Viisi viikon varrelta

Harmaata sunnuntaita! Vaikka viime päivät ovat olleet kovin harmaita, lohduttaudun sillä, että nyt ollaan plussan puolella ja vesisateetkin sulattavat ja huuhtovat katupölyä pois.

Keväsin näissä viikkokatsauksissa on miltei aina raporttia kevään etenemisestä. Ensimmäisten vihreiden näkeminen pitkän talven jälkeen tuntuu aina miltei ihmeeltä, enkä malta olla riemuitsematta siitä täälläkin. Lumikellot ovat yleensä ensimmäiset urheat, jotka talven jälkeen kukkivat. Niin tänäkin vuonna.

Tiistaina ravintola Prestolle ojennettiin toisena suomalaisena ravintolana arvostettu Ospitalità Italiana -sertifikaatti. Harvinaisen sertifikaatin myöntää Italian kauppa- ja teollisuuskamari yhdessä Italian ulkoministeriön kanssa muissa maissa toimiville, erityisen ansioituneille italialaisille ravintoloille, jotka ovat onnistuneet italialaisessa ruokakulttuurissa, laadussa ja palvelussa. Julkistustilaisudessa syötin tietysti italialaisia herkkuja. Etenkin ihanan kermainen, tuore burrata vei kielen mennessään. Ensimmäisen Ospitalia Italiana -tunnustuksen sai helsinkiläinen Bacco viime syksynä.

Yhä useampi yritys eri aloilta on viime aikoina ilmoittanut siirtyvänsä muovisista biohajoaviin pakkauksiin. Tuoreyrteistä ja -salaateista tunnettu Järvikylä lopettaa tänä keväänä muoviruukkujen käytön kaikissa salaateissa ja yrteissä (salaatit/yrtit PR-näytteitä). Kalkkipohjaisen biohajoavan ruukun voi nyt heittää turvepaakkuineen biojätteeseen. Biohajoaviin ruukkuihin siirtyminen vähentää muovia Järvikylän tuotteissa yli 70 000 kg vuodessa.

Tänä aamuna ajoin Siipan lentokentälle, hänellä alkaa maanantaina miltei kuukauden työrupeama Hyrynsalmella. Tulevat viikot menevät kuitenkin nopeasti, paljon nopeammin kuin yhdeksän viikkoa viime syksynä kun hän oli Espanjassa. Ja jostain syystä, vaikka hän on tulevat viikot ihan yhtä pois kotoa kuin oli Espanjassakin, ei poissaolo tunnu niin kummalta kun olemme samassa maassa.

Kotiin tultuani otin vanhoja suosikkikeittokirjoja esiin. Nykyisin inspistä tulee haettua Pinteterestistä, Instasta ja blogeista, mutta välillä on hyvä nostaa ne vanhat suosikit esiin. Donna Hayn kirjoista tai ainakin niiden inspiroimana kokkailimme parikymmentä vuotta sitten lukuisia kertoja rakkaan, jo edesmenneen ystävän kanssa viikonlopun kahden hengen kokkikerhossamme. Donnan reseptit ovat helppoja ja ne tuntuvat edelleen raikailta. Tänään taidan tehdä leivänmuruilla silattua oliivipastaa illalliseksi.

Mitä sinä aiot syödä tänään?

Kestävän kehityksen kierrätyslaukku

Kuukausi sitten uusi sohvamme saapui ja vanha sohva lähti samalla autolla. Päivää aiemmin "nyljimmme" vanhan, hyvin palvelleen Natuzzin nahkasohvan. Vanhan sohvan istuinosat olivat painuneet, istuinosan nahka oli painunut vekille ja lopulta kulunut rei'ille. Sohva oli käytetty niin loppuun, ettei siitä ollut enää jälleenmyytäväksi, tuskinpa sitä ilmaiseksikaan olisi kukaan hakenut.

Kälyni Mariia tekee liikkeessään Pikku Roballa paitsi yksilöllisiä hopeakoruja, myös nahkalaukkuja ja muita nahkatuotteita. Kierrätimmekin hänelle nahat uusiokäyttöön. Nahalla ympäriverhoillusta sohvasta tulikin neliökaupalla nahkaa, sohvan takaosan nahat olivat kuin uusia. Tilasin myös itselleni nahoista laukun muistoksi sohvasta.

Käytän paljon yliolan meneviä crossbody-laukkuja, ne ovat käteviä etenkin reissuissa kun laukun saa käännettyä eteensä tai pidettyä tiiviisti kyljessä. Pari kertaa olen nähnyt maailmalla kun junasta lähtijä on riuhtaissut jonkun olalta laukun mukaansa ja juossut karkuun junan ovien sulkeutuessa. Crossbody-laukku pysyy menossa mukana eikä ole tiellä vaikkapa kuvatessa.

Nyt kestävän kehityksen kierrätysmateriaalilaukkuni on valmis. Mariia leikkasi samasta nahasta ison tupsun laukun kylkeen heilumaan, remmi on hieman tukevampaa, tummanruskeaa nahkaa.

Nahka vain paranee vanhetessaan, uskon tästä rennosta, ajattomasta laukusta olevan iloa vuosikausiksi.

Viisi viikon varrelta

Viikkoon on kuulunut sekoilua, keväistä kukkailoa ja naistenpäivän menoja.

Ensimmäiset valoa kohden kurottelevan versot näin jo kolme viikkoa sitten, viime viikonloppuna huomasin lumikellojenkin puskevan läpi hangen. Vaikka lunta tuli lisääkin ja kevään eteneminen on hetkeksi pysähtynyt, lumikellot kestävät kyllä sen.

Me suomalaisethan syömme jäätelöä läpi vuoden, pikku lumisateet eivät jäätelönhimoamme hälvennä. 3 Kaverin jäätelö on tuonut markkinoille kolme uutta, vähäsokerisempaa jäätelöä (PR-näytteitä) vastauksena kuluttajien kasvaviin toiveisiin sokerin vähentämisestä.

Cashewpohjaan tehty vegaaninen Paahdettu Manteli & Toscakastikejäätelö pääsi heti testiin; uuh mitä herkkua! Muut uutuusjäätelöt ovat Mangopassion & juustokakku sekä Banaani & toffee + suklaapalat. Näissä ei pahemmin vähäsokerisuus maistu vaan kaikki olivat herkullisia, niin kuin tietysti pitääkin - onhan jäätelö herkuttelutuote. 

Naistenpäivänä oli kaikkea kivaa ohjelmaa. Perjantaisen naistenpäivän aloitin Stockmannin aamutilaisuudella ennen töihin menoa, laulamassa olleen Alman esiintyminen löytyy Insta-tilini Life-osiosta.

Aamupäivällä työnantaja toi "leideilleen" ruusut. Olen joskus kuullut yrityksistä, joissa omistaja suureleisesti ojentelee vakituisille ruusut, osa-aikaiset ohittaen. Tasa-arvonhan pitäisi olla naistenpäivän kantava teema. Meillä kukka oli kaunis pieni ele kaikille, pienyritysryppään kaikki työntekijät saivat kukkansa työtunteihin tai asemaan katsomatta.

Lounasaikaan Change esitteli uusia alusasuja, kevääksi on tietysti mm. pastellisävyjä tarjolla. Oli myös mukava nähdä paikalla joukko Nelkytplusblogit -daameja.

Naistenpäivä ei tietenkään ole vain kukkia, pastellivärejä, illallisia ja suklaata vaan tosiaan muistutus tasa-arvosta ja naisten oikeuksista.

Nuorempana koin muutaman kerran tytöttelyä, yhdessä unohtumattoman tökerössä työpaikkahaastattelussa ihan pahimmin, mutta muuten koen eläneeni tasa-arvoista elämää ja sitä toivon muillekin.

Perjantai-iltana Siippa vei minut vielä naistenpäivän treffeille Pennyyn, yhteen suosikkiravintolaamme. Intiimin pieni, hämärästi valaistu Penny on aivan toimistoni kulmilla Punavuoressa. Siipan oli näppärä tulla töihin vastaan, yhdessä kävelimme minuutin matkan ravintolaan. Pennyn ruoka on simppeliä mutta samalla annoksissa on joku kiva twisti.

Kesken ruokailun tajusin, että olin sotkenut päivät ja minun olisi pitänyt olla ihan muualla jonne olin jo vikkoja aiemmin lupautunut. Kalenterissani perjantain meno oli merkittynä eiliselle. Harmitti, vaikka meillä oli hauska ilta Siipan kanssa. Haluan pitää lupaukseni, eikä minulla ole tapana sekoilla päivissä näin pahasti.

Vaikka kevät ei tällä viikolla olekaan edennyt, sisällä sentään kukkii. Yhdeksän euron kookkaasta hortensiasta on toivottavasti pidempään iloa kuina vaikkapa samanhintaisesta tulppaanikimpusta.

5 +1 viikon varrelta on ehdottomasti asiakkaani tuoma ihana yllätys. Katri toi minulle pikarililjan kevään kunniaksi, hänen lämmin huomaavaisuutensa arjen keskellä ilahdutti todella.

Kuinka sinula on viikko sujunut?

Päivä jona uin Rio Granden yli ja tapasin lainsuojattoman

Olenkohan kertonut täällä blogissa  - olen uinut Rio Granden yli Yhdysvalloista Meksikoon ja takaisin. Kuulostaa klikkiotsikolta, mutta olen tosiaan uinut Rio Granden poikki.

Puhuimme taannoisissa juhlissa Trumpin kaavailemasta Meksikon rajamuurista. Tokaisin keskustellessa ettei Rio Granden yli uiminen taida enää olla kovin helppoa monestakin syystä, onneksi tuli sekin tehtyä nuorempana. Kulmakarvat hieman kohoilivat, mutta kyseessä ei ollut vain vitsikäs heitto.

90-luvun alkupuolella olin vuoden au pairina. Vuoden päätti kolmen viikon Trek America-matka pikkubussilla New Yorkista Los Angelesiin.

Matkalla nähtiin paljon luonnonihmeitä ja koettiin kaikenlaista, mm. koskenlaskua, melomista alligaattoreita kuhisevalla suoalueella Louisianassa (osuin melalla pienehköä alligaatoria päähän, ne onneksi väistävät isompiaan ja pitävät kanootteja isompina lajitovereinaan), veneilyä kanjoneissa jne. Telttailun vastapainoksi vierailtiin myös isommissa kaupungeissa; mm. Washingtonissa, New Orleansissa, San Antoniossa ja Las Vegasissa.

Teksasissa olimme pari päivää Big Bend-kansallispuistossa, jossa yhtenä päivänä kiipesimme laaksosta yli kahden kilometrin korkeuteen Emory Peakille aamun tuskin vielä sarastaessa. Puolessa välissä olin valmis antamaan periksi, mutta kun kukaan muukaan ei keskeyttänyt, jatkoin loppuun asti. Takaisin leirille päästyämme kävi keskustellessa ilmi, että yli puolet olisi keskeyttänyt, jos ensimmäinen olisi antanut periksi. Minulla oli muuten jalassa nuo samat heppoiset tennarit, jotka eivät tosiaan olleet tukevimmat vaelluskengät, rakkoja ei kuitenkaan tullut.



Seuraavana päivänä menimme (laittomasti) Rio Granden yli veneellä Meksikon puolelle. Vähän matkan päässä joen töyräältä odotti aaseja, joilla ratsastimme lähimpään kylään oluelle.




Baarissa tapasimme amerikkalaisen miehen, joka kertoi olevansa lainsuojaton rikollinen, ilmeisesti huumekauppias, ja paenneensa rajan yli Meksikoon. FBI oli kuulemma käynyt puhuttamassa häntä, mutta ilman luovutussopimusta häntä ei Yhdysvaltoihin saanut oikeuden eteen. 

Tarjosimme miekkoselle pari olutta ja sen jälkeen kaikki ryhmämme tytöt poseerasivat "lainsuojattoman" kanssa. Muistikuvissani hän oli paljon karskimman näköinen kuin miltä hän nyt kuvassa näyttää. Ihan varma en ole siitäkään kuinka paljon hänen jutuissaan oli totta.





Samana iltana ylitin rajan toisenkin kerran, jälleen laittomasti tietenkin... uin Rio Granden yli Meksikoon. Oppaamme vei meidät yläjuoksulle ja kehotti lähtemään siitä uimaan. Vaikkei Rio ei ollut kovin Grande siinä kohtaa oli virtaus kuitenkin hyvin voimakas ja vei mennessään. Olin jo menossa yläjuoksulla päin kuvassa näkyvää  Langford Hot Springsin vanhan kuumavesilähdealtaan seinämää päin vaikka kuinka kauhoin. Juuri ennen seinämää painuin virtauksessa kuitenkin veden alle. Virta veikin kuumavesialtaan ohi, mutta hädin tuskin pääsin pinnalle. Rannalle pääsin uimaan vasta paljon kauempana alajuoksulla, Meksikon puolelle tietenkin, sieltä piti vielä uida takaisin Yhdysvaltoihin!

Nykyisin Rio Granden ylittäminen taitaa olla paljon riskialttiimpaa, eikä joen yli uida yhtä huolettomasti.

Aivan mahtava matka, yksi monista huippukohdista oli myös Monumenttilaaksossa ratsastaminen Navajo-intiaanien kanssa ja yöpyminen reservaatissa.

Viisi viikon varrelta

Kivaa kevätsunnuntaita. Nyt keväästä voi jo puhua, onhan maaliskuu jo virallisesti kalenterin mukaan kevätkuukausi. Vaikka lunta saattaa vielä täällä etelässäkin sadella, ehkä paljonkin vielä -onhan maaliskuu kuulemma lumisin kuukausi- kevään valo lisääntyy ja ensimmäiset vihreät pukkaavat jo kukkapenkeistä.

Viikon kokeilu on sininen ripsiväri. Olen parina päivänä käyttänyt sinistä Shiseidon Controlled Chaos Mascaraink-ripsiväriä (PR-näyte) tummahkon luomivärin kanssa, eilen laitoin vain kevyen pohjan,  sipauksen mattaista norsunluun sävyistä väriä luomien sävyä tasoittamaan ja ripsiin sinistä. Mielessä tuli instantpaluu kahdeksan/yhdeksänkymmenluvuille, mutta kyllä sininen myös tuntui kirkastavan silmiä.

Sertifioitu luonnonkosmetiikkasarja Urtekram esiteli viikolla japanilaisista teeseremonioista inspiraationsa saaneen, antioksidanttipitoisen Green Matcha-sarjan tuotteita. Sarjaan kuuluvat mm. shampoo, hoitoaine, deodorantti, käsisaippua, suihkugeeli, vartalovoide, hammastahnoja, suuvesi ja selluliittiöljy.

Uutuutena tuottesarjassa ovat myös kasvipohjaiset pakkaukset, jotka on valmistettu uusiutuvasta sokeriruosta. Tämän vuoden aikana yli 85% Urtekramin pakkauksista tulee olemaan kasvipohjaisia. Muovin täyttämässä maailmassa tästä suuri plussa Urtekramille!

Urtekramin uutuustuotteet esiteltiin viehättävässä Apartment 12-huoneistossa Uudenmaankadulla, joka on kodiksi sisustettu Zarron ja Creannon yhteinen showroom. Ihastuin huoneiston rauhalliseen, harmoniseen värimaailmaan ja sisustukseen. 

Urtekramin tilaisuudessa oli kauniita Wild Thingsin kimppuja koristeena ja jokainen osallistujakin sai pikku kimpun kotiin vietäväksi. Keväisin  vihertävät kimput ovat mieleeni. Hääkimpussanikin oli aikoinaan pelkkiä vaaleanvihertäviä kukkia.

Tämä viikko oli jäätelöfanin onnenviikko. Sähköpostìn tuli tiedotteita kun useampi jäätelöbrändi julkaisi viikolla kevään uutuudet. Valio Jäätelöfabriikki julkaisi uudet maut sekä Klaus K -hotellin kanssa #staycation -hengessä maailman ensimmäisen Sweet Suiten. Huone on varattavissa 1.3. - 31.9.2019. Makean pinkin huoneen jääkaapissa on tietysti jäätelöuutuuksia; passion-kookos, lemon curd, unelmasuklaa ja omena-kaurapiirakka.  Oma suosikkini on lemon curd, minullehan mikään ei voi olla liian sitruunaista.


Tänään ainakin täällä Helsingissä on luvassa aurinkoa, nautitaan siitä. Tulevalla viikolla taitaa tulla sitä luntakin, mutta pidetään katse keväässä.

Viisi viikon varrelta

Huomenta ja ihanaa keväistä sunnuntaita. Nyt ollaan maalla ja nautitaan rauhallisesta päivästä.

Valon määrän lisääntyessä olen taas innostunut kuvaamisesta ja sommittelulla leikkimisestä, talven pimeimpinä päivinä inspis oli melkoisen kateissa.

Telkkaria tulee nykyään katsottua hyvin vähän, uutisia lähinnä. Muuten käytän suoratoistopalveluita. Maksullisista katsomme vain Netflixiä, vaikka HBOlta voisi ottaa ainakin ilmaisen aloituskuukauden ihan vaikka Handmaid's talen uusimman kauden näkemiseksi. Säästäväisenä en kuitenkaan näe syytä ottaa yhtä aikaa useampaa maksullista palvelua, kun Netflix ja ilmaiset palvelutkaan eivät ole joka päivä käytössä.

Tässä muutama viime aikojen suosikkini suoratoistoista; ihmissuhteita ja synkkiä rikoksia. Netflixiltä odotan The Crownin uutta kautta, muta se taitaa olla tulossa vasta loppuvuodesta.

NETFLIX

The Fall

Rikostarkastaja Stella Gibson (Gillian Anderson) jahtaa Belfastissa sarjamurhaavaa perheenisää ja suruterapeuttia. Sarja etenee hitaasti tähän mennessä olen katsonut toista kautta, mutta sarjassa on (ainakin) kolme kautta, joten sarjamurhaaja taitaa livahtaa Gibsonilta karkuun vielä tällä kaudella.

AREENA

Luther

Synkässä poliisisarjassa lontoolainen työlleen omistautunut ja pakkomielteinen rikoskomisario John Luther (Idris Elba) työskentelee vakavien rikosten yksikössä, mutta sekaantuu itsekin rikoksiin. Luther on melkoisen väkivaltainen ja synkkä sarja, mutta silti sarja on jaksanut vedota kausi toisensa jälkeen.

MTV

Younger

Ihanaa hömppää; draamakomediasarja vastaeronneesta 40-vuotiaasta Lizasta, joka tekeytyy 26-vuotiaaksi saadakseen unelmiensa työpaikan. Kevyttä ja hauskaa, tosin aikaa myöten vähän itseään toistavaa kun sarjasta on jo 5. kausi tekeillä. Maikkarilla on nähtävissä 2. ja 3. kausi.

RUUTU

This is us

Tämä Amerikassa hyvin suosittu draamasarja ei meillä jostain syystä ole saanut suosiota ei paljoa  julkisuuttakaan. Usealla aikatasolla liikkuvassa sarjassa seurataan perheen tarinaa läpi vuosikymmenten; tarinassa on mm. menetyksiä, itsetunto-ongelmia, urakipuilua, perhesuhteiden mutkikkuutta ja tietysti rakkaustarinoiden kiemuroita.

Pari viikkoa sitten ystävä kyseli Facebookissa kampaajasuosituksia, sattumoisin minä ja toinenkin ystävä suosittelimme Studio Pään Eddietä Töölöstä. Torstaina kävin taas päivittämässä leikkauksen ja värin. Juurten oma väri vetää jonkinlaiseen punertavaan maantiehen nykyisin ja hiusten sävyä saa ahkerasti taittaa sinisellä shampoolla jotta se ei ala lisäksi taittaa messinkisen keltaiseen mutta ainakin jonkin hiuksissa on nyt tuhkan sävyjä.

Pariisista toin lähinnä ruokatuliaisia, lisäksi tanskalaisen Söstrene Greenin liikkeestä hankin kaksi kaunista pientä kuppia. Tanskasta maailmalle levinneen ketjun liikkeessä on usein kaunista keramiikkaa muutamalla eurolla. Astioita en tosin todellakaan tarvitsisi lisää ja monesta mukista, lautasesta ja vuoasta pitäisi päästä eroon. Silti näiden rouheus tuntui suorastaan vastustamattomalta.

Juu, ja kuulkaas... kyllä se talven selkä on taittunut. Talon kupeella lumi on paennut ja paljastanut valoa kohden kurottelevat versot, nämä kuvasin jo viikko sitten. Yleensä viereisen, vielä lumen alla olevan kukkapenkin lumikellot versovat ensimmäisenä, mutta lumen alta paljastuneessa toisessa kukkapenkissä taitaa olla narsisseja, helmihyasintteja ja krookuksia ensimmäisen tuloillaan. (Taka)talvi voi tulla vielä monta kertaa pyryineen, mutta kyllä me vääjäämättä kevättä kohden kuljemme.

Mitä sarjoja sinä seuraat ja oletko nähnyt jo kevään merkkejä?

Pariisin hetkiä

Tämän viikon viisi viikon varrelta olkoon pieni kuvasato Pariisista, jossa olin messumatkalla maanantaista torstaihin.






Tällä matkalla torstaina olil jokunen tunti omaa aikaa ennen koneen lähtöä, mutta sain edellisenä iltana sellaisen vatsataudin, etten kovin kauas hotellilta jaksanut lähteä enkä ajatellakaan syömistä tai kahvittelua vaikka olo olikin jo vähän kohentunut.

Se siitä unelmasta istua pariisilaisessa katukahvilassa aamiaisella... Mitäs menin sanomaan, etten ole ollut kipeänä vuosiin. Onneksi kyseessä oli raju, mutta ripeä tauti, joka tuli ja meni noin puolessa vuorokaudessa. Yksi vaihtoehto olisi ollut lentää kotiin jo edellisenä iltana, siitä lennosta tuskin olisi tullut mitään. Torstaina olin jo toipunut paluulennolle, mutta hyvin väsynyt ja nukuinkin koko kotimatkan, nukahdin jo ennen nousua ja heräsin laskeutumiskuulutukseen.

Ystävänpäivä näkyi katukuvassa, kukkakauppojen ja -kojujen tarjonta oli tavanomaistakin runsaampaa ja suklaakaupat tarjosivat parastaan. Puistoissakin kukkivat ensimmäiset kukat lupauksena keväästä.

Shoppailut jäivät vähiin. Juustoja, pateeta sekä samppanjapullo lähikaupasta  ja aiemmin viikolla maatilatorilta pienestä kojusta ostamani calvadospullon toin ystävänpäivälahjaksi Siipalle. Tarmolle piti tietysti myös tuoda tuliaisia. Perinteenä on hankkia Tarmolle aina joka matkalta jokin herkku, paketin täytyy olla kunkin kohdemaan kielellä. Kosmetiikkaa tai vaatteia en hankkinut. Ei minusta ostolakkoilijaa tule, mutta jos vähän harkitsevampi kuluttaja kuitenkin.

Haaveilin jo pyöräilykeleistäkin, hankkkisinko uuden oman pyörän vai jatkaisinko tämänkin kesän citypyöräilijänä?





Seuraavia reissu-unelmiakin tuli mieleen. Yksi matka oli jo varattunakin keväälle, mutta se piti perua mihen työkeikan takia. Ehkä joku viikonloppumatka tehdään kuitenkin keväämmällä.

Kuinka sinun viikkosi on sujunut?

Viisi viikon varrelta

Leppoisaa lumisunnuntaita! Nyt tuntuu, ettei nenäänsä tekisi mieli laittaa ulos tuuleen ja tuiskuun, mutta täytyy tässä varmaan pikku lenkki ainakin tehdä.

Aamulla teki mieli amerikkalaisia pannukakkuja, olen tainnut viimeksi kesällä tehdä niitä. Eihän niitä ole vaikea tehdä alusta saakkakaan, mutta nyt menin helpoimman kautta. Kaapissa oli pussi PR-näytteenä saatuja Hungry Chef-pannarijauhoja, joihin sekoitin maitoa ja marjoja. Aamiainen olikin tuossa tuokiossa valmis. Lisäksi vielä kiivi-lime-omena-banaani-pinaattismoothieta sekä iso lasillinen lattea.

Paulig kutsui viime viikolla PR-tilaisuuteen kokkaamaan ravintola Latvaan Santa Marian, Nyhtökaura- ja Risentan tuotteilla -tein tällaisen rennon voileipäkakun- ja maistelemaan kahvijuomia. Samalla kerrottiin Pauligin ikonisen Paula-tytön jäävän nyt historiaan. Haussa on nyt uusi Pauligin brändilähettiläs kahvin ilosanomaa levittämään, ikään tai sukupuoleen katsomatta. Hakea voi 16.2. asti.

Nikari ja useat muut Fiskarsin ruukin käsityöläiset ovat nyt tuotteineen Stockan* 4. kerroksen Tales of Craftmanship- pop up shopissa. Nikari on Fiskarsin ruukissa toimiva suomalainen kokopuisia huonekaluja valmistava designstudio ja huonekaluvalmistaja. Etenkin tämä Nikarin XL December-tuoli ihastutti minua.  

Mukaan on kutsuttu lisäksi Fiskarsin taiteilijoita, käsityöläisiä ja muotoilijoita, jotka yhdessä esittelevät niin kodin käyttöesineitä, grafiikkaa, muotoilua, huonekaluja kuin korkeatasoista taidettakin.

Perjantaina olin Tallinnassa työmatkalla. Päivä hujahti taas kokonaan asiakastapaamisissa, lopuksi ehdin laittaa auton pariksikymmeneksi minuutiksi vanhankaupungin kupeeseen parkkiin ja kiiruhtaa Viru-kadulle kukkia ostamaan.

Kukkakojujen valmiiksi sidotut kimput ovat enimmäkseen aika menneen maailman tyyliä tiukkoine sidontoineen, glitterihileineen ja kiharrettuine lastunauhoineen, mutta yksittäin myytävissä kukissa on yleensä ollut kaikenlaisia ihanuuksia edullisesti. Koleana, tuulisena päivänä kukkia ei kukaan ollut lainkaan kojujen edessä. Koetin kurkkia kojuihin, miltei kaikilla näytti olevan miltei ainoastaan ruusua, tulppaania ja gerberaa tarjolla enkä nimenomaan halunnut mitään niistä. Aika alkoi kuitenkin loppua kesken, joten loppujen lopuksi ostin kuitenkin viisi oksaa pensasruusua. Ei todellakaan sitä mitä hain, mutta ihan kivathan ne ovat coolerissa, jonka toimme Strasbourgista toissakesäiseltä viinitiereissulta.

Lupailin jokin aika sitten postauksen siitä kun uin Rio Granden yli Meksikoon. Postaus onkin tulossa, mutta ensin muutama kuva samalta reissulta.

Olin 90-luvulla vuoden au pairina Connecticutissa Yhdysvalloissa. Au pair-vuoden jälkeen tein vielä kolmen viikon autoreissun New Yorkista Los Angelesiin. Matkalla ryhmällämme oli kaikenlaisia aktiviteetteja.

West Virgniassa laskettiin koskea, joka oli kuusiasteisesesa asteikossa tasoa 5+. En ollut koskaan laskenut koskea (enkä sen jälkeenkään), mutta niin vain istuin etummaisena melomassa (huomaa innostuneen kauhistunut ilmeeni) ja johdin takana istuneen jokioppaan kanssa venekuntamme läpi koskien kaatamatta venettä tai tippumatta kyydistä.

Monument Valeyssa ratsastettiin Navajo-intiaanien kanssa länkkäreistä tutuissa maisemissa, Grand Canyinun yli lennettiin -minä pahoivoivana pienkoneessa hokemassa itselleni "Pidä simät auki, tämä maksoi paljon!"  ja lopuksi Disneylandissa tervehdittin tuttuja satuhahmoja. Paljon muutakin koettiin pesulaudan soittamisesta New Orleansin Bourbon Streetilla Coloradon kuumiin lähteisiin.

Kaivoin tekemäni kansion esiin eilen, kuvat toivat paljon hauskoja muistoja mieleen. Ja olenpa ollut nuori, huolettomasti hymyilevä ja todella ruskea pitkän au pair-lasten kanssa rannalla vietetyn kesän jälkeen! Permis, pyöreät aurinkolasit, isot printti-t-paidat ja tietenkin vyölaukkukin ovat ehtaa ysäriä!

Mukavuudenhalu ja ahtaanpaikan kammo ovat kasvaneet; enää en lähtisi kolmen viikon telttailureisulle ahtaalla vanilla vieraiden ihmisten kanssa, mutta nuorena jaksaa. Ja ikimuistoisen hauska sekä kokemusrikas matka oli.

Kuinka sinun viikkosi on sujunut?