Perunaröstivohvelit

Joitain vuosia sitten ostin Lidlistä vohveliraudan, joka maksoi muistaakseni alle 15€. Olin miettinyt vohveliraudan ostamista jo aiemminkin, mutta en halunnut investoida siihen paljoakaan. Viitisentoista euroa oli kuitenkin varsin kohtuullinen hinta ja vohvelirauta lähti Lidukasta mukaan. Sillä on tehty tietysti tavallisia vohveleita, mutta myös mm. croissantvohveleita. Pari viikkoa sitten vohvelirauta muistui taas mieleeni ja siinä samass alkoi netistä, lehdistä ja televisiostakin ilmestyä näkyviini erilaisia vohveliohjeita kuin taikaiskusta.

Alunperin olin ajatellut tehdä maalla viikonloppuna uuniperunoita, mutta päätinkin tehdä perunasta röstiperunavohveleita ja rauta lähti mukaan.

Vohvelirautani paistaa hyvin, mutta siinä on vain yksi lämpötila ja laite on hieman hidas. Se ei toisaalta myöskään polta ja vohvelit irtoavat kauniisti.  Paistaminen kesti siis vähintään 20 min/kaksi vohvelia ja operaatio piti toistaa neljä kertaa, kunnes olin paistanut koko taikinan. Folion alla vohvelit pysyivät lämpiminä ja lopputulos oli rapsakan maukas.

Perunaröstivohvelit

1 kg kiinteitä ​​perunoita karkeaksi raastettuna

2 munaa

150 g creme fraichea

Suolaa ja pippuria, maun mukaan

Laita vohvelirauta kuumenemaan.

Raasta hyvin pestyt perunat (ei tarvitse välttämättä kuoria), puristele raasteesta ylimääräinen neste puhtaaseen keittiöpyyhkeeseen. Sekoita creme fraiche, munat ja mausteet, lisää perunaraaste.

Levitä vohveliraudalle n. 2 dl seosta tasaisesti. Paista noin 15-20 min kunnes perunaröstivohvelit ovat  kypsiä, rapeita ja kauniin ruskeita.

Vohveleiden päälle

Purkki/230 g mustapapuja

Purkki/230 g maissia

200 g kirsikkatomaatteja paloiteltuna

Purkki/250 g creme fraichea

2 tl sitruunamehua

1 tl korianterinsiemeniä murskattuna

suolaa

Sekoita creme fraiche, sitruunamehu, korianterinsiemenet, suola ja pippuri. LIsää valutetut mustapavut ja maissi sekä pilkotut kirsikkatomaatit.

tuoretta korianteria

pippuria

Viisi viikon varrelta

Niin se vain tammikuu alkaa lähestyä loppuaan. Monelle tammikuu on vuoden tylsin kuukausi ja onhan tämä ainakin jonkinlainen "välikuukausi".

Luonto on edelleen tämänkin viikon suurin ihmettelyn aihe. Hieman lunta ripautti tiistain ja keskiviikon vastaisena yönä, mutta sekin suli nopeasti pois.

Naapurikerrostalon pihalla kasvaa Rhodopensaan alla helleboruksia, vein sinne jouluna kukkineen helleborukseni. Istuttaessani huomasin, että hellborukset puskevat jo kukkaa. Viime vuonna ne kukkivat huhtikuulla. Lumikellot ovat pihapiirissä yleensä olleet ensimmäisiä kukkijoita, mutta nyt ne jäivät toiseksi. Tosin jos säät jatkuvat tällaisina, ei niidenkään kukintaa tarvitse montaa päivää odotella. Jokin minulle tuntematon köynnöskasvikin on kukassa talon seinustalla.

Talven ostokset ovat olleet paljon kylmemmille keleille kuin koko talvena on ollut ja ne ovatkin jääneet aika vähälle käytölle. Onneksi kaikki ovat klassikkoja, joille riittää tulevinakin vuosina käyttöä. Loppusyksystä ostin pitkän toppatakin, mutta sitäkin on tullut käytettyä harvakseltaan kun se on tuntunut liian kuumalta. Karvavuoriset nilkkuritkin ovat liian lämpiminä jääneet vähälle käytölle. Tallinnasta hankin kirjaillut kaksinkertaiset villalapaset ja Berliinistä karvavuorilliset nahkarukkaset, eipä niillekään ole ollut paljoa käyttöä.

Tällä viikolla löysin vielä lämmintä talveksi; mustan, laadukkaan kashmirneulemekon -70% alesta. Olin katsonut sitä jo alkuperäisellä hinnalla, mutta silloin en raaskinut ostaa. Nyt hankin mekon ja laitoin sen heti ylle parina seuraavana päivänä. Jalkaan vedin tosin mokkatennarit, enkä niitä karvavuorisia nilkkureita.

Nyt kun on paljon puhuttu aitoudesta ja rouheudesta somessa, on kuvakin nopeasti napattu vanha kunnon peiliselfie.

Juuri kun olin ajatellut tehdä taas jotain vohveliraudalla, eteeni ilmestyy joka puolella mitä erilaisempia vohveliohjeita. Croisanttivohveleita olen tehnyt useampaan kertaan, niin suolaisena kuin makeanakin versiona. Viikonloppuna teinkin röstiperunavohveleita, ne tulevat blogiin myöhemmin. 




Sama juttu misotahnan kanssa. Misosta tunnuttaan yht'äkkiä puhuttavan joka puolella. Ostin joulun alla ison purkin misoa ja olen laittanut sitä erilaisiin ruokiin kasvissosekeitosta salaattikastikkeeseen. Kasvisten kanssa maistuvaa misolla maustettua pähkinäkastiketta tein myös muutamia vuosia sitten. Japanilainen keittiö on nousussa tänä vuonna kun olympialaiset ovat Tokiossa. Sushi on jo kansanruokaa täälläkin, mutta japanilainen ruoka on paljon muutakin. Mm. misotahnalla sivellyt yaki onigiri-pallot ovat herkullisia.

Oletko muuten katsonut Netflixiltä Tokio Stories-sarjaa? Joka jakso alkaa meille muistoja nostattavasti Tokion Shinjukun pääkadulta ja pian sekoitetaan misotahnaa soppaan pikku kuppilassa.

Viikonloppu menikin maalla ulkoillessa ja lepäillessä. Instastooreista selviää millaista rouvaa siellä myös ulkoilutettiin.

Kuinka sinun viikkosi on sujunut? Uskotko kunnon talven enää tulevankaan? 

Sitrusvoipasta

 Arjessa helppous on pitkien työpäivien jälkeen ihan kärkikriteereitä. En jaksa enkä ehdi tehdä mitään aikaavievää työpäivän jälkeen. Viikonloppunakaan harvemmin teen mitään, jossa varsinaiseen valmisteluun kuluu paljon aikaa, taikinat voivat toki nousta ja padat hautua itsekseen pidempäänkin. Pitkän työpäivän jälkeen saattaa kaupassakin lyödä aivan tyhjää kun mietin mitä ruoaksi voisi laittaa. Tämä helppo sitruunavoipasta valmistuu nopeasti.




Sitrusvoipasta on juuri tälainen nopeasti valmistuva ruoka. Takavuosien nettihittiä avokadopastaaa olen silloin tällöin tehnyt ja siitä pitänyt, tämä sitrusvoipasta on vaihtoehtona silloin kun tekee mieli yhdistää pastaa ja avokadoa.

Vaikka muuten käytänkin hyvin säästeliäästi suolaa kannattaa tähän lisätä jotta maut nousevat esiin.

Sitrusvoipasta

250 g pastaa
1 luomuappelsiin kuori
1 luomusitruuna
30 g voita
1 ruukku basilikaa
Suolaa ja pippuria

2 avokadoa kuutoituna

Ota voi ajoissa huoneenlämpöön ja anna pehmetä suuren kulhon pohjalla. Pese appelsiini ja sitruuna vedellä. Raasta hedelmistä kuoren värikäs osa ja purista hedelmien mehu voin joukkoon.

Keitä pasta ohjeen mukaan.  Laita sitrusten kuorisuikaleet siivilässa kattilaan niin, että ne ovat kiehuvassa vedessä, mutta eivät leviä spagetin joukkoon.  Anna kiehua muutama minutti.  Sekoita sitten sitruskuoret voihin, samoin silputtu basilika.  Säästä muutama kuoren suikale ja basilikanlehti koristeluun.

Suolaa ja pippuroi sitrus-voiseos maun mukaan. Sekoita kypsä pasta kulhossa voiseokseen ja nauti.

Matkailun aakkoset

Matkailun aakkoset postauksen muistelen nähneeni viimeksi Marjon Matkassa-blogissa. Miltei joka kirjaimelle minultakin löytyy muisto, monelle aakkoselle jopa useampi. Vaikken matkamessuilla tänä vuonan käynytkään, toivat tuttujen messukatsauksen monia matkamuistoja mieleen.






ALSACE

Alsacessa ja Saksan viiniteillä matkasimme kolme vuotta sitten. Matkaa taitettiin Frankfurtista vuokratulla Audi A3-avoautolla, jonka vuokra oli vain muutamia euroja enemmän päivässä kuin esim. farkku-Golfin. Hiukset hulmuten oli mukava ajella Alsacen auringon alla.

BERLIINI

Berliinissä olimme vastikään kolmatta kertaa. Silti tuntuu, että olen nähnyt valtavasta miljoonakaupungista vain raapaisun, enkä todellakaan voi sanoa "ottaneeni kaupunkia haltuun".  Mietimmekin kuinka joskus Berliiniin viisi matkata pariksi viikoksi, ja kierrellä kaikessa rauhassa.

CHANGI AIRPORT

Keväisellä Singaporen-matkalla lähdettiin kentälle hyvissä ajoin, jotta ehdimme tutustua Changin kenttään sekä juuri avattuun Jewel-ostoskeskukseen ja etenkin sen keskellä olevaan Forest Valley -puistoon jossa on 40 m korkea HSBC Rain Vortex -vesiputoukseen. Vesiputousta voi katsoa ihan läheltä sillalta viidennestä kerroksesta (8 SGD), mutta muista kerroksista sitä voi ihailla aivan ilmaiseksi. Suurin osa Jewelin liikkeistä on auki 10-22, mutta vesiputous kohisee läpivuorokauden. Valoshow on iltaisin tunnin välein.

Thaimaasta palatessamme meillä oli välilasku Singaporessa, aikaa jäi taas ihailla vesiputousta. 

DEIDESHEIM

Alussa manitulla viinitiematkalla yövyimme myös Deideshemin viinkylässä Saksassa. Etenkin illallinen Bistro 1798-ravintolassa jäi mieleen hyvästä palvelustaan ja erinomaisesta ruoastaan.




EESTI

Eesti/Viro... rakkaalla lapsella on monta nimeä. Ensi kertaa eteläiseen naapurimaahan matkasin jo 90-luvun alkupuolella. Vuosikymmenien saatossa olen matkannut lahden yli vähintään toistasataa kertaa edestakaisin, ehkä enemmänkin, niin työ- kuin huvimatkoillakin. Tallinna on tietysti tutuin, mutta muuallakin on tullut käytyä.

FISKARS

Fiskarsilla olen käynyt kaikkina vuodenaikoina, eniten kesällä varsinkin antiikkimarkkinoiden aikaan kun luonto on vehreimmillään.





GÖSTA

Parin vuoden takaisella Mäntän taideretkellä Marjon kanssa lounastimme Serlachius-museon yhteydessä toimivassa ravintola Göstassa. Klassikkoruoka-annoksissa mentiin hieman mukavuusalueeni ulkopuolelle, mutta upeasti toteutetut kesäkeitto ja tilliliha olivat loistavia!




HELSINKI

Helsinki on rakas kotikaupunki, jonka kauneus korostuu huolettoman helteisiä kesäisinä päivinä ja aurinkoisilla pakkassäillä. Kauniina kesäpäivinä on kiva heittäytyä turistimoodiin omassa kotikaupungissa ja kierrellä tuttuja ja tuntemattomia kulmia.




KALLIO

Helsingin Kallioon teemme kotiseuturetken kerran, pari vuodessa. Ajamme metrolla kotikulmilta, kiertelemme ja käymme katsastamassa vanhan ajan kivijalkaliikkeen Selma Palmun ikkunan, kahvittelemme ja syömme hyvin.





LONTOO

L on Lontoo, jossa olin viimeksi keväällä. Lahden lisäksi L voisi tietysti olla myös kotoisa Lahti, jossa kävin aikoinani paljon työmatkoilla, joskus jopa pari kertaa viikossa. Lahden-työmatkojen loputtua en ole tainnut kaupungissa käydäkään.




MALAGA

Malagassa olin vuosi sitten loka-marraskuun vaihteessa pitkän viikonlopun Siipan ollessa kaupungin liepeillä yhdeksän viikon työmatkalla. Emme ole 17 vuoden aikana aiemmin olleet niin pitkään erossa



NEW YORK

New Yorkilla on aina paikka sydämessäni siitä lähtien kun vietin NYCin liepeillä vuoden, siellä kävimme myös mieheni kanssa aivan ensimmäisellä yhteisellä matkalla.




OSAKA

Japanin ruokapääkaupungissa Osakassa vierailimme toissa vuonna. Japanin-lennot ovat ainakin kesällä melko kalliit, mutta jos lentää yhteen Japanin kaupunkiin ja palaa toisesta (ainakin Lennettäessä Osakaan ja palattaessa Tokiosta), ei eroa hintaan tule kuin pari kymppiä, joka on vähemmän kuin junamatka kaupunkien välillä maksaa.

Osaka on värikäs metropoli, jossa on helppo matkata niin jalkasin kuin julkisillakin.








PARIISI

P on tietysti Pariisi ihan siksikin, että olen siellä ollut 50 kertaa.




RIO GRANDE

Olen parikymppisenä uinut Rio Granden yli Yhdysvalloista Meksikoon ja takaisin. Kuulostaa katteetomalta klikkiotsikolta, mutta olen tosiaan uinut Rio Granden poikki.


SAMMATTI

Sammatin mökillä vietin lapsuuden kesiä. Sammatti on tullut uudestaan läheiseksi aikuisena, Siipan vanhemmat kun asuvat siellä, vain n. seitsemän kilometrin päässä nykyisin veljeni hallussa olevalta kesämökiltä..






UENO

Uenossa Tokiossa on yksi kaupungin isoista puistoista. Tokio hurmasi vaikken ollut alunperin edes kovin innoissani Japaniin lähtemään. Tokioon on jo palattu toistamiseenkin ja lähtisin kokemaan niin kaupungin zen-fiiliksiä kuin neonvalojen välkettä ihan milloin tahansa uudestaan.





VICTORIA HARBOUR

Hongkong vastakohtaisine moderneine pilvenpiirtäjineen ja boheemin resuisine paikalliskortteleineen hurmasi niin, että olemme olleet siellä paitsi edestakaisin matkalla Australiaan kymmenen vuotta sitten, myös uudestaan joitain vuosia sitten, kun lentoliput sai 300 eurolla. Star Ferryllä tuli ajelua Hongkongin saarelta Tsim Sha Tsuin puolelle useamman kerran kummallakin kerran. Nyt Hongkongin tilanne on viimeisen vuoden aikana kuumentunut niin, ettei sinne luultavasti ainakaan lähiaikoina suunniteltua reissua.


WOOLLAHRA

Australian Gold Coastilla kävimme kymmenen vuotta sitten Siipan sukulaisen luona. Matkall vietettiin aikaa myös Sydneyssa, jossa Siippa opiskeli vuoden parikymppisenä. Woollahran vauraan vehreässä kaupunginosassa oli mm. australialaisen ruokagurun Donna Hayn liike.





ÅBO

Åbossa eli Turussa oltiin viime keväänäm ihanan bloggaajaporukan kanssa tutustumassa upeaan uudistettuna avattuun Turun Seurahuoneeseen. Kerrassaan upea hotelli, jossa on aivan mahtava aamiainen!



ÖSTERBRO

Tämä Kööpenhaminan kaupunginosa pitäisi kirjoittaa Ø-kirjaimella, mutta laitetaan se nyt Ö-kirjaimen alle. Kööpenhamina on yksi lempikaupungeista, se oli äskettäiselle Berliinin-mtkalle vaihtoehtona. Köpis ei koskaan ole huono idea. Viimeksi olimme siellä kun vein Siipan Kööpenhaminaan syntymäpäivälounaalle kolme vuotta sitten.


Mitkä ovat sinun matkailun aakkosesi, tai mikä on se "rakkain matkailuaakkonen"?

Viisi viikon varrelta

Ensimmäinen viikko kolmen viikon juhlapyhien, talviloman ja ylityövapaiden muodostaman vapaan jälkeen meni hujauksessa.





Tämän viikon tai oikeastaan jo parin kuukauden ihmettelyn aihe on ollut talven puuttuminen. Hypätäänkö tänä vuonna suoraan syksystä kevääseen vai nähdäänkö yht'äkkiä samanlaisia merisavuja kuin vuosi sitten ilman yht'äkkiä jäähdyttyä parikymmentä astetta? Kotipihalla lumikellot, helmihyasintit ja narsissit pukkaavat lehteä maasta jo täyttä häkää!

Järjestimme töissä asiakastilaisuuden keskiviikkona johon minä hoidin myös cateringin. Vakiotarjottavani ovat hummuskurkut eli kurkkuviipale jonka päälle pirsotetaan hieman hummusta ja koristeeksi jokin yrtin lehti. Uutena tein porkkanatsatsikia joka tarjottiin ruisnapin päältä sekä vadelmatartalettia, jossa pohjana toimi keksi.

Kukka kaunistaa kaiken, helpot tartaletiti syntyvät keksistä, sitruunamehulla ja tomusokerilla maustetusta (kasvis)kermavaahdosta sekä vadelmasta ja orvokinkukasta. Koska tajottavat olivat tällä kertaa gluteenittomia ja vegaanisia, valitsin aika summamutikassa Aito-kauravaahdon josta tulikin nopeasti vaahdottamalla todella tymäkkä ja hyvänmakuinen vaahto.

Veriappelsiinikausi on alkanut! Tähän aikaan vuodesta kroppa tuntuu huutavan C-vitamiinia. Ihania veriappelsiineja meilä onkin syöty nyt mm. jugurtin kanssa.

Vaihdoin edellisen meikkivoiteen loppuessa aikuiselle naiselle suunnatun  Raili Hulkkosen By Raili-sarjan Pro Glow Perfectioning Foundationiin. Olin tätä jo muutaman kerran kokeillut, mutta käytin välissä toisen meikkivoiteen loppuun. Lupauksensa mukaan tervettä hehkua antava ja ihoa kaunistava kevyt meikkivoide tasoittaa ihon sävyä luonnollisesti. Raili kertoikin sarjan lanseeraustilaisuudessa haluavansa korostaa ja kaunistaa meikillä ihoa, ei peittää sitä. Samaa tuotetta hehkutti myös Maarit omassa postauksessaan, kannattaa käydä kurkkaamassa aikuisen naisen muutkin kosmetiikkasuosikit. 

En osta jouluksi suuria asetelmia, muutamalla hyasintilla ja amarylliksellä mennään, mutta tässä vaiheessa vuotta alan kaivata kevättä lupailevia kukkia kotiin. Tällä viikolla töissä meni niin pitkään, etten kotiin hankkinut vielä kukkia joita en ehdi ihailla, mutta töihin hankituista kukista nautin. 

Kuinka sinun viikkosi on sujunut? 

Päärynä-taleggiopizza

Pizzan päällä ei tarvitse aina olla tomaattikastiketta ja mozzarellaa. Pizzaa voi varioida loputtomiin ja käyttää erilaisia täytteitä mielensä mukaan. Jopa jälkiruokapizza on olemassa, yhdessä jälkkäripizzaversiossa on Nutellaa täytteenä.

Päärynä ja taleggio ovat oiva kombo pizzan päälle, makua voi korostaa makeahkolla balsamicolla ja pippurisella rucolalla.

Nyt kun ainakin täällä Helsingissä on miltei kesäkelit ainakin lämpötilojen puolesta, voisi grillinkin ottaa esiin, Pizzasta tulee ihanaa grillissä.

Taikinasta tulee kaksi grillipizzaa. Valmistelut kuulostavat pitkällisiltä, mutta pizza palkitsee tekijänsä eivätkä aktiiviset työvaiheet vie paljoakaan aikaa, etenkin jos taikinan vaivaa koneella.

Teen pizzataikinaa usein isomman erän ja pakastan sitä annoskokoisina taikinapalloina. Taikina kestää hyvin pakastamista.

Hitaasti nostatettava pizzataikina

500 g “00”-vehnäjauhoja
3,5 dl kylmää vettä
3 g kuivahiivaa
10 g hienoa merisuolaa
10 g oliiviöljyä (reilu ruokalusikallinen)

Ota tilkka vettä erikseen (n. 10%) ja sekoita siihen hieno merisuola.

Jos käytät kuivahiivaa, sekoita se jauhoihin ja lisää vesi (90%). Jos käytät tuorehiivaa, liuota se aluksi veteen ja vasta sen jälkeen jauhoihin. Vaivaa ensin käsin tai koneella, hiljaisella nopeudella noin 10 minuuttia.

Lisää suolavesi ja jatka vaivaamista, kunnes vesi on imeytynyt jauhoihin.

Lisää oliiviöljy ja jatka vaivaamista, kunnes öljy on imeytynyt taikinaan.

Vaivaa lopuksi taikinaa maksiminopeudella, kunnes taikina on joustavaa ja sileää eikä tartu käsiin. Jos vaivaat käsin, ota taikina pois kulhosta ja vaivaa pöydällä reippain ottein. Hyvä yleiskone on tässä kyllä kullanarvoinen, en varmaan jaksaisi/viitsisi vaivata tarpeeksi käsin ja siinä lopputulos kärsisi.

Koko prosessi kestää n. 20 minuuttia. Älä tingi vaivaamisajasta, jotta käymisprosessi käynnistyy kunnolla ennen jääkaappiin laittamista. Jos siirrät taikinan kylmään vaivaamatta, saattaa olla, ettei taikina ala nousta. Kuivahiiva toimii varmemmin kuin tuorehiiva, käytä myös mahdollisimman hyvälaatuista jauhoa.

Kun taikina on valmis, sulje se ilmatiiviiseen astiaan ja laita vihanneslokeroon, noin vuorokaudeksi. Ota taikina jääkaapista ja muotoile palloksi. Käsittele taikinaa varoen niin, ettet riko ilmakuplia. Laita pallot vielä toiseksi vuorokaudeksi jääkaappiin (tai halutessasi vielä pidemmäksi ajaksi, jopa 2-3 päiväksi). Ota kohonnut taikina pois jääkaapista ja anna lämmetä omassa rasiassaan pari tuntia huoneenlämmössä, ennen kuin aloitat taikinan käsittelyn.

Päärynä-taleggiopizza

200 g Taleggio-juustoa

200 creme fraichea

puolet pizzataikinasta

2 keskikokoista päärynää

suolaa

pippuria

polentajauhoja jauhottamiseen

Venyttele pizzataikina varovasti, älä kauli. Hitaasti nousseessa hyvistä jauhoita tehdyssä taikinassa on hyvä sitko ja se venyy hyvin käsin levittelemälläkin.

Taittele sopivan kokoinen pala foliota kaksinkerroin, levitä leivinpaperi folion päälle ja ripottele leivinpaperille kevyesti polentajauhoja, se estää taikinaa tarttumasta. Nosta pizzataikina leivinpaperilla vuoratulle foliolle.

Mausta creme fraiche suolalla ja pippurilla, levitä seos pizzataikinan päälle. Ripottele kuutioiksi leikattu taleggio ja viipaloitu päärynä pizzan päälle. Levitä pullasudilla oliiviöljyä kevyesti pizzan reunoille.

Laita uuni lämpiämään 230 C°, laita uunipelti uuniin. 

Kun uuni on erittäin kuuma, ota pelti uunista ja nosta pizza folion päällä uunipellille.

Nosta pelti uuniin ja paista kunnes taikina on kypsynyt ja taleggiojuusto kuplii, noin 10 minuuttia. Varo, ettei pohja pala.

Pirskottele öljyä ja balsamiviinietikkaa ja ripottele rucolaa tai basilikaa pizzan päälle. Tarjoile heti.

Öljyä ei tarvitse lorauttaa yhtä paljon kuin minulta lipsahti. Kuvaaminen ja öljyn annostelu yhtä aikaa ei mennytkään niin saumattomasti kuin ajattelin.

Kolme aamiaista Berliinissä

Aamiainen on päivän paras ateria ja Berliini onkin tunnettu aamiaisistaan.



Etsisikelin aamiaispaikkoja ennen Berliinin-matkaa hartaudella, mutta lopulta vain yhden valitsimme etukäteen keräämästäni listasta, toiseen kahvilaan menimme sattumalta ohi kulkiessamme ja viimeisen aamun aamiaista googlailin hotellin lähistöltä vasta edellisenä iltana kun halusin perinteiselle berniililäiselle "leikkelelautasaamiaiselle".  Tämä viimeisen aamun kahvila hotellin lähistöllä Mittessä olikin lopulta paras. Kaikki aamiaiset olivat kyllä hyviä, mutta Zimt und Zuckerin leikkelelautanen, leivät ja puurot olivat jonottamisenkin arvoisia.







Emme olleet aiemmin olleet Schönebergissa, joten ensimmäisenä aamuna hyppäsimme junaan ja jäimme pois Sudkreuzin asemalla, josta lähdimme kävelemään pohjoiseen päin. Olimme vielä aamiaista vailla, joten kotoisan pienen Café Taubenschlagin tullessa vastaan hiljaisella kadulla menimme sinne aamiaiselle. Minulle jugurttia, granolaa ja hedelmiä, Siipalle eggs benedict. Mukavan rauhallinen tunnelma ja hyvä aamiainen.







Silo Friedrichshainissa nousi esiin useamman kerran, kun selailin netistä Berliinin aamiaispaikkoja ennen matkaa. Nappasimme suositun kahvilan viimeiset vapaat paikat ikkunatiskiltä. Minä tilasin pannukakun, siippa uppomunia, avokadoa, pekonia ja perunoita. Täyttävä ja maukas aamiainen, jolla pärjäsi hyvin iltaan asti. Kahvilaan oli jatkuva jono, osa söi kymmenen jälkeen aamiaista, osa selvästi jo lounasta.

Zimt und Zucker Mittessä, Spree-joen rannassa oli siis suosikkimme. Lauantaina kymmenen jälkeen kahvilaan oli puolen tunnin jono. Aamiaiset näyttivät niin hyviltä, että laitoimme nimemme listalle ja kävimme välillä puolen tunnin kävelylenkillä.

Listalla oli erilaisia leikkele- ja juustovateja leipineen, pannukakkuja, croisantteja, puuroja. Jaoimme leikkelautasen ja leipäkorin. Minä otin lisäksi omena-kanelipuuroa ja Siippa riisipuuroa. Herkullinen aamiainen, mukava fiilis, sekalainen kotoisa sisustus eriparisine tuoleineen ja pöytineen.

Varsinkin viikonloppuaaamuisin aamiaiselle jonottaminen ei taida olla mitenkään epätavallista Berliinissä. Jos haluat tiettyyn paikkaan, pöytävaraus on suositeltava tai odottamaan kannattaa varautua. Aamiaista ei kuitenkaan kannata jättää väliin, sillä se on Berliinissä herkullinen.