Viisi viikon varrelta

Mukavaa syksyn ensimmäistä sunnuntaita. 

Sieltä se syksy tuli, tällä kertaa ihan selkeästi yhdessä hetkessä ja fyysisesti omin silmin nähden.

Istuin viikko sitten Eiranrannassa kahvilla helteisessä illansuussa, kun miltei pilvettömälle taivaalle vyöryi korkea tumma pilvi, joka peitti auringon. Totesin mielessäni "Jaaha, sieltä se syksy nyt vyöryi" ja niin olikin, ilma viileni illan aikana hellesäästä näihin syksyisiin lukemiin. Naapuripöydässä joku tokaisi "En halua lähteä kotiin, koska se tarkoittaa kesän olevan ohi!".

Syksyn saapuminen ja päivien lyheneminen on minulle aina haikeaa; rakastan kesän lämpöä ja valoisia öitä. Syksy tuli niin yhdessä rysäyksessä, että viime viikonlopun kuumat päivät tuntuvat tuntuvat jo kaukaisilta. Oliko se tosiaan viime viikonloppuna, kun täytyi tulla välillä sisälle vilvoittelemaan kuumasta auringosta?

Aamut tosiaan muuttuivat niin viimeksi, että kaulahuivi oli otettava käyttöön. Talvitakit saavat minulla vielä odottaa kaapissa, vaikka paksuja talvitakkeja on jo näkynyt kaupungilla ihan meidän suomalaistenkin päällä.

Fiskarsissa, entisen veitsivalmistamon tiloissa on avattu panimon, tislaamon, viinimön, baarin ja putiikin yhdistävä Veitsitehdas, johon pääsin eilen avajaisissa tutustumaan. Veitsitehtaalla on ennen valmistettu saksia ja veitsiä, nyt tiloissa tarjotaan Fiskarsin Panimon, Noita Wineryn sekä Ägräs Distilleryn vastuullisesti tuotettuja ja maukkaita elämyksiä. Kävijät pääsevät kurkistamaan kulisseihin ja kuulemaan, kuinka juomat valmistuvat.

Food Camp Finlandin luotsaamassa Veitsitehtaan gastrobaarissa tarjoillaan panimotuotteita, luomuviinejä ja käsityöläiscocktaileja, syyskuusta alkaen myös teemaillallisia.

Olen kesän leiponut sämpylöitä, mutta leipää en ole tainnut pitkään aikaan leipoa. Eilen nukuin myöhään enkä jaksanut lähteä katsomaan onko lähistön huippusuositussa uudessa leipomossa vielä leipää jäljellä -pikku leipomon kapasiteetti kun on rajallinen. Leivoinkin itse pitkästä aikaa pataleivän iltapäiväksi. Yksinkertaisuudessaan herkullista!

 

Kodin lähellä olevissa istutuksissa on tänä vuonna päävärinä ollut vaaleanpunainen. Etenkin valtavan kokoiset vaaleanpunaiset dahliat ovat viehättäneet ja olen usein pysähtynyt ihailemaan niitä ohikulkiessani.

Yhtenä vuonna kuljin aamulla istutusastioiden ohi kun ne oli tyhjennetty ja niitä oltiin nostamassa auton kyytiin. Kukat olivat pääosin vielä ihan täydessä terässä ja viherosaston työntekijä oli juuri leikannut niistä ison kimpun kun häntä kuulemma harmitti heittää kauniita kukkia pois. Hän tarjosi niitä minulle ja istuinkin metrossa valtava punaisten kukkien kimppu sylissäni. Ne toivat iloa maljakossa vielä miltei parin viikon ajan.

Kuinka sinun syyskuusi on lähtenyt käyntiin?

Viisi viikon varrelta

Saatu PR-näyte*

Kivaa kesän viimeistä sunnutaita. Jotkut puhuivat miltei heinäkuun puolivälissä jo syksystä, mutta tähän asti ollaan saatu nauttia ihanasta kesästä. Tulevan viikon loppupuolella voidaan puhua sitten syksystä ja syksyiset kelitkin taitavat nyt tulla.

Tähän aikaan saa ruokakaupasta edullisia kimppuja. Ostan viikottain viikkokimpun, joihin saatan lisätä jotain luonnosta tai pihalta löytyvää vihreää ja sidon kimpun uudestaan. Tiesithän, että veden alle jäävät lehdet kannattaa riipiä pois, jotta vesi pysyy raikkaana ja kimppu parempana pitkään?

Laitan maljakkoon myös viiden sentin kolikon.

Kaupunki istutti joitain vuosia sitten silloin uuden metroaseman sisäänkäynnin luo muutamia päärynäpuita. Eivät ne kovin montaa hedelmää vielä tuota ja pari puuta näytti nyt pahasti kuivuneeltakin. Yhden mehevän, tosin kovin pienen päärynän nappasin puusta.

Kesäisten kukkamekkojen kelit taitavat olla pian ohi, mutta olihan tässä koko elokuu hyvinkin kesäistä säätä. Ensi viikoksi on luvattu jo melkoisen viileitäkin päiviä. Taidan pestä ja viedä myös pellavavaatteet vinttiin pukupusseihin.

Kukkamekkokuvassa kädessä oleva muki on Iittalan uusin Taika-muki* sarjan viidentoista vuoden kunniaksi. Kerrankin kunnon kokoinen neljän desin muki, josta kelpaa hörppiä isoa maitokahvia tai teetä.

Kodin lähellä rannassa kasvaa pari tyrnipensasta, jotka eivät tuottaneet satoa pariin vuoteen. Nyt niissä on taas ollut marjoja, vaikka villiviini on kietonut pensaat tiukkaan otteeseensa. Tyrni ei ole kaikkein kiitollisin poimittava, vaikkei marjoja poimiessa täydykään kyykistyä. Marjat eivät lähde kovin helpolla piikkisistä oksista. Rasiallisen poimin kuitenkin viime viikonloppuna, laitoin osan marjoista pakkaseen ja osan olen syönyt ruokalusikallinen kerrallaan jugurtin tai tuorepuuron kanssa. 

Tänä viikonloppuna on vietetty venetsialaisia ainakin rannikkoseuduilla. Täällä kotikulmilla vietettiin helteisissä tunnelmissa Lauttasaari-päivää. Illalla kadun toisella puolella olevalla terassilla oli bändi soittamassa. Ihan ok, että terassilla soitetaan kaksi kertaa vuodessa, mutta olisi varmasti löytynyt parempikin bändi esiintymään. Biisit olivat lähinnä fiftari-tyyppisiä  klassikkoja, mutta kappaleita rusikoitiin pahasti. Kuumassa illassa parvekkeen oveakaan ei voinut laittaa kiinni. Pakeninkin rantaan, jossa illalla oli esiintymässä Hanna Pakarinen ja päivän kunniaksi rannassa oli myös pieni tulishow. Maastopalovaaran takia ilotulitusta ei voinut pitää. 

Kesän loppuminen tuntuu vähän haikealta etenkin kun säässäkin taitaa tulla jyrkkä muutos. Täytyy vaan taas tottua lämpimämpään vaatetukseen ja lyheneviin päiviin. Toisaalta kyllä laskee päiviä miehen kotiinpaluuseen, hänen viiden viikon keikkansa muualla Suomessa on jo kääntynyt yli puolivälin.

Odotatko jo kunnon syksyä vai haikailetko vielä kesää?

Viisi viikon varrelta

Niin on taas kesäloma tältä vuodelta ohi ja töihinpaluu koitti maanantaina. Kesä toki jatkuu ja kivan kesäisistä säistä onkin saatu nauttia tällä viikolla.

 Loman jälkeisenä ensimmäisenä työpäivänä olin energinen ja sain paljon aikaiseksi vielä seuraavana päivänäkin. Loppuviikko on ollut vähän tahmeamman tuntuinen, vaikka olenkin saanut paljon tehtyä. Kyllä se kuitenkin tästä taas lähtee. 

• 
  

Ennen loman loppua avasimme yhden Italiasta tuodun viinipullon. Corte d'Aibon viinitila oli matkan viimeinen majoituspaikkamme. Heidän Montefreddo-viiniään, Colli Bolognesi Classico Pignoletto DOCG, suositellaan kalalle, mutta sen raikkaan trooppinen maku sopii myös kasviruokien kanssa. Jaankin piakkoin kesäkurpitsaflanin reseptin, jota nautimme viinin kanssa.

Kesä ei todellakaan ole ohi, aurinko paistaa ja lämpöäkin piisaa. Nyt näistä kesäsäistä kannattaa nauttia. Olenkin usein iltaisin istunut kahvilla tai syömässä lähirannan kahvilassa nauttimassa kesäilloista. 

Elokuun kukatkin ovat upeita, jättimäiset dahliat, petuniat ja muut kukat kukkivat kodin lähistöllä kaupungin istutuksissa. Parvekekukatkin kukoistavat edelleen.

Kotikulmille Lauttasaareen avattiin perjantaina uusi ranskalainen kahvilaleipomo Le Jardin. perjantaina en paikalle ehtinyt, eilenkin kun oli menossa ostoksille kaksi tuntia ennen kahvilan sulkeutumista kaikki oli jo myyty loppuun. Asiakkaita oli ollut jonoksi saakka. Tänä aamuna oli puoli kymmeneltä liikkeellä, sain viimeisen leivän, lisäksi ostin croissantin. Leipomista ei voi kiirehtiä joten silmänräpäyksessä uutta myytävääkään ei tiskiin voi tulla.

Mistä tulee varmasti Le Jardinin vakkareita. On todellista sunnuntaiaamun ylellisyyttä kun pöydässä on uunituoretta leipää ja maljakossa viikonloppukimppu.

Miten sinulla on arkeen palaaminen sujunut? Oletko vielä kesämoodissa vai onko mielestäsi jo syksy?

Parvekkeeni; ranskalainen potager vai englantilainen puutarha?

Oletteko koskaan kuulleet käytettävän sanaa potager kuvaamaan puutarhaa? En minäkään, kunnes joskus viime kesänä törmäsin tuohon sanaan. Potager on  ranskalaistyylinen keittiöpuutarha, jossa kasvatetaan sekä syötäviä kasveja että kukkia. Potagerissa hyöty ja estetiikka ovat yhtä tärkeitä.

Meillähän ei omaa puutarhaa ole, 50-luvun kerrostalojen muodostaman taloyhtiön puistomaiset pihat saavat ajaa asian, mutta pikkuinen parvekkeemme on jollain tapaa potager.

Olen aina kasvattanut sekä jotain syötävää sekä myös koristekukkia. Syötävät ovat enimmäkseen olleet yrttejä, mutta ainakin chilejä, kesäkurpitsaa, paprikoita ja muutaman tomaatinkin olen kasvattanut parvekkeella aiempina kesinä. Tosin avoparvekkeen tomaattisato ei ehdi yleensä kypsyä ennen syksyn saapumista. Tänä kesänä en tomaatintaimia tai muita hedelmiä tekeviä kasveja ostanutkaan.

Muhkeat parvekehortensiat löysin Citymarketista äitienpäivän alla kympillä kappale, ne kestävät yleensä pitkälle syksyyn. Parikymmentä vuotta vanhat betoniamforat alkavat hiljalleen murtua kappaleiksi, ne ovat parvekkeen nurkissa vuoden ympäri ja nyt aika alkaa tehdä tehtävänsä. Täytyy myöhemmin käydä puutarhamyymälöiden alennusmyynneistä katsomassa josko löytyisi jotain korvaavaa tilalle.

Laventelin tai pari ostan joka kesä parvekkeelle. Myös minttu kuuluu parvekkeen kesään. Laventelin ja mintun tuoksussa on jotain huumaavan kesäistä. Salviaa ja rakuunaakin parvekelaatikossa kasvaa.

Vesikrassi on jotain kesäkukkien ja yrttien väliltä; se kukkii runsaana, mutta pippurisen makuiset kukat ja lehdet ovat myös syötäviä, niitä käytänkin paljon salaatteihin ja ruoan koristeeksi. Krassit kiipeilevät Söstrene Greenestä viime kesänä ostamaani tukikehikkoa pitkin.

Joinain vuosina kirvat ovat yhtäkkiä vallanneet kasveja, raparperivesi on kuitenkin tehokas luonnollinen kirvantorjuntakeino. Usein yksi suihkutus on riittänyt koko kesäksi.

Parvekelaatikossa on myös orvokkeja, joiden syötävillä kukilla voi koristella annoksia. Parvekelaatikoissa olevat kyltit on kaivettu joka kevät esiin jo toistakymmentä vuotta.

Ilta-aurinko on viime kesät paistanut entistäkin myöhempään parvekkeelle kun talon nurkalla seissyt iso kuusi kaadettiin turvallisuussyistä. Naapuripihoilla kallioisella maaperällä kasvavia isoja, vanhoja kuusia oli jo kaatunut syysmyrskyissä useasti. Iso ja mielestäni vähän rumakin kuusi osui juuri niiden viimeisten, talojen välistä pilkottavien auringonsäteiden tielle, sen kaataminen avarsi ja kaunisti pihaa ja sai parvekkeen sekä kodinkin illalla valoisammaksi.

Parvekkeelle mahtuu juuri ja juuri kahden hengen pöytä tuoleineen, pöydän ääressä syödään kauniina kesäiltoina. Talot ovat etäällä toisistaan, isot jalopuut ja parvekkeen kasvit antavat vielä lisää näkösuojaa parvekkeelle.

Ruusut ostan yleensä äitienpäivä jälkeen tarjouksesta parilla eurolla. Kun kukat ovat kesäkuun lopulla kuihtuneet, vien ruusut anoppilaan. Siellä ne saavat uuden elämän ja kukkivat vielä monta vuotta.

Viime kesänä  parvekkeelle hankittiin valosarja, lintujen juoma- ja  peseytymisaltaana toimiva teekuppi on ollut parvekkeen nurkassa kesäisin jo vuosien ajan. Parina vuonna vuorotellen sini- ja talitiaiset ovat tehneet pesän ja kasvattaneet poikueen pienessä tiilten välissä olevassa kolossa olohuoneemme ikkunapellin alla. Tänä vuonna kolo löytyi vähän ylempää seinältä. Vaikka pesä onkin nyt muutaman metrin kauempana, pesualtaassa käydään juomassa ja peseytymässä päivittäin.

Parin vuoden sisään taloon on tulossa tiiliseinän uudelleensaumaus, silloin häviävät pesäkolot seinistä. Tiaisilla on pesiä pihapuissakin, joten eivät ne onneksi pihapiiristä häviä.

Klassisessa keittiöpuutarhassa yhdistellään perinteisiä keittiökasveja ja kukkia ottaen huomioon lehtien muoto, kasvutapa ja värit.

Oma tyylini on ehkä hieman- no, vapaampi. "Antaa kaikkien kukkien kukkia" voisi olla parvekemottoni.  Samoissa laatikoissa saattavat kasvaa yrtit ja koristekukat, vähän liiankin lähekkäin ja täyteen istutettuina. Hyvin ne silti joka kesä pärjäävät. Ehkäpä parvekkeemme onkin enemmän kuin englantilainen cottage garden-puutarha; värikkään runsaasti kukkiva ja kerroksellinen. 

Onko sinulla puutarha tai parveke, millainen tyyli siellä on?

Viisi viikon varrelta

Postaus sisältää saatuja tuotteita*

Kevät on vaihtunut kesään, vaikka sää ei ihan kunnon kesää ole vielä antanut meille.

Vaikka sää ei ole aivan kesäistä ollutkaan, meneillään on kuitenkin yksi suosikkiaikojani vuodesta kun puut kukkivat. Etenkin kotikadun sanan 410 koristeomenapuun kukkiminen saa aina sydämen sykähtämään ja pian syreenitkin ovat täydessä kukassa.

 Parvekekin on kukkia täynnä, kuten joka kesä. Olen taas hankkinut hieman enemmän kukkia kun oikeasti tarvittaisiinkaan. Tämän kesän parvekkeesta voisin tehdä vaikka ihan oman postauksen.

Jokohan sää alkaisi pian muistuttaa kesää? Aurinkotuotteet kuitenkin ovat viileämpinäkin päivinä tarpeen. 

Luonkoksen hohteleva, vegaaninen Celebrate-vartaloöljykakku* tekee ihosta kevyesti kultaisena kimaltelevan. Kakkua voi käyttää vartalolle ja käyttää myös kevyenä highligterina kasvoille. Vartaloöljy myös kosteuttaa ja rauhoittaa ihoa sekä viilentää sitä auringonoton jälkeen. Celebrate sisältää aitoja eteerisiä öljyjä, tyrniöljyä sekä aloe veraa, se viilentää myös ihoa auringonoton jälkeen. Vegaaninen kakku ei sisällä vettä, säilöntäaineita eikä mikromuoveja.

Kakkua lämmitetään käsien välissä kunnes öljy alkaa sulamaan kakun pinnasta, öljyä levitetään käsin iholle. Tämä kätevästi matkassa kulkeva kakkunen lähtee mukaan Italian-matkalle heinäkuussa.

Olen vaaleaihoinen, aurinkosuoja todellakin on ihan must korvista alkaen. Käytän myös aurinkosuojallista huulirasvaa, jota levittelen huulten rajojen ylikin, muuten ylähuulen rajaan tulee likaläikiltä näyttäviä pisamia. The Body Shopin aurinkosuojahuulirasvassa* on SPF 50, joka estää noiden ärsyttävän pilkkusten ilmestymistä ylähuulen.

Guinotin Age Sun-sarja* on suunniteltu erityisesti ikääntyvän ihon auringolta suojaamiseen. Tuotteet suojaavat UV - ja UVA- /säteilyn haittavaikutuksilta sekä sinivalolta. Aurinkovoiteita on niin kasvoille kuin vartalolle. Sarjan aurinkokapselit valmistelevat ihoa aurinkoon, ne aion ottaa käyttöön ennen heinäkuista Italian-matkaa, siellä auringossa tulee oltua varmasti selvästi normaalia enemmän.

Tällä viikolla pääsin PR-illallisella maistelemaan espanjalaisen Vilarnaun palkittuja luomucavoja talon pääviinintekijä Eva Plazas Tornén johdolla ja nauttimaan ravintola Tocan Vilarnaun luomucavojen pariksi suunnitteleman maukkaan illallisen. Cava seco sopii niin jälkiruokien pariksi kuin vaikkapa pitkään hauldutetun possunposken seuraan.

Eilen vietettiin valmistujaisia ja lakkiaisia ympäri maan. Lähdin perhetuttujen tyttären lakkiaisiin anoppini kanssa, mies kun on kuukauden työkeikalla Etelä-Euroopassa. Puin teetyn dupionsilkkisen takkimekon, kaulakorun lainasin anopilta kun olin omani unohtanut kotiin. Tarjoilut olivat ylenpalttiset ja saimme vielä doggy bagit kotiinviemisiksikin.

Mitä viikkoosi on kuulunut, olitko lakkiaisissa tai valmistujaisissa?