka-viikoilta olen orzoa ostanut.

Jo ennen kulhoruokavillitystä olen koonnut annoksia kulhoon, niin helppoa. Tätä ruokaa tehdessäni mieleen tuli instagramissa näkemäni kuva kulhoon kootusta orzo-pastasalaatista. Ihan tarkalleen en muistanut mitä aineksia kulhossa oli, enkä ryhtynyt edes kuvaa Pinterestistä etsimään. Mielikuva sai toimia inspiraationa.

Orzo-pastasalaatti yhdelle

3/4 dl orzo-pastaa
1 dl fetajuustoa murennettuna
1/3 kurkku
½ dl granaattiomenan siemeniä
½ dl lehtipersijan lehtiä
10 kalamata-oliivia
10 mantelia

kastike
½ appelsiinin mehu
½ appelsiinin kuori hienoksi raastettuna
1 rl oliiviöljyä
½ rl valkoviinietikkaa

Keitä orzo-pasta paketin ohjeen mukaan ja anna jäähtyä. Murenna fetajuusto. Paahda ja pilko mantelit, silppua oliivit. Kuutioi kurkku ja silppua lehtipersilja. Kokoa pasta, fetajuusto,kurkkukuutiot, granaattiomenan siemenet, lehtipersijasilppu, oliivit ja mantelit kulhoon. Voivt halutessasi myös sekoittaa ainekset enen tarjoilua.

Tee kastike sekoittamalla appelsiinin mehu, raastettu kuori, oliiviöljy ja valkoviinietikka. Tarjoa salaatti kastikkeen kanssa.

Mitä viimeksi?

Vauhtileidi Vaasasta, Tuulanneli oli vastannut blogissaan Mitä viimeksi-haasteeseen. Harvemmin nappailen näitä kysymys/vastauspostauksia omaan blogiin, vaikka niitä onkin hauska lukea.Nyt päätin kuitenkin vastata näihin hauskoihin viimeksi-kysymyksiin.





Viimeisin ruoka; Viimeisin ruoka oli tämänaamuinen jugurtti, johon lisäsin pensasmustikoita jaa aamulla tekemääni kvinoa-hampunsiemengranolaa. Granola on todella herkullista ja rapsakkaa, resepti tulossa blogiin.

Viimeisin viesti; Viimeisimmäsä viestissä oli pupuja ja sydämiä... kenelleköhän tuli lähetettyä... (lue alta Viimeisin itku)
 
Viimeisin itku; Pakko myöntää, parit kyyneleet on tullut tirautettua ikävästä. Siippa on pitkään pois (lue alta Viimeisin suunnitelma).

Viimeisin nauru; Naurettua tulee joka päivä, mieluiten monen monta kertaa jutellessani Siipan, kollegoiden, ystävien kanssa. Jotkut lehtijutut naurattavat -ja kyllä, netissä vastaan tulevat kissavideot saavat usein purskahtamaan nauruun.

Viimeisin hermostuminen; Olen iän karttuessa oppinut pitämään hermoni kurissa paremmin kuin nuorempana. Tolkuton liikennekäyttäytyminen saa kuitenkin näkemään punaista; etenkin jalkakäytävällä pyöräily (ja samalla kellon soittaminen jalankulkijoille!) sekä holtittomat autoilijat jotka eivät pysähdy suojatien eteen ja pahimmillaan jopa ohittavat edes hiljentämättä viereiselle kaistalle pysähtyneen autoilijan sujauttaessaan suojatien yli -ja usein miltei suojatietä ylittävän jalankulkijan yli. Olen itse autoilija, pyöräilijä ja jalankulkija, enkä voi ymmärtää näitä liikenteen itsekkäitä hölmöilijöitä.

Viimeisin ostos; Jos ruokaostoksia ei lasketa mukaan, viimeisin ostos on alekupongilla hankittu vaaleanharmaa kashmirneuletakki Stockalta. Rakastan kashmirin pehmeyttä, keveyttä ja lämpöä. Kashmirneuleeni ja -asusteeni ovat klasississa sävyissä ja malleissa; harmaata, luonnonvalkoista, hiekkaa ja mustaa. Olen ehkä vähän tylsä pukeutuja, mutta tunnen oloni kotoisimmaksi neutraaleissa sävyissä ja tietysti iänikuisessa mustassa! Kashmirvillat otan käyttöön syksy toisensa jälkeen, hinta per käyttökerta on pysynyt alhaisena kun samoja vaatteita/asusteita on tullut käytettyä vuosikausia kymmeniä, jopa satoja kertoja. Hintavampi vaate on loppujen lopuksi ollut ekologisempikin vaihtoehto ihan pitkän käyttöikänsä perusteella.

Yllättäen olen joiltain edullisemmiltakin merkeiltä löytänyt hyviä kashmirtuotteita, jotka ovat pysyneet varsin vähällä nyppyyntymisellä ahkerassakin käytössä, jotkut kalliimpien merkkien kashmirit ovat jopa vielä kaupan rekissä olleet nuhjuisempia kuin pari vuotta paljon käyttämäni edulliset vaihtoehdot. Toki aika monella halpismerkillä kashmir on lyhytkuituisempaa, joka käytössä tarkoittaa niiden pilliintyvän eli nyppyyntyvän helpommin kuin laadukkaat -ja usein hintavammat- pitkäkuituiset kashmirvillat. Onnekkaasti olen kuitenkin löytänyt edullisemmista tuotteitakin laadukkaita yksilöitä. Tuuletan kashmirvaatteeni joka käytön jälkeen ja pikku nypyt poistan varovasti kashmirkammalla. Tästä aiheestahan  tulikin tällainen tekstiilialan ammattilaisen luento!

Viimeisin muutos sisustuksessa; Meillä ei sisustus usein vaihdu. Olen aikoinaan opiskellut useamman vuoden ammattikorkeakoulun kursseilla sisustussuunnittelua, mutta  kerroksellinen sisustuksemme on pysynyt vuosia miltei samana. Olohuoneen matto vaihtui viime talvena, käsin solmittu matto onkin sellainen ikuisuushankinta, joka toivottavasti kestää elämän loppuun asti. Uusi sohva on seuraavaksi isompana ostoksena listalla. Pikkumuutoksena lisänä sisustukseen ostimme Japanista ostimme kodin seinälle rukousnauhan, kyltin kalatorilta ja pari akvarellia jotka kehystettiin Suomessa.

Viimeisin lukemani blogiteksti; Reetan postaus harmaasta huvittikin hieman kun juuri itsekin olin kirjoittanut tähän  postaukseen neutraaleista väreistä ja ottanut itsestäni  kuvia harmaassa asussa.

Viimeisin suunnitelma; Matka Malagaan. Sitä on suunniteltu jo siitä saakka kun Siipan syksyn projekti Espanjan Aurinkorannikolla varmistui kesällä. Hän on ollut jo kohta neljä viikkoa Espanjassa, mutta työvuorojen sijoittuminen eivät olleet ihan varmoja. Malttamattomana olen tuijotellut lippujen vaihtuvia hintoja mahdollisten matkapäivien lähestyessä. Viime viikolla varmistui pitkä viikonloppuvapaa ja minä suuntaan Malagaan keskiviikkoillasta sunnuntaihin kuun vaihteessa eli aika pian. Jihuu!

Suloista sunnuntaita, mikä sinua hermostuttaa, itkettää tai naurattaa?

Cheddar-juustopaistos lohen kera

Yhteistyö Jukolan Juusto ja Kala-Lappi/tuotteet PR-näytteitä

Kuukausi sitten Siippa lähti Espanjaan yhdeksän viikon työkeikalle. Lähtöä edeltävänä iltana halusin tehdä meille jotain kotimaista, helppoa, mutta herkullista syötävää.

Jääkaapissa oli onneksi perunoita, kermaa sekä pressitilaisuudesta saatua Jukolan Juuston Aito Cheddaria ja Kala-Lapin Tulisavu-kirjolohta. Helppo ateria syntyi muutamasta raaka-aineesta.

Perunan syönti on kuulemma merkittävästi vähentynyt takavuosista, siitä oli juuri jossain juttuakin (Hesari?). Huomaan tämän omassa ruokapöydässämmekin. Syömme keitettyä perunaa todella harvoin, mutta silloin tällöin perunapaistos maistuu. Ja mikä ettei, kun käytössä on laadukkaat raaka-aineet.

Aito cheddar-kiusaus ja Tulisavu-kirjolohta

2 isoa perunaa
1 dl kermaa
1 salottisipuli
suolaa
pippuria
100 g Jukolan juusto Aito Cheddar originalia

350 g Lapin Tulisavu-kirjolohta

Leikkaa perunat ohuiksi viipaleiksi ja silppua salottisipuli. Sekoita perunaviipaleet, salottisipulisilppu ja kerma kulhossa, mausta pippurilla ja suolalla, nostele uuninkestäviin tarjoiluastioihin. Valuta sekoitusastiaan jäänyt kerma vielä perunoiden päälle. Raasta cheddar annosten päälle.

Paista 180 C uunissa 40 min. Tarjoile Lapin Tulisavu-kirjolohen ja suolakurkun kanssa.

Tokion trendialueet osa 2

Lupailin aiemmin palata heinäkuun reissun matkaraporteissa Tokion vähemmän tunnetuille alueille. Emme kummallakaan Japanin matkalla ole käyneet esim. Tokyo Towerissa, vaan vietimme mieluummin aikaa näillä mielenkiintoisilla asuinalueilla.

Ensimmäisessä osassa Tokion mielenkiintoisista alueista esittelin Daikanyaman, Nakameguron sekä Yanesenin alueen, joka koostuu Yanakan, Sendagin ja Nezun naapurustoista.

Shimokitazawa

Yhdessä Tokion tunnetuimmista "uusista" trendialueista, Shimokitazawassa kävimme jo viime kerralla. Kylämäinen "Shimokita" on Shibuyasta seitsemän minuutin junamatkan päästä, Shinjukun juna-asemalta Shimokitaan ajaa junalla kymmenessä minuutissa. Boheemi Shimokita on nuorekas, kapeiden katujen varsilla on paljon second hand-liikkeitä, pikku klubeja ja trendikkäitä vaateliikkeitä. Heinäkuun matkalla kävimme siellä aamiaisella Waffle Cafe Orangessa ja kiertelimme jonkin aikaa ennen kuin jatkoimme matkaa. Shimokitassa oli tuona päivänä miltei 40 astetta, en jaksanut ottaa siellä kuin muutaman kuvan, mutta aikaisemmalta käynniltä neljän vuoden takaa löytyy tuosta yllä olevasta linkistä lisää kuvia.

Kichijoji

Kichijoji mainitaan monella nettisivulla tokiolaisten mieluisimpana asuinalueena. Chuo-Sobu-junalinjan varrella, vain 13 minuutin junamatkan päässä Shinjukun asemalta sijaitsevassa Kichijojissa on iso Inokashira-puisto, eloisia kauppakatuja, ravintoloita ja kahviloita sekä Ghibli-museo. Kichijojin aseman pohjoisen uloskäynnin tuntumassa on "Harmonika alley", sokkeloinen ravintolakujien rypäs, jossa on hauska viettää iltaa käymällä syömässä pieniä annoksia muutamassakin paikassa.

Kichijojin alueelle olimme alunperin menossa ostamaan minulle Maker's Watch Knot -kelloa, mutta etsiessäni tietoa alueesta huomasin, että siellä voisi olla muutenkin mukava viettää iltapäivä.

Pysähdyimme jääkahvilla Blackwell Coffeessa ennen kello-ostoksia. Japanilaiset ovat tunnettuja teenjuonnistaan, mutta he ovat myös varsinaisia kahvihifistelijöitä. Tässäkin paikassa kahvi valmistettiin pieteetillä.

Kelloliikkeestä tullessamme lounastimme Ichien Honten -ramenkuppilassa. Pienessä kymmenen paikan ravintolassa on ramenin lisäksi tarjolla on gyoza -taikinanyyttejä, joita söimmekin lounaaksi. Gyozia oli kahta kokoa ja kieliongelmien takia päädyimme tilaamaan annoksen sekä jätti- että pienempiä gyozoita, molemmat samalla possutäytteellä. Hyviä olivat, joten ei harmittanut, että niitä tuli vähän enemmänkin. Tullessamme ravintolan kaikki paikat kahta lukuunottamatta olivat täynnä, mutta ruokailijat eivät aikailleet. Hetken päästä kaikki muut asiakkaat olivat suunnanneet takaisin työpaikoilleen.



Little Rascals-leipomosta piti vielä ostaa muffini ihan ulkonäön takia.

Kichijojin piti palata Harmonika Alleyn ravintoloihin syömään joku ilta, mutta niin vain kävi, ettemme ehtineet. Seuraavalla kerralla sitten, toivottavasti sellainenkin vielä tulee.

Kichijojista löytyi muuten myös suomalaisväriäkin; Marimekolla ja Arnold's Doughnutilla oli siellä liikkeet.

Koenji

Chuo-Sobu-linjan varrella Shinjukusta matkatessa ennen Kichijojia sijaitsee boheemi ja Kichijojia rosoisempi Koenji, joka on tunnettu punk- ja rockklubeistaan, kasvisravintoloistaan ja aseman seudun yakitoripaikoista ja izakaya-kuppiloista. Aseman läheltä löytyy myös autenttisia, ei turisteille sunnattuja jukatakauppoja ja mm. edullisia laukkuliikkeitä. Koenjissa pysähdyimme matkalla Kichijojiin.


Tokiossa voi myös viettää päivän ilmaisen, yksityisen Tokio-oppaan kanssa. Ensimmäisellä matkallamme Tokiossa kävimme mm. Sugamon "vanhojen rouvien ostoskadulla" oppaamme Ichiron kansssa.

Pistä vinkit talteen, jos olet matkaamassa Tokioon.

Lue kaikki Japani-postaukseni - myös edelliseltä matkalta.

Viisi viikon varrelta

Taas on viikko vierähtänyt ja lokakuun puolivälissä nautitaan todellisesta intiaanikesästä!

Tulin eilen maalle viikonlopuksi. Kävin vaihdattamassa varmuuden vuoksi jo kitkarenkaatkin autoon. Renkaat ovat anoppilassa säilytyksessä ja halusin valmistautua jo "keltakuvun" jälkeiseen aikaan kun en maalle välttämättä tule moneen viikkoon.

Metsään ajattelin mennä vain samoilemaan eilen ja poimia mahdolliset matkan varrelle osuvat suppikset talteen. Jo ensi metreillä tajusin mukaan ottamani pikku korin olevan aivan liian pieni. Metsässä oli valtavasti suppiksia paitsi vakipaikoista myös niiden väliltä, lisäksi löysin isoja kanttarelleja, mustia torvisieniä, pari valtavaa tattia ja lampaankääpiä. Ja tukipa koettua sekin, että lokakuun puolivälissä olin sienimetsässä pitkähihaisessa t-paidassa ja ilman takkia. Eikä ollut todellakaan yhtään kylmä.

Viikon paras asia on, että viimein pääsin varaamaan lentoliput Malagaan. Siippa on siis Aurinkorannikolla töissä tämän syksyn. Hänen aikataulunsa ovat hieman vaihdelleet, viimein tällä viikolla lyötiin lukkoon työvuorot niin, että sain varattua matkan. Reilun kahden viikon päästä lähden Malagaan pitkäksi viikonlopuksi. Koska aikaa ei ole kuin joitain päiviä, pysyttelemme varmaan koko ajan Malagassa, kierrämme vähän kaupungin nähtävyyksiä ja syömme hyvin. Ravintolavinkkejä ja muitakin vinkkejä Malagaan otan mielelläni vastaan.

 Monet aiemmin alustavasti katsomani hotellit olivat täynnä näin lähellä matkapäiviä, kun matkan ajaksi sattuu myös Pyhäinpäivä 1.11., jolloin moni espanjalainen ja keski-eurooppalainen viettää pitkää viikonloppua. Satuin kuitenkin bongaamaan kehutun neljän tähden hotellin vanhankaupungin reunalta rannan läheltä ja vielä oikein hyvään hintaan.

Olemme yleensä niin paljon yhdessä, että on ollut outoa olla ilman häntä. Emme ole yli kuudentoista vuoden aikana koskaan olleet näin pitkään erillään. Nyt on kuitenkin mitä odottaa ja matkani jälkeen hän tuleekin jo parin viikon päästä kotiin.

Kesäisin ihoni voi hyvin ja syksyn kosteat ilmatkin ovat olleet lempeitä iholle. Mutta kun talvi lempeän syksyn jälkeen väistämättä saapuu, iho joutuu koville. Ihoni kuivuu pakkasilla, sääretkin saattavat kuivahtaa aivan suomuille. Tänä vuonna halusin varautua jo etukäteen ja otin käyttöön testiin saamani suomalaisen Atopik-sarjan tuotteita*. Atopik on suomalaista apteekkien kautta myytävää sertifioitua luonnonkosmetiikkaa, joka on kehitetty kaikista herkimmällekin iholle.

Olen nyt suihkutellut etenkin säärille Atopikin kosteuttavaa ja ravitsevaa vartaloöljyä*, joka sisältää skvalaania ja kauraöljyä. Samaisia ainesosia on myös Atokpikin suojavassa balmissa*, jota voi kättää kuivile ja ärsyyntyneille ihoalueille ja huulille. Piti oikein googlata mitä on skvalaani. Se on tulehduksia ehkäisevä ainesosa, joka pehmentää ja kosteuttaa. Luonnonkosmetiikan skvalaani saadaan oliiveista tai sokeriruosta.

Atopik Hoitobalmi on muuten maailman ensimmäinen kosmetiikkatuote, joka on pakattu Sulapacin biohajoavaan ja muovittomaan rasiaan. Suomalainen pakkausinnovaatio valmistetaan puusta ja luonnonperäisistä sidosaineista. Tästä plussaa, muvipakkauksen määrä joskus ahdistaa, niitä tuntuu kertyvän vaikka haluaisi tehdä hyviä valintoja hakkimalla mahdollisimman vähän muoviin pakattuja tuotteita.

*PR-näyte

Tällä viikolla juhlistettiin uudistuneen Original Sokos Hotel Presidentin avajaisia*. Hotellia on uudistettu pitkään suunnittelija Paola Suhosen elämyskonseptin pohjalta ja olen ehtinyt jo yöpyäkin hotellin Juhannus-huoneessa tämän jättihyttysen vieressä. Teemoina löytyvät myös Talvimyrsky-, Sisu-, Satumetsä ja Hiljaisuus-huoneet.

*PR-tilaisuus

Olettehan jo hankkineet tämän vuoden Roosan nauhan? Niitä myydään mm. kauppojen kassoilla 3€ hintaan rintasyöpätutkimuksen hyväksi. Olen menettänyt kaksi ystävää rintasyövälle, joten tämä keräys on minulle hyvin läheinen. Käytän usein myös kälyni Mariian minulle ystäväni muistoksi tekemää ruusukvartsiriipusta. Tässä teemakuussa se on erityisen ajankohtainen. Koska riipus ei ole virallinen Roosa nauha-tuote, lahjoitin samalla myös Roosa Nauha -keräykseen.

Säät ovat olleet aika vaihtelevia viime viikkoina pakkasöistä näihin miltei kesäisen lämpimiin päiviin ja auringonpaisteesta sateeseen. Kuluneella viikolla ruska on ollut kauneimmillaan. Viiķko sitten ihasta sunnuntai-iltapäivästä oli kiva nauttia lähirantoja kiertäen. Ensimmäiset revontuletkin ovat näkyneet Helsingissä asti, minä tosin nukuin enkä tiennyt niistä mitään.

Oletteko päässet nauttimaan ruskasta ja upeista syyssäistä?