Viisi viikon varrelta

Saatuja PR-näytteitä*

Ihailen tulppaaneja etenkin erikoistulppaaneja, mutta harvoin ostan niitä koska ne eivät minulla kestä pitkään maljakossa. Pariin viimeiseen kimppuun olen ostanut ihan ruokakaupasta leinikkejä, neilikoita ja eukalyptuksen oksia. Olen saanut koottua niistä kauniita pitkäikäisiä kimppuja, jotka kestävät reilusta viikosta jopa kahteen viikkoon, kun muistaa vaihtaa veden usein. Viiden sentin kikka saattaa myös auttaa.

Talvi on jälleen kurittanut kropan ihoa, ihoni on talven jäljiltä yleensä todella kuiva. Eikä ihme, käyttämäni sääsovellus on viikko toisensa jälkeen ilmoittanut "Kuivan ihon indeksin" olevan erittäin korkea.  Suihkusaippua kannattaakin vaihtaa suihkuöljyyn, joka hellii ja kosteuttaa ihoa. Suomalaisen Pure Beautyn ravitseva suihkuöljy* puhdistaa hellävaraisesti mutta tehokkaasti iholta lian ja hien jättäen ihon pehmeäksi, sileäksi ja joustavaksi pesun jälkeen. Jos iho ei ole kovin kuiva, lisäkosteutusta ei välttämättä tarvita suihkun jälkeen.

Meidän kuivempi-ihoisten kannattaa suihkun jälkeenkin käyttää öljyä iholle. Aveenon Skin Relief Body Oil Spray kuivaöljysuihke* sisältää kaura- ja jojobaöljyjä, jotka hoitavat ja ravitsevat kuivaa, karheaa ihoa.

Olen myös huomannut päänahkani kuivan ja ärtyvän talvella, Aveenon Skin Relief shampoo* pesee päänahan ja hiukset tehokkaasti samalla kosteuttaen ja rauhoittaen ihoa.

Kun kerroin ostaneeni levainleivän Tukholmasta vinkkasin myös parhaasta leivän säilytystavasta.  Kerrotaan tässä vielä uudestaan; paksukuorinen hapanjuuri/levainleipä kannattaa säilyttää leikkauspinta leikkuulautaa vasten. Näin leipä pysyy tuoreena pitkään. Perjantaina söin viimeiset palat viikkoa aiemmin ostetusta leivästä.

Vähintään kerran viikossa, tullessani työpaikkani porttikongista katson kadun toiselle puolelle olevaa La Taperiaa ja ajattelen "Tuollakin pitäisi taas käydä". Perjantaiaamuna mies kysyi haluaisinko juhlistaa talvilomaviikon alkua illalla tapaksilla La Taperiassa. Totta kai halusin. Illalla suunnattiinkin siis kadun yli sympaattiseen pikku ravintolaan. Istuimme ikkunan ääressä, taustalla suomen, ruotsin englannin ja espanjan sekoittuessa kodikkaaksi sorinaksi ja ystävällisen henkilökunnan kantaessa tapasannoksia pöytään. Ihana parituntinen aloitti loman hyvin.

Muistithan tänä aamuna  kääntää kellon viisareita? Viisari käännetään tulevaa juhannusta kohden eli tuntia eteenpäin. Kesä- ja "normaaliajan" vaihtelemisesta ollaan montaa mieltä, mutta minulle kesäaika on paras aika ja tunnun saavan aina lisää virtaa kun siirrytään kesäaikaan ja iltaan tulee valoisa tunti lisää.

Oletko huomannut sään ja vuodenaikojen vaikuttavan ihoosi? Mitä mieltä olet kesäajasta?

Sirkushuveja Silja Serenadella ja vinkkejä Södermalmille

 PR-matka Silja Line

En ole ehtinyt vielä talvilomailemaan, viikonlopun aloittanut Tukholman-risteily Silja Serenadella iloisessa Nelkytplus-naissuerueessa olikin hemmotteluhetkineen kuin pieni talviloma. Meita oli reissussa Sopusointuja/Maarit, Kristallikimara/Minna, Tiia Koivusalo, Beachhouse Kitchen/Heli, Casa Mimi/Sari sekä Tallink Siljan viestintäjohtaja Marika Nöjd.

Serenadella esiintyy nyt ukrainalainen sirkusryhmä Pirat Crew, jonka teatterimainen sirkusshow Starlight-yökerhossa on näkemisen arvoinen, varmasti paras yökerhoshow, jonka olen nähnyt! Pääsimme matkan kohokohtana näkemään shown vauhdikkaan ensi-illan. Piratcrew esiintyy Serenadella 31.5.2023 asti. Instagramin tarinoiden kohokohdista näet videopätkiä esityksestä, joista saa paremman käsityksen millainen show on kyseessä. Myös Tiian postaus kannattaa käydä katsomassa, kerrassaan upeat kuvat!

Myös Silja Symphonylla on ukrainalainen ryhmä Action Street, jonka showssa on enemmän akrobatiaa.

Ruoka on tietysti matkoilla tärkeässä osassa. Menomatkalla söimme Silja Serenaden Happy Lobsterissa, joka on tunnettu herkullisista äyriäis- ja kala-annoksistaan.

Valitsin katkarapuskagenia ja punasipulia briossileivällä, siianmätiä alkuun, pääruoaksia hlstrattua siikaa, sitruunavoikastiketta ja hernerisottoa ja vielä jälkiruoaksi creme bruleen ja tuoreita marjoja.

Paluumatkalla söimme laivan italiaisessa ravintolassa, Tavolatassa. Oma valintani oli kermaista hummerikeittoa, paahdettua nieriää ja tiramisua.

Komentosillalla pääsee harvoin vierailemaan, mutta me pääsimme tällä matkalla tervehtimään komentosillalle kapteeni Ojar Kolkia miehistöineen.

Tukholma on aina ihana. Tällä reissulla kiertelimme boheemilla Södermalmin alueella, joka onkin yksi suosikeistani Tukholmassa. Söderissä on vintagekauppoja, suloisia kahviloita, kiinnostavia ravintoloita, sisustusliikkeitä ja tietenkin Pärlans, viehättävä vintagetyylinen karamellipuoti, jossa toffeet tehdään paikan päällä.

Taksi toi meidät Södermannagatanille, jossa bongasin heti St. Pauls-leipomon. Tuon usein leipää tuliaiseksi ja ikkunassa olevat levainleivät näyttävätkin herkullisilta. Lopulta useimmat meistä ostivat leivän mukaansa. Vinkkasin muillekin eräältä levainleipurilta saamani ohjeen kovakuorisen leivän säilyttämisestä; leipä kannattaa asettaa leikkuupinta leikkuulautaa vasten, näin leipä pysyy hyvänä useita päiviä.

Leipomon yhteydessä on viehättävä kukkakauppa, vieressä mm Grandpa-vintageliike ja Aesopin kosmetiikkamyymälä.

Pärlansin liikkeen avaamista odotellessamne Nytorgsgatanin ja Bondegatanin kulmassa olevassa vintageliikkeessä, jonka astiahyllystä lähti matkaamme useita astioita. Kadun toisella puolella sijaitseva Urban Deli oli remontissa, joten tämä kiva ravintola/ruokakauppa jäi tällä kertaa väliin. Pärlanin auettua kävimme hakemassa vähän makeita tuliaisia ja muutamat meistä tekivät vaate- ja sisustuslöytöjä Stank Stocholmissa.

Kävimme myös ruokaostoksilla Södermalmin hallissa. Ostin kotiin säilöttyjä pihlajanmarjoja jotka maistuvat vaikka juustojen tai broilerin kanssa. Jos ne ovat erikoisen hyviä, täytyykin kokeilla säilöä pihlajanmarjoja konjakkiin tai brandyyn kotonakin ensi syksynä.

Ennen kun taksi tuli noutamaan takaisin laivalle, ehdimme vielä kahville Rival Tavernaan sekä napata muutaman kuvan Monteliusvägenin kävelyreitiltä, josta on upeat näköalat kaupungin yli.

Koska Tukholmassakaan kevät ei ollut vielä pitkällä, oli kiva pulahtaa ennen laivan lähteä takaisin Helsinkiin joukolla lämpimään porealtaaseen laivan Sunflower Oasis-kylpylässä.

Kylpylästä voi varata etukäteen privaattisaunan omalle porukalle ja sinne tarjoiluja, meillä oli Tavolatan antipastitarjotin.

Olipa ihana reissu; naurua, showelämyksiä, hyvää ruokaa, Tukholmaa, kylpylää, irtiottoa arjesta. Oletko ollut Tukholman-risteilyllä viime aikoina tai onko sellainen suunnitelmissa?

Helpot, suolaiset za'atar-maustetut tortillasipsit

Tortilloista voi tehdä paljon muutakin kuin tavanomaisimpia texmex-ruokia. Viime viikolla julkaisin rapeiden, makoisan mausteisten kanelitortillasipsien reseptin.

Ne olivat meillä suuri hitti ja innostivat kokeilemaan myös helppoja, suolaisia za'atar-maustettuja tortillasipsejä. Za'atar-tortillasipsit maistuvat sellaisenaan, keiton tai salaatin kanssa sekä esim. labnehiin eli valutettuun turkkilaiseen jugurttiin dipattuna.

Za’atar-tortillasipsit

0,5 dl ruokaöljyä

0,5 dl za’atar-maustetta

8 tortillaa

Za'atar-mauste

1 rkl jauhettua kuminaa

2 tl kuivattua meiramia

1 rkl jauhettua kuivattua timjamia

1 rkl sumakkia

1 rkl paahdettua seesaminsiemeniä

1 tl suolaa

1 tl tuoretta jauhettua mustapippuria

Sekoita kaikki ainesosat pienessä kulhossa.

Käytä välittömästi tai säilytä tiiviissä astiassa enintään 3 kuukautta. Za’atar sopii myös mm. salaattien ja keittojen mausteeksi.

Kuumenna uuni 180 asteeseen.

Sivele tortillat öljyllä.

Ripottele za’atar-seosta tortillojen päälle.

Leikkaa tortillat (pizzaleikkurilla) viipaleiksi  ja laita kolmiot yhtenä kerroksena suurelle uunipellille.  

Paista 8-10 minuuttia.

Nauti sellaisenaan tai esim. labnehin eli valutetun turkkilaisen jugurtin kanssa.

Kanelitortillasipsit

Tortilloista voi tehdä paljon muutakin kuin tavanomaisimpia texmex-ruokia. Ne taipuvat helposti myös vaikka makeaksi herkuksi.

Rapeat, makoisan mausteiset kanelitortillasipsit valmistuvat nopeasti vaikka kahvin kanssa tarjottavaksi tai nopeaksi jälkiruoaksi. 

Riittää, kun tortillat sivellään sulatetulla voilla tai margariinilla ja päälle ripotellaan kanelisokeria. Paista tortillasiivuja muutama minuutti ja lopputuloksena on rapsakoita, kullanruskeita ja makoisia sipsejä.

Kanelitortillasipsien kanssa nautittavaksivoi tehdä myös vaikka hedelmäsalsaa tai -rahkaa.

Kanelitortillasipsit

1 dl voisulaa tai juoksevaa margariinia

1 dl sokeria

2 rkl kanelia

8 tortillaa

 

 

Kuumenna uuni 180 asteeseen.

Voitele tortillat sulatetulla voilla tai margariinilla

Sekoita kaneli ja sokeri pienessä kulhossa.  Ripottele tortillojen päälle.

Leikkaa tortillat (pizzaleikkurilla) viipaleiksi  ja laita kolmiot yhtenä kerroksena suurelle uunipellille. 

Paista 8-10 minuuttia.

Mikä on mieluisin tortillareseptisi?

Viinitilamajoitukset ja vuoristoreitit Italian Emilia Romagnassa

Viime kesänä ensimmäinen yhteinen loma ulkomailla koitti ensi kertaa kahteen ja puoleen vuoteen. Ihanaa odotuksen tunnetta, tutkimista ja suunnittelua. Olen aina halunnut varata matkan ajoissa, äkkilähtöjä on ollut harvemmin. Nautin matkojen suunnittelusta ja odotuksesta.

Halusimme viettää Bolognan, Firenzen ja Sienan jälkeen muutaman päivän myös maaseudulla ajellen. Ajatus oli tyssätä ensimetreillä kun googlailimme vuokra-autoja Toscanasta. Moni pienempi vuokraamo on mennyt konkurssiin viime vuosina ja loputkin ovat vähentäneet autojen määrää. Turismin virottua nopeasti kesällä 2022 kysyntä ja tarjonta eivät ihan kohdanneet ja autojen hinnat olivat hyvin kalliita. Halvin ja pienin autokin oli 160€/vuorokausi. Emme voineet olla vertaamatta avo-Audiin, jonka vuokrasimme Saksassa viisi vuotta sitten 37€/vuorokausi. Täytyy kuitenkin muistaa, että aika ja maakin oli toinen. Lopulta sain idean kurkata, mitä auton vuokraaminen maksaisi Emilia Romagnan puolella. Maakuntaa vaihtamalla hinnatkin laskivat. Bolognasta löysimme Ford Focuksen seitsemälläkympillä. Olimme myös lentämässä Bolognasta kotiin, joten auton palauttaminen sinne oli järkevää.

Maatilamajoitus eli agriturismo on loistava tapa päästä tutustumaan Italian maaseutuun ja elämänmenoon. Hain Emilia Romagnan maakunnasta majoituksia etsiessäni Google mapsista haulla "agriturismo" ja kuvien sekä arvostelujen perusteella löysin useampia mukavan oloisia viinitiloja, joissa oli myös majoitusmahdollisuus. Lentomme kotiin lähti siis Bolognasta ja olin tutkaillut myös Emilia Romagnan majoitusten olevan halvempia kuin enemmän turistien suosiossa olevan Toscanan. 

Ensimmäistä majoituspaikkaa kohden suuntasimme sata kilometriä Bolognasta autolla ensin koilliseen kohti rannikkoa, matkalla pysähdyimme keskiaikaisessa Dozzan taidekylässä, joka on tunnettu seinämuraaleistaan. Muraalien malaaminen alkoi vuonna 1960, ja se on vuosikymmenten aikana muokannut Dozzan imagoa tehden muinaisesta keskiaikaisesta kylästä innovatiivisen ja jatkuvasti kehittyvän taiteen keskuksen.

Olin varannut yhden yön majoituksen viinitila Villa Ventistä, joka oli saanut hyvät arviot Tripadvisorissa, Googlessa ja hotellivarauspalveluissa, muutaman kymmenen kilometrin päähän Riminiltä.

Villa Venti viininviljelijäperhee pienehkö tila, he uskovat omin käsin rakennettuun tulevaisuuteen ja yhteyteen ympäröivään luontoon sekä vuodenaikojen rytmiin. Tilalla viljellään viiniä ja alkuviljoja kahden huoneen majoituksen lisäksi.

Kiemurtelevien kukkuloiden ja Rubicon-joen välisillä alueilla on aina ollut kukoistavaa viininviljelyä. Villa Benton tilalle istutettiin alueelle tyypillisiä viiniköynnöksiä sekä ikivanhoja viljalajeja. Villa Ventissä kasvatetaan viiniä ja alkuviljoja luonnonmukaisia periaatteita noudattaen, rypäleinä on sangiovesea, famosoa ja centesiminoa.

Tilan kahdessa majoitushuoneessa ei ole televisiota eikä tupakointi ole sallittua. Terassilta on laakson ja viljelmien yli Rocca di Longianon keskiaikaiseen kylään, jossa kävimme syömässä. Villa Ventissä ei ole illallisruokailua. Sattumoisin samana iltana kylässä järjestettiin myös ilotulitus jonkin pyhimyksen kunniaksi, se näkyi hyvin terassillemme. Tilan emäntä Manuela puhui englantia välttävästi, mutta hänenkin kanssaan pääsimme juttuun. Hänen tyttärensä osasi kieltä hyvin ja juttelimmekin pitkään.

Aamiaisella on tarjolla joko Manuelan leipää tai parhaasta paikallisesta leipomosta hankittua leipää,  lähialueen juustoja ja leikkeleitä sekä omista hedelmistä valmistettuja marmeladeja. Söimme myös uskomattoman meheviä lähirinteillä kasvaneita persikoita.

Villa Ventistä ajoimme vuoristojen yli takaisin länteen päin. Kahdeksi viimeiseksi yöksi olimme thneet varauksen lähemmäksi Bolognaa Corte d'Aibon viinitilalle. Matkalla oli siltatyömaita, joita Google Maps ei tunnistanut, onnistuimmekin kerran ajamaan ympyrän ja päätymään umpikujaan sekä moottoritien tietullille, josta olisi päässyt läpi vain Telepassilla. Sieltäkin onnistuimme pääsemään pois ja takaisin pienemmille paikallisteille. Reitti oli tosin sen verran mutkainen ja vuoristoinen, että parinsadan kilometrin ajomatkaan meni koko päivä pysähdyksineen, mutta kiirehän ei ollut ja halusimme ihailla upeita vuoristomaisemia. Lounaan söimme pikkukaupungissa, jossa pesimme ja kuivasimme lounaan aikana myös vaatteemme läheisessä itsepalvelupesulassa, välillä pysähdeltiin valokuvaamaan ja syömään jäätelöä.

Noin kolmenkymmenen kilometrin päässä Bolognasta sijaitsevassa Corte d'Aibossa on kaksitoista huonetta. Alueella on "biojärvi", makean veden luonnonvesiallas, jossa mekin uimme. Tälläkin tilalla tuotannon perustana on luonnonmukainen ja biodynaaminen maanviljely. Tilalla on myös ravintola, mutta harmiksemme se olikin kiinni, vaikka nettisivujen ja Facebookin tietojen mukaan ravintolan olisi pitänyt olla auki. Ajoimmekin läheiseen pikkukaupunkiin syömään. Huomasimme useammassa paikassa, etteivät aukioloajat välttämättä pitäneet paikkaansa. Mm. yhden balsamicotilan suljetulla portilla kävimme kääntymässä. Kannattaa ottaa yhteyttä etukäteen ja varmistaa aukioloajat.

Molemmilta tiloilta ostimme viinejä mukaan. Niitä on ollut mukava maistella syksyn ja talven aikana ja muistella kuumaa, kesäistä Italiaa. Emilia Romagnassa tulikin maisteltua nimenomaan paikallisista rypäleistä tehtyjä viinejä. Italiassa onkin paljon enemmän rypälelajikkeita kuin esim. Ranskassa ja paikalliset lajikkeet ovat maakuntien ylpeydenaiheita.

Ennen matkaa etsiskelin myös viinitiloja matkan varrelta ja törmäsin Alessandro Fedrizzin pieneen tilaan. Matka taittui yöpymispaikan viereisen Abbazia di Monteveglion luonnonpuiston vuorten yli. Meidän olisi kai pitänyt sopia tällekin viinitilalle käynti, mutta meidät otettiin lämpimästi vastaan; istutettiin varjoon rinteeseen köynnösrivistöjen yläpuolelle ja eteemme kannettiin sekä talon viinejä ja vähän syötävääkin.

Food & drink magazine valitsi 28-vuotiaan Alessandron kolme vuotta sitten 50 maailman parhaan viinintekijän joukkoon ja Slow Wine Guide Italian parhaaksi nuoreksi viinintekijäksi.

Alessandro oli hieman ujon oloinen, joten hänestä en kuvaa ottanut. Hän kertoi aloittaneensa jo 13-vuotiaana viininteon kokeilun vaikkei suvussa ole viininviljelijöitä - ensimmäisestä erästä tosin tuli viinietikkaa. Alessandro jatkoi Bolognan maatalousoppilaitokseen ja perusti samaan aikaan oman viinitilan, 17- vuotiaana hän valmisti ensimmäiset viininsä, nyt viiniä valmistuu n.  40000 pulloa vuodessa ja rypäleitä myydään lisäksi muille viininviljelijöille n. 200000 pullolliseen vuodessa; Colli Bolognesi Pignoletto DOCG kuohuviini Refermented in Bottle, Colli Bolognesi DOCG Pignoletto, Colli Bolognesi Pignoletto , Classic Method Extra Brut, Colli Bolognesi Barbera DOC, Colli Bolognesi Barbera DOC. Viljelyssä ollaan siirtymässä luomuun, sertifikaatin tila saa n. parin vuoden päästä.

Pari pulloa ostimme kotiin täältäkin. Mitä maksoivat viininmaistelut kahdelta ja tuliaispullot? Yhteensä 40€. Täälläkin saimme tosin pikku alennuksen, kun olimme kiinnostuneita ja ystävällisiä.

Haluan ehdottomasti tulevaisuudessakin matkoilla asua maatilamajoituksissa, mieluiten viinitiloilla. Saksassa ja Ranskassa olemme jo aiemmin majoittuneet viinitilalla seuraavaksi voisi olla kiva nähdä portugalilainen viinitila tai jonkun toisen alueen viinitiloja Italiassa.

Oletko käynyt viinititoilla, asunut maatilamajoituksissa ulkomailla tai vieraillut Emilia Romagnan alueella?